Lähimmäisenrakkaus
On monta eri tapaa rakastaa ja monta eri kohdetta mitä rakastaa. Se voi olla muutakin kuin ihmisten välistä rakkautta, esimerkiksi lemmikkieläin, jota rakastaa. Rakkaus on minusta lämmintä yhdessäoloa joko ihmisten tai eläimien välillä. Rakkaus on hyviä tekoja, joista tulee lämmin hyvä olo itselle ja toisille. Rakkaus on tärkeä tunne, jota me kaikki tarvitsemme voidaksemme hyvin. Aito rakkaus on pyyteetöntä ja epäitsekästä. Tässä alati muuttuvassa maailmantilanteessa tarvitsemme rauhaa ja mielen väljyyttä sekä yhteenkuuluvuutta toisiin ihmisiin. Yhteenkuuluvuus on ihmisille merkityksellistä, ihmisyyden ydintä. Kehomme ovat olleet kovilla ja pitkään pelkotilassa koronavuosien ja sitten aina vaan jatkuvan Ukrainan sodan takia. Olemme joutuneet prosessoimaan uusia asioita ja miettimään, miten selittää sotaa lapsille tai esimerkiksi muistisairaille omaisille. Haemme rakkautta, ystävyyttä ja vanhemmuutta. Kaipuu toisen turvaan ja asioiden jakamiseen on ehtymätön. Hyvä tunneyhteys on tärkeää kaikissa suhteissa. Täydellisen suhteen tavoitteleminen on kuitenkin melko mahdotonta, sillä syvissä ihmissuhteissa on ja tulee aina olemaan jonkinlaisia, vaikkakin voitettavia, hankaluuksia ja ne kuuluvat ihmiselämään. Kannattaa miettiä, miten oma elämä vaikuttaa toisiin ja millaisia tarpeita muilla on, eikä vain miettiä itsekkäästi omia tarpeita. Toisten tarpeet täytyy voida laittaa välillä omien tarpeiden edelle.
Sodan selittäminen on erilaista muistisairaalle äidilleni kuin omalle tyttärelleni, joka pystyy itse hakemaan tietoa sodan kulusta eri lähteistä. Äitini muistaa vielä lapsuuden, jossa koki sodan ja toivoo, ettei enää tarvitsisi joutua uudestaan siihen tilanteeseen. Yritän kunnioittaa äitini toivetta jatkossa ja olla kertomatta hänelle, miten asiat etenevät sota-alueilla tai miten se meihin vaikuttaa. Äitini kanssa toimiessani olen tottunut käsittelemään hänen tunteitaan ja ajatuksiaan sekä jopa laittamaan ne omien tarpeideni edelle, mutta vielä on paljon parantamisen varaa omissa toimissa tässä suhteessa. Yritän muistaa, että äitini on sentään jo 89-vuotias ikäihminen ja hänen liikkumisensa on myös hankaloitunut käsi kädessä muiden toimintojen ohella ikävuosien karttuessa. Äitini muistaa vanhoja asioita lapsuudesta aina 1940-luvulta asti hyvin ja niitä on mukava kuunnella. Uudet kerrotut asiat unohtuvat häneltä melko nopeasti.
Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu paljon vanhusten itsemääräämisoikeudesta eli oikeudesta valita itse asuinpaikkansa, riippumatta siitä pärjääkö vanhus yksin kotona vai ei. On aika vaikea vetää rajaa siihen, milloin muistisairas ja fyysisesti heikossa kunnossa oleva pärjää vielä yksin kotona. Äitini kohdalla minun täytyy joustaa ja venyä eri tilanteissa. Pahinta on jatkuva huoli siitä, miten äiti pärjää kotonaan yksin. Tämän olen pyrkinyt ratkaisemaan soittamalla puhelimitse hänelle melkein joka päivä ja käymällä hänen luonaan aina kun on mahdollista. Tässä tietenkin ovat myös omat voimavarat välillä lujilla ja minun on pakko ajatella myös omaa jaksamistani. Tällaisina hetkinä yritän hyödyntää itsemyötätuntoa ja puhua itselleni kuin parhaalle ystävälle sekä olla vaatimatta itseltäni liikaa.
Mukavaa ja lämmintä joulua ja terveyttä kaikille! Pidetään huolta toisistamme ja otetaan toiset huomioon!
Teksti ja kuva: Tarja Ruusunen