Joulukuu – pakkokuu?
Suomalaiseen jouluun liittyy vahvasti perinteet, joita toistetaan lähes muuttumattomana jopa vuosikymmenestä toiseen. Joillekin joulun vahvat perinteet voivat aiheuttaa suorituspaineita ja ahdistusta.
Perinteiseen joulunviettoon kuuluu oleellisena osana lahjojen jakaminen, perheen kerääntyminen yhteen, jouluruuat kinkkuineen ja laatikkoineen sekä iloinen tunnelma. Nämä perinteet voivat luoda paineita.
Jouluahdistuksen takana voi olla myös lapsuuden ahdistavat kokemukset tai lähiaikana tapahtuneet läheisten menetykset, sairastumiset, erot tai muut häiriötekijät.
Nykyjoulu alkaa jo aikaisin, kaupallisuus on voimakas ja luo suorittamista joka puolelta. Kun joulun pyhinä maa hiljenee, muistot koetusta elämästä korostuvat. Etenkin jos ei ole läheisiä, olo voi tuntua hyödyttömältä ja raskaalta.
Joulun yksinäisyyden tunteissa näkyy myös sukupolvien välinen ero. Joulun traditioiden merkitys on todennäköisesti ollut suurempi nykyisten ikäihmisten nuoruudessa kuin mitä joulu merkitsee nykyisille lapsille tai nuorille aikuisille.
Nämä ovat hankalia asioita kestää, jos ne alkavat tuntua suorittamiselta ja välttämättömältä pakolta.
Tässä kolmen helmiläisen joulunajan mietteitä
JK: – Minun omannäköiseni joulu on ollut mukava ja rento. Kukaan ei ole stressannut mistään, kun olen itse päättänyt olla stressaamatta! Näen sukulaisia ja ystäviä ennen joulua tai heti joulun jälkeen. Ainakin jouluaaton olen halunnut olla omassa rauhassani, niin aion olla myös tänäkin jouluna.
Yksinäinen joulu voi siis olla oikein hyvä ja mukava vaihtoehto – kun yksinäisyydestä on saanut itse päättää.
TS: – Minä olen sinkku. Osallistun monenlaiseen toimintaan ja olen ihmisten kanssa päivisin paljon tekemisissä. Mutta kyllä haluan viettää illat ja viikonloput yksin. En tunne olevani epäonnistunut, kun haen rauhaa ja yksinäisyyttä. Lopetin seurustelun pari vuotta sitten ja olen halunnut huilata kunnolla. Joulu on minulle ainakin niin suuri juhla, että haluan sen viettää kotona, enkä todellakaan kaipaa ketään ulkopuolisia vierailulle. Minulle riittää, että on hyvän ruoan syömistä ja nauttimista lukien ja vain ollen. Miksi ihmiset pelkäävät yksinäisyyttä, miksi ei löydetä sen asian hyviä puolia. Ihminen, joka nauttii yksinolosta ei ole kummajainen.
JP: – Etkö voisi olla armelias itseäsi kohtaan. Itseään ei tarvitse tuomita vain sen takia, että ei jaksanutkaan tehdä kaikkia jouluasioita, ruokia tai muuta ”joulupakollista”.
Tosiasiat on hyvä tunnustaa. ”Tilanteeni on nyt tämä, teen sen minkä pystyn ja jaksan.” On tärkeää hyväksyä myös se, jos joulunajasta tulee vähän erilainen kuin aikaisemmin. Erilainen, mutta yhtä hyvä tai jopa parempikin kuin aikaisemmat joulut. Se on tunne, joka on oma. Valo.
”Joulu on parhaimmillaan rauhoittumisen ja itsensä läsnäolon kokemus. Silloin voi todella olla läsnä omassa elämässään, kun vuosikin vaihtuu”.
Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta 2020!
Teksti ja kuva: Juha Porkola