Tangolle ja haaveille tanssilavan luona
Ilon pienen vuoksi surun suuren,
voi moni viedä täältä mukanaan
Toinen taas voi löytää onnen juuren
ja kohtalonsa melkein kuka vaan
Suomalaisesta tangosta sukeutui kansallinen ikäpolvikokemus viimeistään 60-luvulle tultaessa, jolloin varsinkin maaseudun väki otti omakseen alun perin argentiinalaisesta tangosta kansainvälistyneen ja suomalaiseksikin vakiintuneen musiikinlajin ja tanssin. Tämmöinen tangovillitys kertoi ilmeisestä maaseutunostalgiasta kaupungistumisen aikoina ja samaten eronteosta poppi- ja rokkimusiikkiin – voidaankin hyvin puhua kymmenluvun yhteisestä tangokuumeesta maaseudulla, jollei peräti -hysteriasta.
Tangot valtasivat Suomenmaan tanssilavat, niistä levytettiin monta klassikkoa, ja lieneepä kansan yhteisessä muistissa vielä sekin, kuinka lattiat kesäilloin notkuivat tangosta ja kaikenikäisistä tanssijoistaan; aina kait niistäkin sydämistään, jotka kulkeutuivat haaveineen tanssilavan luokse, kuten eräässä tangossa lauletaan.
Alkujaan suomalaista tangoa tulkitsivat lähinnä mieslaulajat, joista muistetaan yhä useita. Parhaitahan olivat esimerkiksi Olavi Virta, Reijo Taipale, Eino Grön ja Markus Allan. Nykyään Seinäjoen Tangomarkkinoilla kruunataan vuosittain sekä Tangokuningas että Tangokuningatar juhlavassa tangotapahtumassa, joka on samalla lämpimän heinäkuista tanssin juhlaa.
Vasta suomalaisen tangon läpilyönnin jälkeen meillä alettiin myöhemmiten tanssia lavoilla ”latinalaisväristä” argentiinalaista tangoakin, mutta siihen mennessä suomalainen tango oli ehditty omaksua ja se tietenkin säilytti yleisönsä. Minä olen tanssinut nuorena tyttönä, suomalaisen tangon uuden nostalgian aikaan 90-luvulla, molempia tangoja.
Sinussa heräsi muistikuvasi: Se tuli, ensimmäinen tangosi, ihan yllättäen, sillä minuahan vain vietiin kädestä. Seisoin voimatta mitään aloillani, vähitellen keinuinkin; tunsin näet Sinut ensimmäistä kertaa siinä lähellä ja sinun kätesi ensi kosketuksen. Olit väkevämpi kuin kuvittelin miehen rintamuksen olevan.
Muistanhan minäkin, kuljinhan tanssilavalle. Joka puolella näkyi tanssijoita, iloisia hymyjä toisilleen, kasvokkain rupatellaan kuulumiset ja jokainen tanssituttu toki muistetaan, on naurua ja iloa, sydänsärkyä ja kihelmöivää jännitystä naisten ja miesten riveissä, tunnelma on tainnut kohottaa katonharjan. Jos nykyään näkisit siellä aivan vanhan tangoparin tunnelmoimassa lavan nurkassa, tietäisit mitä minä tarkoitan sillä, kun puhun alttein mielin, kuin olisin nuoruus itse: nuoret tekevät muistikuvissani kaiken vartalollaan, mutta vanhat vain tekevät kaiken tangon.
Onhan tietyllä tavalla pintapuolista, kuunteleeko ja tanssiiko sitä lavoilla uudempaa vai vanhempaa suomalaista tangoa vai kenties jotakin perinteikästä argentiinalaisen tangon versiota tai tango nuevoa. Lieneehän meillä jokaisella ihmisellä erilaisia taustoja ja mieltymyksiä, ja tangokin kertoo moninaisuudessaan kenties omaa tarinaansa jokaisesta meistäkin.
