Voimaa vaikeuksiin

Ihmisen elämänmenoon kuuluu vaihtelu: välillä asiat menevät tasaista totuttua tahtia, välillä tulee yllättäviä takapakkeja ja joskus myös odottamattomia ilon aikoja. Näin sekä konkreettisten tapahtumien että myös sisäisten mielentilojen suhteen. 

 Olemme kaikki joutuneet tämän kevään aikana kohtaamaan yhtäkkisen yllätyksen. Koko maailma on kuin pysähtynyt saman suljetun seinän eteen, josta ei pääse yli eikä ympäri. Koronaepidemia on sulkenut pääsyn paikkoihin, joissa olemme tottuneet liikkumaan, estänyt monet kontaktit ja harrastukset. On jouduttu ”oman itsemme varaan” niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. 

 Tämä tilanne ei ole kenellekään helppo. Voimavarat joutuvat ymmärrettävästi koetukselle. Varsinkin jos elämässä on vaikeuksia jo entuudestaan. Miten selviän? Miten kestän? 

  Kun meillä on vaikeuksia, kuten stressiä ja ahdistusta, alamme yleensä velloa niiden sisällöissä ja yritämme taistella niitä vastaan. Yritys pakottaa ne pois mielestä kuitenkin lisää niiden voimaa, koska ajatukset pyrkivät pyörimään niiden ympärillä. Pyrkimys poistaa ja ratkaista ongelmatilanne kaappaa pääosan niin, että muu puoli elämästä jää näkemättä. Joudutaan asian ympärillä pyörivään kärsimysloukkuun. 

 Jos asioita ei saa pakottamalla pois, olisiko jotain muuta, mitä voitaisiin tehdä? 

 Uuden aallon kognitiivinen terapiasuuntaus ”Hyväksymis- ja omistautumisterapia” on valinnut entisestä poikkeavan suunnan. Se haluaa irrottaa katseen pois ongelmien sisällön vatvomisesta. Se johdattelee näkemään, että ajatukset eivät ole totuus vaan mielemme luoma tuote. Ajatukset ovat vain ajatuksia, eri asia kuin ”minä”, joka pystyn tarkastelemaan niitä kuin pienen välimatkan takaa. Jos voimme saada etäisyyttä ajatuksista ja niiden herättämästä ahdistuksestapystymme näkemään, että on olemassa muutakinHuomion kohdistaminen ympäröivään todellisuuteen saa näkemään, että normaali elämä jatkuu ympärillämmekesän tullen valo lisääntyy, luonto viheriöi, kukat alkavat kukkia, luonto tuoksuu. On paljon sellaista, mihin voi kiinnittää huomion. Oman hengityksenkin tarkkailu voi olla hyödyllistä, koska se kertoo, että kehomme on kykenevä elämään tasaista ja vakaata elämäänsä ahdistuksista piittaamatta. Paha olo ei ole ainoa todellisuus, ympärillämme kulkee elämä. 

 Toki pahalla ololla ja mielen ahdistuksella on paljon erilaisia syitä. Niiden taustalla voi olla pidempiaikainen masennus, traumaattiset kokemukset tai erilaiset ahdistustilat, joilla on oma syntyhistoriansa. Näitä tiloja hoidetaan diagnooseihin liittyvin lääketieteellisin ja psykoterapeuttisin menetelmin. Mutta myös näissä tilanteissa on hyväksi pysähtyä rauhoittamaan mieltään kulloisenkin tilanteensa hyväksymiseen ja levolliseen läsnäoloon. 

 Ahdistavien tunteitten pois pakottaminen tai piilottaminen voi auttaa hetkeksi, mutta ei yleensä pysty poistamaan niitä. Pelko niiden takaisin tulemisesta pysyy ja niiden paluuta tarkkaillaan. Paradoksaalista kyllä, välttelyn sijaan hyväksyvän läsnäolon menetelmiin kuuluukin rohkeus lähestyä ahdistavia tunteita ja kutsua niitä lähemmäs. Kun uskallamme katsoa ahdistusta silmästä silmään, sen voima lievenee. Kun siedätämme ja totutamme itseämme sen olemassaoloon, uhkakuvat heikentyvät. Kun huomaamme, että kestämme tuon tunteen, alamme tuntea sen edessä voimaa ja pelko menettää otettaan. Huomaamme, että pystymme sen olemassaolosta huolimatta jatkamaan muuta elämäämme. Ahdistuksen ilmaantuessa voidaan vaikkapa todeta ”siinähän se taas on”, mutta sitten sen annetaan mennä. Sen ei anneta lamaannuttaa muuta elämää.  

 Koska kyseessä on päinvastainen toimintatapa ihmisen luontaiselle pakorefleksille, tämä uusi reagointitapa ei synny luontaisesti, vaan se vaatii tietoista huomion keskittämistä ja suoranaista uuden tavan harjoittelua. 

