Vuorovaikutus on antoisaa ja vaativaa
Meillä länsimaissa painotetaan yksilöllisyyttä, kun taas esimerkiksi Afrikassa yhteisöllisyyttä. Siellä käytetään termiä ”ubuntu”, joka kuvaa olemisen yhteisyyttä, eräänlaista filosofiaa. Minä tarvitsen sinut ollakseni minä, sinä tarvitset minut ollaksesi sinä. Minä olen koska sinä olet, sinä olet koska minä olen. Sekä ihmisten yksilöllisyys että yhteisöllisyys ovat molemmat tuiki tärkeitä näkökulmia, sillä luomme yksin ja yhdessä elämäämme koko ajan.
Olemme koko elämämme riippuvaisia toisista, jotta kasvaisimme, kehittyisimme ja kypsyisimme ihmisinä. Aivot kehittyvät ja tunteet ja käsitys itsestä muodostuvat vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Jaamme elämämme toisten kanssa. Ihmissuhteilla on moninaisia vaikutuksia meihin. Ne voivat tukea ja olla rakentavia, mutta myös murtaa meidät. Uudet, hyvät kokemukset ja ihmissuhteet voivat korvata huonot ja raskaat. Meillä on kaikilla tarve tulla hyväksytyiksi, ymmärretyiksi ja rakastetuiksi. Muut ihmiset auttavat meitä matkallamme ja antavat meille voimia. Kun tulee kohdatuksi sellaisena kuin on, voi kasvaa, olla oma itsensä ja tuntea itsensä arvokkaaksi. Silloin voi myös paremmin antaa itsestään muille.
On tärkeää muistaa, että olemme erilaisia. Meillä on eri ajatusmaailma, menneisyys ja tunteet. Vuorovaikutuksessa on aina mahdollista, että esimerkiksi ymmärtää toisia väärin ja ettei löydy samaa säveltä. Kaikki ihmiset eivät myöskään automaattisesti viihdy yhdessä. Emme myöskään tiedä, miksi ihmiset ajattelevat ja toimivat, kuten toimivat. Emme voi paljon muuttaa toisia vaan lähinnä itseämme. Välillä on viisasta yrittää olla välittämättä ikävistä asioista ja olla niiden yläpuolella. ”Agree to disagree”, olla samaa mieltä siitä, että on eri mieltä. Tämä on hyvä motto.
On mahdollista oppia tuntemaan uusia puolia itsestään. Itsetuntemus muuttuu ja lisääntyy vuosien varrella. Kannattaa tunnustella omia ajatuksiaan ja tunteitaan, ne antavat tärkeää informaatiota itsestämme ja vuorovaikutuksesta. Itsetuntemus auttaa meitä tunnistamaan, kuinka toimimme ihmissuhteissa ja opettaa meitä, kuinka voisimme toimia vielä paremmin. Ymmärrys itseään ja muita kohtaan kasvaa, ja arvostus lisääntyy. Yhteisvaikutus ihmisten välillä tulee helpommaksi ja omanarvontunne lisääntyy. Myönteiset tunteet vaikuttavat meihin monella eri tavalla, niin että esimerkiksi jaksamme olla läsnä, ystävällisiä ja auttavaisia. Kielteiset tunnetilat tekevät meistä vähemmän sosiaalisia ja helpommin sisäänpäin kääntyneitä ja ne voivat olla yksi syy yksinäisyyteen.
Yksinäisyys onkin tänä päivänä tavallista. Yksinäiset ihmiset eivät vaan aina kohtaa. On tärkeää muistaa, ettei ole yksin tunteidensa ja yksinäisyytensä kanssa. Vertaistuesta voi saada paljon voimia. On tärkeää yrittää hakeutua toisten ihmisten pariin silloin kun pystyy. Silloin voi saada myönteisiä kokemuksia ja tämä edesauttaa hakeutumaan uudelleen muiden seuraan. On myös mahdollista, että tapaa jonkun toisen yksinäisen.
Meillä on aivoissamme niin sanottuja peilisoluja, myös niin kutsuttuja empatianeuroneja. Ne auttavat meitä tunnistamaan toisten ihmisten ilmeitä, liikkeitä ja äänensävyjä. Tiedämme, mitä muut tuntevat ja voimme paneutua toisten tilanteeseen. Sanotaan, että tunteet tarttuvat ja esimerkiksi hymy on nopea keino saada joku tuntemaan olonsa hyväksi. Lämpimien ihmisten kohtaaminen tekee meille hyvää ja usein pienikin hetki riittää. On hämmästyttävää, että jo 45 minuuttia vanha vastasyntynyt erottaa iloiset, surulliset ja hämmästyneet kasvojen ilmeet!
