Sosiaalisen median pimeä puoli
Otin internetin käyttöön 90-luvulla ensimmäisten joukossa. Vuonna 95 sain sedältäni lahjaksi hänen vanhan tietokoneensa ja tutustuin vastikään julkiseen käyttöön tulleeseen nettiin. Ensin luin newsejä eli sosiaalisen median varhaista vastinetta. Myös deittinet tuli tutuksi. Sieltä sain keskustelukumppaneita ja kirjekavereita. Olinhan vastikään muuttanut Helsinkiin opiskelemaan ja vähän yksinäinen. Toisinaan internet-tuttavuudet jatkuivat tosielämään ja toisinaan pysyivät virtuaalisina. Toisaalta pidin siitä, kuinka internetissä pystyi pitämään sopivasti etäisyyttä ihmisiin. Ravintoloissa tuntui, että ihmiset tulivat liikaa iholle. Läheisyys on minulle vielä näin aseksuaalina tavallista haastavampaa.
Internetistä on ollut myös paljon iloa elämän haasteellisissa kausissa. Sairastin kahdesti pahan iskiaksen, joka heitti minut kummallakin kerralla kuukausien ajan vuoteen omaksi. Ensimmäisellä kerralla keväällä 2001 olin pitkästynyt ja sosiaalisesti turhautunut, kunnes löysin amerikkalaiset keskusteluryhmät. Ne auttoivat selviämään fyysisen terveydentilan aiheuttamasta eristyneisyydestä, kun en pystynyt juuri ystäviä tapaamaan. Olen saanut internetistä myös arvokasta psyykkistä vertaistukea masennukseen. Voidaan sanoa, että sosiaalinen media eli eri keskusteluryhmät ja blogit ovat olleet elämäni suuri rakkaus.
Sosiaalinen media on meitä valvova ”Isoveli”
Tämä tausta mielessä oli mielenkiintoista alkaa lukea Janor Lanierin kirjaa ”10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt”. Jaron Lanier on amerikkalainen tietokirjailija ja tutkija, joka on kehittänyt käsitteen virtuaalitodellisuus ja perustanut ensimmäisen alan tuotteita myyvän yrityksen. Vuonna 2010 Time-lehti nimesi hänet kaikkein vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi maailmassa. Kirjassaan Lanier kertoo, miksi hän vastustaa sosiaalista mediaa. Sosiaalisella medialla Lanier tarkoittaa muun muassa Googlea, Facebookia ja Twitteriä, mutta ei esimerkiksi LinkedIn:iä, joka toimii eri periaatteiden varassa.
Sosiaalisen median algoritmit seuraavat meitä nykyään kaikkialle. Ne kalastelevat lukemattomasti tietoa siitä, mitä linkkejä avaamme, mitä videoita katsomme loppuun asti, keiden kanssa olemme vuorovaikutuksessa. Olemme valvonnan alaisia tavalla, joka tuo mieleen dystopiakertomukset. Algoritmit vertailevat toimintaamme muiden ihmisten toimintaan ja syöttävät meille yksilöityjä ärsykkeitä sen mukaan, minkä uskovat meitä kiinnostavan tai ärsyttävän. Nämä algoritmit ovat tallennettu murtovarmoihin tiedostoihin, jotka eivät ole koskaan päässeet julkisuuteen – toisin kuin vaikka CIA:n varjelluimmat salaisuudet – sillä Lanierin mukaan ihmiset pelästyisivät, jos saisivat ne selville. Hän kertoo onnellisen elämän avainten löytyvän vasta sitten, kun suljemme sosiaalisen median tilimme lopullisesti.
Salaliittoteoriat kukoistavat internetissä
Sosiaalisen median yhtiöt lupaavat uusia ystäviä ja sanovat yhdistävänsä koko maapallon, mutta tekevätkö he oikeasti niin? Lanierin mukaan todellisuus on aivan toinen. Tutkimukset osoittavat, että yksinäisyyden tunne on vain kasvanut maailmassa. Some tekee meistä onnettomia. Sen ei edes tarvitse piilottaa tätä totuutta, sillä asiakkaita ei haittaa, että näin tapahtuu. Asiakas et ole sinä – sinä olet valitettavasti vain tuote, jota myydään – asiakkaita ovat suuryritykset. Sosiaalinen media saa ihmiset käyttäytymään suorastaan vastenmielisesti toisiaan kohtaan. Lanier epäilee tämän johtuvan siitä, että syvällä ihmisessä on laumakytkin. Kun se vaihtuu päälle, alkaa vallita nokkimisjärjestys, joka saa ihmisen iskemään kiinni itseään alempana oleviin, ettei hän putoaisi itse hierarkian portailla alaspäin. Tilanteet, joissa sosiaalinen vuorovaikutus nousee etualalle, ovat omiaan kääntämään katkaisijan yksilöasennosta lauma-asentoon. Minullekin internetistä on koitunut kaikkea negatiivistakin. Olen joutunut nettikiusaamisen uhriksi, joka laajeni myös tosi elämään. Mikäli olet jossain somepalvelussa, joka tekee sinusta heikkoitsetuntoisen, kannattaa Lanierin mukaan lähteä sieltä heti pois. -Ratkaisu on joskus näin yksinkertainen, Lanier toteaa.
