Meditaatiohetkiä avannossa
Sain kokea avantokasteeni upealla tavalla. Pienestä puusaunasta tunturipuron varrelta, jonka uunissa puut hiljaa humisivat, juoksin ensi kertaa jäiseen veteen. Puron tummasta vedestä noustessa avannon rosoiset raapivat ihoani, mutta räjähtävä mielihyvä ei naarmuista piitannut. Euforia jylläsi sisällä ja ympärilläni. Näin vain Lapin puhtaan valkoiset lumikinokset ja tähdet mustalla taivaalla. Hiljaisuus tuntui pysäyttävän koko maailman.
Olin ensimmäisellä matkallani pohjoisessa 17-vuotias lähiönuori, jota yleensä ympäröivät massiiviset kerrostalot ja niiden loppumattomat ikkunarivit. Järvet, lammet ja meri olivat minulle tuttuja ja rakkaita, kuumien lapsuudenkesien virkistys. Nyt kuitenkin pulahdin veteen, joka oli niin kylmää ja kirkasta, että se sai minut lopullisesti koukkuunsa… Halusin kokea sen säväyksen aina uudestaan ja uudestaan.
Tämän päivän avantoni on puitteiltaan hyvin toisenlainen. Se on aivan eri tavalla upea ja ikoninen. Sinne kävellessäni näen lumisten puiden sijaan Presidentinlinnan, talvisen Kauppatorin ja Suomenlinnan lautan tulon ja menon. Olen kotikaupunkini keskiössä, näille mukulakiville minä synnyin. Sinä olet kuitenkin samanlainen, vaikka vetesi on pieni osanen Itämerta. Olet yhtä tummavetinen ja annat minulle saman kokemuksen, kuin Lapin vesi kauan sitten. Vaikka menen veteen Helly Hansenin uimakengissä ja avantohanskoissa, kokemus on aina yhtä alkukantainen.
Meditaatiomaailmassa avanto symbolisoi minulle tulikuuman muuttumista jääkylmäksi ja takaisin loppumattomana kiertokulkuna. Vastakohta oppia kuinka jing ja jang ovat ikuisesti kiinni toisissaan, ja kuinka pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa. Avanto hiljentää mieleni keskellä suurkaupunkia ja nostaa mieleeni ikuisia kysymyksiä, joihin meditaatiolla etsin vastauksia.
Illalla kotona saan tuntea euforiaa, jota jäähileiden sekaan kastautuminen antaa. Vaikka kylmä merituuli on viskonut lunta kasvoilleni, aistini ovat saaneet ihanalta tuntuvan herätyksen. Tunnen itseni fyysisesti täysin rennoksi ja haluan viedä myös mieleni pois tuijottamaan kaukaisuuteen, miettimään ikiaikaisia totuuksia.
Meditaatiohetki odottaa minua yön saapuessa. Makuuhuoneeni on rauhallinen ja hiljainen, ainoana valonaan pieni kynttiläliekki. Olen kietonut itseni lämpimään peittoon ja vetänyt ajan pehmentämät villasukat jalkaani. Olen tähän hetkeen valinnut minut usein meditaatioon johdattamaan Jason Stevensonin videon Change is possible. muutos on mahdollista. Suljen silmäni ja keskityn. Hänen äänessään soi jotain, jonka mukana on helppoa lähteä sisäiselle matkalleni.
Tarvitsen vielä opastajaa siihen, että ajatusten ketjut katkeavat ja pääsen hetkeksi rauhaan sisäisessä maailmassani. Kaunis rauhoittava musiikki äänen taustalla sulkee minut omaan maailmaansa. Kuulen sanoja, kuten universumi ja hyvyys. Kun mieleni on rauhoittunut tarpeeksi, on omien pohdintojen vuoro. Olen kahden itseni kanssa, kunnes nukahdan.
Memmu Jansson