Nuoret ja ahdistuneisuus
Nuorten ahdistuneisuuden ja muiden mielenterveysongelmien yleisyydestä on kirjoitettu kuluneen vuoden aikana useasti mediassa. Helsingin sanomat teetti keväällä 2019 kyselytutkimuksen, jonka vastaukset kirjoitettiin lehdessä otsikolla: ”HS selvitti: Osa lukiolaisista on niin stressaantuneita, että heitä ahdistaa ja itkettää joka päivä”. Lukiolaisten lehdessä Imbrobaturissa pohdittiin keväällä ahdistuksen ja uupumuksen syitä sekä ratkaisukeinoja jutussa otsikolla: ”Lukkarissa burnis”. Myös Mona Mannevuo on kirjoittanut ”Milleniaalien” ahdistuksesta Ylessä.
Syitä nuorten ahdistuneisuuteen on monia. Paineita tulee jo paljon ulkopuolelta: pitää pärjätä ja suorittaa. Sosiaalisen median luomat ihannekuvat eivät ainakaan helpota asiaa. Puhutaan, että lisääntyneet kilpailu ja vertailu ovat ajaneet yhteisöllisyyden ohi! Kyseessä on joidenkin mielestä ensi sijassa modernin maailman yltäkylläisyydestä ja mahdollisuuksien paljoudesta kumpuava oire. Samalla lukion ja muiden opintojen vaativuus on kasvanut. Myös nuoret itse vaativat itseltään paljon. Kun vielä lisäksi tulevaisuus näyttäytyy epäselvänä ja hämmentävänä, puhutaan ilmastonmuutoksen uhkista, ja lukiossa tehdään uudistuksia, niin ”soppa on valmis”. Jonkun verran nuorten lisääntyneisiin mielenterveyslukuihin toki vaikuttaa myös se, että nykyisin useammat nuoret uskaltavat pyytää apua, mikä on osaltaan kasvattanut avunhakijoiden määrää. Tilastoissa näkyy siis myös se hyvä puoli, että apua uskalletaan aikaisempaa useammin hakea ajoissa!
Ahdistuneisuus ei nykynuorissa välttämättä näy ulospäin. Monet nuoret suoriutuvat tehtävistään ja ovat iloisen ja sosiaalisen oloisia. Silloin saattaa itse vähätellä omia ongelmiaan, eikä apua ole niin helppoa pyytää. Jokaisen paha olo on kuitenkin aivan yhtä totta, vaikka sairaus ei olisikaan sitä pahinta laatua! Ahdistuneisuuden ilmenemisessä on eroa tytöillä ja pojilla. Tytöt syyttävät itseään ja vaativat itseltään paljon. Pojat puolestaan näkevät usein ongelman ulkoisena, mikä voi johtaa negatiiviseen suhtautumiseen koulunkäyntiin, ja jopa koulunkäynnin keskeyttämiseen.
Mikä ratkaisuksi? Improbatur-lehdessä kirjoitetaan, että kouluihin tarvitaan lisää työvoimaa. Matalan kynnyksen keskusteluavun saaminen on tärkeää. Hankalista tunteista olisi hyvä päästä puhumaan. Nuoren oma kokemus siitä, että stressi ja/tai ahdistus ylittävät hänen sopeutumiskykynsä, on otettava vakavasti.
Nuoret tarvitsevat tukea myös apua siihen, miten aikatauluttaa omia päiviään, ja millaisia tavoitteita itselleen kannattaa asettaa. ”Lisäksi tarvitaan pärjäämiskulttuurin kollektiivinen räjäyttäminen”, lehdessä osuvasti kirjoitetaan. Se helpottaisi lisäämään lempeyttä itseä kohtaan: kaikkien ei tarvitse pystyä kaikkeen, ja aina ei kannata yrittää väkisin.
Lääke ja terapia auttaa toisilla ahdistuneisuuteen. Se, että pidentää vaikka lukiota, pitäisi olla hyväksyttävää, jotta jokainen voisi edetä omaan tahtiin. Oman tahdin löytämisen ja kunnioittamisen kannustaminen yleisesti olisi hyvä suunta tulevaisuuteen. Lisäksi mielenterveysongelmista yleisesti tulisi puhua rehellisesti ja oikeilla nimillä.
Ilmastoahdistuneisuus tuntuu olevan oma lukunsa. Se on toisaalta saanut nuoret toimimaan yhdessä. Toiminta onkin paras keino vaikuttaa omaan ahdistukseensa kyseisessä asiassa tunteista puhumisen lisäksi. Koskaan aikaisemmin ympäristöliikehdintä ei ole ollut näin voimakasta maailmalla. Jotta nuoria voisi ympäristöahdistuksen kanssa auttaa, on aikuisen hyvä löytää omia keinoja samassa aiheessa. Ennen kaikkea nuorten ympäristöahdistusta ei tule vähätellä, vaan nuoria tulee kuunnella. Ja paras lääke nuorten ilmastoahdistukseen olisi se, että kaikki aikuiset ottaisivat ilmastonmuutoksen tosissaan ja toimisivat sen hidastamiseksi. Tieteellisesti todistettuja faktoja ilmastonmuutoksesta ei voi enää paeta, sen nuoret tietävät.
Teksti ja kuva: Jaana Rantakokko
Kuvateksti: Ahdistus ilmastonmuutoksesta on saanut nuoret osoittamaan mieltä ja lakkoilemaan runsain joukoin ympäri maailman. Kuva on Helsingistä Kansainvälisestä ilmastolakosta 27.9.2019, johon osallistui arvioiden mukaan jopa 20 000 ihmistä, suurin osa nuoria.
Mistä apua?
– Mieli ry:n päivystävä kriisipuhelin:
suomeksi 09 2525 0111,
ruotsiksi 09 2525 0112.
– Sekasin-chat osoitteessa sekasin247.fi.
– MLL:n lasten ja nuorten puhelin 116 111.
– Väestöliiton poikien puhelin 0800 94884.
– MLL:n vanhempainpuhelin 0800 92277.