Sosiaalinen media myös turmelee totuuden. Sosiaalisessa mediassa suuryrityksien sisällöt ja tuotteet nousevat totuutta tärkeämmiksi arvoiksi. Tämä vääristää ihmisten käsitystä todellisuudesta. Pyritäänhän tuolloin ansaitsemaan rahaa toisten kustannuksella, ja taloudelliset kannustimet eivät piittaa koskaan säännöistä tai totuudesta. Verkossa on paljon valeihmisiä, jotka pyrkivät mainostamaan eri tuotteita tai ajatuksia. Jos Facebook-kavereihisi tai Twitter-tuttuihisi kuuluu paljon valeihmisiä, vieraannut helposti todellisuudesta. Lanier käyttää yhtenä esimerkkinä rokotevastaisuutta. Rokotevastaisten algoritmit tarjoavat heille paljon rokotevastaisia päivityksiä. Näin he ruokkivat itseään päivittäin bottien tekemillä tekaistuilla kauhutarinoilla, ja virheelliset käsitykset vahvistuvat entisestään. Uskon tämän, mutta koska en itse ole rokotevastainen, ei Facebook tarjoa minulle koskaan näitä kauhutarinoita rokotuksista.
Sosiaalinen media varastaa ja myy ihmisten tuottamaa dataa
Sosiaalinen media vaarantaa monien ihmisten työpaikan. Tämä koskee esimerkiksi kääntäjiä ja muusikoita. Google-kääntäjä kerää talteen päivittäin oikeiden ihmisten tuottamia käännöslauseita, ja muusikoista yhä harvempi elää työllään, niin että voi harkita esimerkiksi perheen perustamista. Sosiaalisen median liiketoiminta-ajatuksena on viedä ihmiseltä salaa dataa ja tehdä sillä rahaa. Sosiaalinen media tekee Lanierin mukaan työnteon lisäksi myös politiikasta mahdotonta. Usea demokraattinen valtio, kuten Turkki ja Intia, on valinnut autoritaarisia johtajia, ja sosiaalinen media on näytellyt siinä huomattavaa osaa. Lanier tiivistää, että sosiaalinen media vihaa sieluasi. Vapaa tahto kokonaisuudessaan on entistä vaikeampaa, kun se joutuu selviytymään loukkausten ristitulessa ja vastustamaan kaikenlaista manipulointia.
Saiko Lanier minut vakuuttuneeksi? Kyllä. Olen omakohtaisesti huomannut hänen argumenttinsa todeksi. Aionko hylätä sosiaalisen median? En ainakaan vielä. Koen somen niin tärkeäksi, että en osaa vaan palata aikaan ennen sitä. Facebookin ryhmät tarjoavat myös hyviä työkaluja ostamiseen, myymiseen ja mielenkiintoisista tapahtumista kuulemiseen, joten menettäisi paljon, jos lähtisi kokonaan pois. Näin ainakin itselleni vakuuttelen. Mutta luettuani Lanierin perustellut argumentit, suhtaudun varmasti sosiaaliseen mediaan vielä entistäkin kriittisemmin. Viime aikoina internetissä ei ole ollut muutenkaan niin hauskaa, sillä taannoin aktiiviset keskusteluryhmät ovat oman aktiivisen kautensa jälkeen autioituneet. Minulla on ollut toistuva uni, jossa olen netissä, mutta minulta on evätty pääsy keskusteluryhmiin tai en muista tärkeiden keskusteluryhmien osoitteita. Yritän kiertää palstoja, mutta kaikkialla on tyhjää ja merkityksetöntä… Uni on ahdistava, ja siinä on outo kolkon yksinäinen tunnelma. Olen selvästikin valmis löytämään jotain muuta tärkeää elämääni.
Maija Lindberg