Olemme tottuneita kommunikoimaan samaan tapaan vuosikymmenten aikana. Toistamme samoja käyttäytymismalleja, joita olemme oppineet lapsuudessa. On suuri vaikutus, jos lapsuudenkodissa on puhuttu avoimesti ja näytetty tunteita. Vuorovaikutustaitoja voi harjoitella läpi elämän. Persoonallisuus ja temperamentti vaikuttavat suuresti vuorovaikutukseen. Jotkut ovat ulospäin suuntautuneita, toiset taas enemmän sisäänpäin kääntyneitä. Ajatukset kirkastuvat ja vaikeat asiat helpottuvat, kun avautuu jollekulle, joka ymmärtää. Aivot prosessoivat asioita paremmin, kun ne sanoo ääneen. On myös tärkeää voida paneutua toisen ihmisen tilanteeseen ja nähdä asioita toisen näkökulmasta.
Hyvään vuorovaikutukseen kuuluu molemminpuolinen luottamus, luotettavuus ja avoimuus. On hyvä voida olla suora ja hienotunteinen yhtä aikaa. On tärkeää olla oma itsensä, jakaa itseään ja elämäänsä. Arvostuksen näyttäminen on olennaista ja täytyy myös voida pyytää ja saada anteeksi. Vuorovaikutuksessa tärkeä osa on kuuntelemista, läsnäoloa ja sitä, että on aidosti kiinnostunut toisesta. Muilta voi usein oppia uusia asioita. On myös hyödyllistä välillä kyseenalaistaa omia ajatuksiaan.
Usein toisen vielä puhuessa ajatellaan jo mitä aiotaan sanoa seuraavaksi. On myös tavallista, että keskeytetään tai puhutaan päälle. Itsestään saattaa antaa ikävän kuvan, jollei kuuntele. Pitkät tauot voivat tuntua kiusallisilta, vaikka ne voivat olla tärkeitä. Joskus on mukavaa olla vain hiljaa yhdessä. On optimaalista olla sekä antava että vastaanottava osapuoli. Yksipuolisuus voi tuntua rasittavalta ja olla pettymys. Hyvän tapaamisen jälkeen on hyvä olla ja tuntee, että on sekä antanut että saanut jotakin. Runoilija Antonio Porchia kiteyttää vuorovaikutuksen vaikeuden sanomalla: ”Tiedän mitä olen sinulle antanut, mutta en tiedä mitä olet minulta saanut.”
On palkitsevaa ja antoisaa jakaa mielipiteitä ja kertoa asioistaan. On kuitenkin hyvä tunnustella, kuinka paljon on valmis antamaan itsestään ja mikä tuntuu hyvältä. Jokin voi tuntua liian arkipäiväiseltä ja pinnalliselta, jokin muu taas liian tunnepitoiselta ja henkilökohtaiselta. Jakaminen vahvistaa usein ihmissuhdetta, mutta edellyttää yleensä vastavuoroisuutta. On hyvä miettiä, kuinka paljon kannattaa avautua toiselle. Mielenterveysongelmista tai esimerkiksi terapiasta ei välttämättä ole hyvä kertoa kaikille.
Myötätunto ja empatia ovat sekä synnynnäisiä että opittuja taitoja. Jo pieni vauva voi alkaa itkeä, kun kuulee toisen pienen vauvan itkevän. Myötätunto tekee ihmissuhteista syvällisempiä ja kestävämpiä. Elämään tulee enemmän tarkoitusta ja elämänlaatu kasvaa. Myötätunto edistää sekä psyykkistä että fyysistä terveyttä, tekee meistä onnellisempia ja pitkäikäisempiä. Myötätunto on voiman lähde.
Omien tunteiden ja tarpeiden kuunteleminen on tärkeää. Silloin on enemmän voimia auttaa muita ja asettua heidän tilanteeseensa. On hyvä yrittää analysoida ja ymmärtää, minkälaisia tunteita muut herättävät. Voiko mahdollisesti muuttaa omia ajatuksiaan, käyttäytymistään ja suhtautumistaan? On vaikea oppia ja näyttää myötätuntoa, jos itse on stressaantunut, ahdistunut ja allapäin. Katkeruus, kielteiset ajatukset ja itsekkyys ovat myös esimerkkejä vaikeuttavista tekijöistä.
Toisten ongelmat ja tuska voivat tuntua raskailta ja herättää muistoja omista kriiseistä ja vaikuttaa haitallisesti mielenterveyteen. On tärkeää tunnustella vointiaan, pitää itsestään huolta ja asettaa rajoja, ettei itse uuvu liikaa. Ei pidä vaatia itseltään liian paljon tai olla liian kriittinen itseään kohtaan.
Tieteellisissä tutkimuksissa on saatu selville, että toisten auttaminen ja iloiseksi tekeminen on palkitsevampaa kuin että itse saisi jotakin. Onnellisuuden salaisuus saattaa piillä siinä, että fokusoi muihin ihmisiin, ei itseensä. Myötätunto tai empatia vaikuttavat meihin siten, että tunnemme rauhaa ja yhteenkuuluvuutta.
Elisabet Heikkilä, FM soveltava psykologia