 Juuri tätä varten ”Hyväksymis- ja omistautumisterapian” (HOT) puolestapuhuja ja kouluttaja, psykoterapeutti Arto Pietikäinen on laatinut laajasti käytössä olevia harjoitteluohjelmia, jotka tähtäävät tunteiden siedättämiseen ja normaalin elämän jatkamiseen. Nämä harjoitteet ovat löydettävissä hänen kirjoistaan ja vapaasti käytettävissä mm. YouTube  kanavalla (esimerkkejä hakusanoista tämän kirjoituksen lopussa). 

 Taistelusta ahdistavia tunteita vastaan pitäisi tämän ajattelutavan mukaan siis luopua. Olisi parempi hyväksyä niiden olemassaolo, nimetä ne ja antaa niiden olla (harjoitteet Tunteen hyväksyvä havainnointi”, Taivas ja pilvet, Köydenveto pahiksen kanssa).   Tunteiden sijaan huomio kannattaisi keskittää tekemiseen ja toimintaan. Antoisinta on paneutua asioihin, jotka kokee itselleen pysyvässä mielessä tärkeiksi. Niitä voidaan kutsua arvoiksi. Ne ovat asioita, joita haluaa edistää, ylläpitää tai suojella. Se merkitsee itse kullekin meistä erilaisia asioita kiinnostuksemme kohteista riippuen. Se voi olla läheisistä huolehtimista, arkisten velvollisuuksien täyttämistä, luonnon ja elämän suojelemista, järkevään kulutukseen suuntautumista. Se voi alla myös luovaa toimintaa tai tietyn elämänkatsomuksen toteuttamista. Itselle tärkeitä tai mielekkäitä asioita tehdessä mielen huoletkin pysyvät taustalla (harjoite Hyväksy ja toimi). 

 Tunteiden kohtaamiseen tarvitaan sisäistä voimaa ja rohkeutta, jota moni kokee itseltään puuttuvan. Tämän voiman vahvistamiseksi on laadittu myös erityisiä voimaantumisen mielikuvaharjoitteita. Esimerkkinä voimasta on usein käytetty mielikuvaa vuoresta. Vuori mielletään yleensä vahvaksi, lujasti maaperään kiinnittyneeksi elementiksi, jota myrskyt eivät pysty kaatamaan. Vuorimielikuvassa ihmistä johdatellaan asteittain samaistumaan tällaiseksi vuoreksi, joka luottaa voimaansa. Joka antaa vuoren lailla myrskyjen tulla ja mennä tietäen, että jonain päivänä rinteillä paistaa taas aurinko (harjoite Vakaana kuin ylväs vuori”). 

 Turvan ja voiman lisäksi vaikeina aikoina tarvitaan myös lohdutusta, myötätuntoa joltakulta, jolle tietää olevansa tärkeä. Tukea ihmiseltä, joka näkee minun kärsimykseni, lohduttaa ja rohkaisee. Lapselle lohduttaja löytyy omasta perheestä, äidistä tai isästä. Meidän yhteiskunnassamme aikuisella ei läheskään aina ole tällaista ihmistä vierellään. Monet elävät yksin. Lohduttajana saattaakin perheenjäsenen tilalla olla esimerkiksi rakas kotieläin, joka pysyy vierellä. Myös vertaisyhteisö voi tuottaa lohdutuksen ja tuen tunteita.  

 Tätä ihmisen luontaista lohdutuksen kaipuuta täyttämään ja korvaamaan on löydetty uusi ”itsemyötätunnon” käsite. Uusimmissa terapiasuuntauksissa sitä pidetään hyvin tärkeänä ja sen käyttämisen taitoa opetellaan. Sen tavoitteena on luopua itsensä moittimisesta ja kritisoimisesta ja nähdä itsensä myötätuntoisin silmin. Siinä opetellaan antamaan itselleen lohtua ja rohkaisua ja näkemään, että on yrittänyt tehdä parhaansa. Apuna voidaan käyttää muistikuvaa menneisyydestä, jostakusta lempeästä ja rakastavasta ihmisestäjonka tietää haluavan minulle hyvää. Tällaista voisi edustaa vaikkapa oma mummo lapsuudesta (harjoite Sydänmeditaatio-itsemyötätunto). 

 Vaikeana aikana hyväonnistenkin ihmisten ajatusmaailma laajenee näkemään, että elämään kuuluu ahdistus ja kärsimys. Elämän isoja kysymyksiä ei voida hallita. Olemme sen suhteen samassa veneessä. Oleellista on tehdä sen minkä voi helpottaakseen omaa ja kanssaihmisen oloa. Tässä kuvatut menetelmät ovat yksi yritys siihen suuntaan. 

 Eija Honkala 

psykologi, psykoterapeutti 

 Lähteet: 

Joustava mieli, Arto Pietikäinen 2009 

Joustava mieli tukena elämänkriiseissä, Arto Pietikäinen 2017 

Harjoitteet löytyvät YouTubesta seuraavilla hakusanoilla: 

YouTube: tunteen hyväksyvä havainnointi 

YouTube: taivas ja pilvet 

YouTube: köydenveto pahiksen kanssa 

YouTubehyväksy ja toimi 

YouTube: vakaana kuin ylväs vuori 

YouTube: sydänmeditaatio-itsemyötätunto