Ja aivan totta oli yhä sekin, kuinka jokainen ukko viepi kuitenkin omalla tavallaan, kuten isäukkoni kansanomaisesti tytärtään tahtoi valistaa.
Nuoret miehet innostuvat joskus tekemään tanssista leikkiään hurjin mielin, nuorukaisethan aina muutenkin leikittelevät yllytettynä. Toiset miekkoset vievät vilkkaasti pilke silmässä, jotta tyttö saa ihanaa kyytiä askeltaessaan perässä, ja sellaiset taiturimaiset tangokaverit puolestaan taivuttavat neitiä hyvää, kuin tähtien alla taivuttaisiin. Jokainen kavaljeeri muistoissani osasi viedä daamiaan taitaen niin päin, että tyttö kuin tyttö seuraisi mukana. Nuorista miehistä ne kerkeimmät koettavat aina joutua saadakseen tangoon sen mieleisensä tyllerön, heti kun soitto vain alkaisi.
Tanssien jälkeen oltiin autolla yhdessä yöttömän selässä, nuorten ilta jatkuu vieläkin ihan kuin väsyttämättä ja kuin toinen olisi ollut alati toisensa äärellä. Viimein mennään yhdessä rantasaunaan ja uimaan lämpimään heinäkuun veteen. Aamuyöstä sauna on erilainen, niin leppeästi hiiltyvät viimeiset halot ja lammessa on suven pehmeä syli.
Ajatukset viipyvät yhä hieman kuin hakien erästä kaukaista maata, josta kerrotaan satumaana: jossa voi kohdata oman rakkaansa ja nähdä kukkasten hehkuvat värit, sen erään aavan meren takana, suuren, suuren meren ja toisen maan rannan lepäämässä kaikkien vetten äärellä. Sekin lienee vanha viisaus.
Sinä ehkä elit sen yhden hetken tangon tähden, Sinä ehkä rakastuit siksi, siksi petyit, mutta Sinä jäit silti palamaan sydämeeni, kuin olisit nähnyt minun silmilläni kaiken mitä tarvitsen. Sinä olit minua vastassa yössä kuin nuorennaisen uni yössä. Kuka silloin haluaisi olla yksin, ihanin kesäilloin, nuorena vailla lempeään rinnassaan?
Kunhan vain orkesteri alkaa soittaa, sinä tulet ja pokkaat kirkkain silmin, tahdoit ymmärtää minua, niin minäkin ehkä sinua vaan mitä minä oikein nauroin?
Sen huomaa sen yhden asian vasta vanhempana, kun kuuntelen vanhoja tangoja: Haaveita tanssilavan luona, haaveita haaveen vuoksi vaan. Toiveita tanssilavan luona, käymättä todeks milloinkaan.
Teksti: Reija Halonen
Kuva: Katja Tamminen. Juhannus Ämyrin tanssilavalla Somerolla.
Kuuntelehan ainakin Reijo Viidan levytys Haaveita tanssilavan luona vuodelta 1965. Tango on tallella esim. Youtube-sivustolla:
Kirjallisuutta:
Kärjä, Antti-Ville ja Kai Åberg (toim.) 2012: Tango Suomessa. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 108. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.
Leskinen, Lauri 2014: Suomalainen tango tyhmyreille: rakkautta ja kaukokaipuuta. Yleisradion haastatteluartikkeli. Yle.fi:n osoitteessa https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/07/08/suomalainen-tango-tyhmyreille-rakkautta-ja-kaukokaipuuta. Viitattu 12.2.2021.
Suomalaista tangomusiikkia: Tangomarkkinat. 30-vuotisjuhlalevy. Sony Music Entertainment Finland Oy 2014. Saatavilla kirjastosta cd-levynä ja sähköisesti (Helmet-nettisivustolla).
Mielestäni hyviä tangoelokuvia:
Onnenmaa, ohjaajana Markku Pölönen, Suomi 1993
Tango, ohjaajana Carlos Saura, Espanja ja Argentiina 1998.