Kirjoittaminen ja oman mielen harjoittaminen harrastuksena

Kirjoittaminen on tällä hetkellä valokuvauksen ja luonnossa liikkumisen ohella tärkein harrastukseni. Minulla kirjoittaminen ei synny tyhjästä kuin itsekseen, vaan tarvitsen paljon aikaa mietiskelyyn ja ajatusten kehittelyyn ennen kuin rupean kirjoittamaan. Kirjoituksillani haluan saada ihmiset miettimään vaikeitakin asioita ja auttaa heitä vertaistuen avulla, jos mahdollista. Aloitin kirjoittamisen Helmi-lehteen muutamia vuosia sitten ja koin, että Helmin lehtiryhmässä on aina kiva tunnelma ja mukava porukka koolla. Innostus kirjoittamiseen oli jo olemassa ja tämä tuntui samalla myös mukavalta vapaaehtoistyöltä. Oli myös mukava saada olla mukana yhdessä vertaisten kanssa tekemässä joitain mukavaa ja ponnistella yhteisen lehden hyväksi. Kun saan kirjoitettua ajatukseni sanoiksi, se tuo uskoa itseen. Kirjoittaessa unohdan ajan kulun ja mieli saa levätä. Valmis lehti on aina hieno saada ja lukea. 

Välillä kirjoittaminen tuntuu vaikealta ja minusta tuntuu, että uutta tekstiä ei oikein synny ja ajatukset ovat jotenkin solmussa. Silloin haen ajatuksille vauhtia esimerkiksi luonnossa kävelemisestä tai lukemalla kirjallisuutta sekä lehtiä. Osallistuminen Helmin Luovan kirjoittamisen ryhmään on auttanut paljon kirjoittamistyössä. Sieltä olen saanut paljon inspiraatiota ja ideoita kirjoittamiseen. Ryhmä kokoontui viikoittain ennen koronarajoituksia. Nyt ryhmä on tauolla ja jatkaa näillä näkymin elokuussa. Tuntuu tosi hyvältä, kun kirjoitus on valmis ja se on omasta mielestä onnistunut. Tärkeää on, että olen saanut kirjoitettua kaiken mahdollisen asiasta, josta kirjoitan. Parasta on, jos teksti tuntuu vielä myöhemminkin hyvältä lukea. Silloin koen onnistumisen iloa. 

Olen kirjoittanut lapsuudesta asti ensin koulussa ystäväkirjoihin ja sitten omiin päiväkirjoihin. Koulussa pidin aina ainekirjoituksesta ja esseiden kirjoittamisesta. Lapsena kirjoittelin mummon kanssa kirjeitä, koska hänellä ei ollut puhelinta maaseudulla siihen aikaan. Kirjeitä oli aina mukava saada ja lukea. Lukeminen ja kirjastossa käyminen oli lapsuudesta asti vahvasti mukana. Meidän kirjastorakennuksemme oli punatiilinen vanha kerrostalo, jossa toimi siihen aikaan myös koulun hammashoitola. Se tuntui lapsena hassulta, kun talon toisella puolella oli kirjasto ja toisella puolella hammashoitola. Talo on edelleen olemassa, mutta siellä ei ole enää kirjastoa. Lapsena lempikirjojani olivat Pekka Töpöhännän seikkailut. Tarinat kulkeutuvat sukupolvelta toiselle ja nyt aikuinen tyttäreni katselee Pekka Töpöhännän animaatioseikkailuja DVD:iltä. 

Koulussa pidin kirjoituskoneella kirjoittamisesta ja valitsin sen valinnaiseksi oppiaineeksi. Koulussa opettelimme kymmensormijärjestelmän ja siinä oli ratkaisevaa sekä nopeus että virheettömyys, kuten ainekirjoituksessakin. Tähän olin tottunut jo lapsuudessa kirjoittaessani isäni käsin kirjoittamia tekstejä puhtaaksi. Tämä kymmensormijärjestelmän taito on sittemmin hieman ruostunut aikojen saatossa. Tämä oli aikaa ennen tietokoneita. 

Viime aikoina olemme päässeet kokeilemaan empatiaa käytännössä päivittäin. Aiemmin puhuimme siitä vain teoriassa. Olen pannut merkille, että en ole ainut, joka on kokenut stressiä, kun yhä tiukempia koronarajoituksia asetetaan ja monet meistä kärsivät yksinäisyydestä juuri nyt. Olen huolissani, miten kova hinta tästä vielä maksetaan myöhemmin, kun lähes kaikki kolmannen sektorin vertaispaikat ovat käytännössä kiinni. Onneksi on sentään toimintaa verkkoalustoilla, mutta läheskään kaikkia mielenterveyskuntoutujia ne eivät saavuta. Niinpä ajattelin, että kun monet minulle rakkaat kulttuuriharrastukset ovat tauolla, minulla on aikaa aloittaa Helmin Mielenterveyden Ensiapu 1 (mtea1) koulutus uutena harrastuksena. Koulutus toteutetaan verkossa Teams– alustalla. Aiemmin vierastin näitä verkkotapaamisia, mutta nyt rohkaisin mieleni ja uskaltauduin mukaan. Koulutus antaa tietoa mielenterveydestä voimavarana sekä keinoja oman mielen ja toisen mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen. Näitä taitoja me kaikki tarvitsemme yhä enenevissä määrin. Oppikirjana on Suomen Mielenterveys ry:n Mielenterveys elämäntaitona –kirja. Tiedän, että oppiminen ja onnistuminen kasvattavat itsetuntoa, jolloin on helpompi kohdata eteen tulevia haasteita elämässä. On aina huikeaa onnistua jossain uudessa asiassa. Lähden avoimin mielin ja innolla mukaan kurssille. 

Mukavaa kevään odotusta kaikille! 

Teksti ja kuva: Tarja Ruusunen