Mielekäs elämä

Ei vain helppoa ja mutkatonta

Masennus, kaiken alku ja loppu. Elämäni ei ole ollut aina mielekästä. Olen vihannut elämää jopa niin paljon, että olen miettinyt itseni poistamista elämästä. Elämä näyttäytyi loputtomana selviytymisenä ja taisteluna, ilkeänä ja pahana.

En osannut olla, en osannut pitää puoliani, en osannut huolehtia itsestäni. En voinut käsittää, kuinka elämä voisi olla mielekästä. Oli vihaa, katkeruutta, tuskaa, surua ja pettymystä, ei juuri mitään hyvää. Elämä ei ollut käsissäni.

Masennus heitteli kuten halusi, itsetunnon puute ja huonommuuden tunne murskasivat. Pikkuhiljaa toipuminen alkoi, aloin rakentaa oman näköistä elämää. Masennus aloitti peruuttamattoman muutoksen ja lopetti lopulta itseinhoni. Halusin huolehtia omasta hyvinvoinnistani, fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä. Tähän tarvitsin paljon myös ihmisiä ympärilläni.

Hyvinvoinnistaan on vaikeaa ottaa vastuuta, voimien ollessa vähissä. Tähän tarvitaan apua ja muita ihmisiä, peilaamaan asioita ja auttamaan. Elämä pitää saada ensi kulkemaan, arjen toimimaan ja voimia palaamaan, jotta elämää jaksaa tarkastella pienin askelin. Kaikkea ei kannata kerralla muuttaa. Itselleen sopivan elämän rakentaminen vaatii monesti jostain luopumista. Isoja ja vaikeitakin päätöksiä, vaikka tietäisi niiden olevan parhaaksi. Toisaalta aina saa jotain tilalle.  Asioiden eteen pitää tehdä töitä, aina ei jaksa ja sekin on ok. Mielekäs elämä ei tarkoita, että se olisi vain helppoa ja mutkatonta.

Oman elämän vertaaminen toisten elämään on täysin turhaa. Kadehdimme toisten saavutuksia, sen sijaan että iloitsisimme heidän puolestaan. Emme edes välttämättä halua elämältä samoja asioita, silti kadehdimme. Olen varma, ettei kenenkään elämä ole vain helppoa, jokaisella on haasteensa. Tiedämme aina vain osan tarinaa.

Elämän tasapaino on mielestäni äärimmäisen tärkeää, jos välillä on rankkaa ja raskasta, on hyvä välillä päästä hidastelemaan ja rentoutumaan. Elämässä on aika vähän asioita, jotka on oikeasti pakko tehdä. Ihminen kehittää itselleen helposti tämmöisiä pakkoja ja velvollisuuksia. Koko ajan ei tarvitse olla menossa ja saatavilla, kun kalenteriaan karsii, pystyy keskittymään itselleen tärkeisiin asioihin. Itse rakastan viikonloppujen hitaita aamuja ja perheen kanssa yhdessä tekemistä, mutta melkein yhtä paljon pidän arjesta. Aina en ole pitänyt, en ole osannut tehdä itselleni energiaa antavia asioita. Ihmisen pitäisi päästä palautumaan ja keräämään energiaa ihan jokaisena päivänä, eikä vasta viikonloppuna tai lomalla. Ihmisen elämä on matka, jonka päämäärän ei pitäisi olla se juttu, vaan itse matka.

Mielekäs elämä on se hetki ja tunne, jossa minä vien elämää enemmän kuin elämä minua. Hallinnan tunne omasta elämästä, vaikka se elämä välillä vie ja tuo. Luottamus siihen, että elämä kantaa, vaikka välillä olisi vaikeaa. Lämmin pysäyttävä tunne, tässä minun on hyvä olla, luotan itseeni ja päätöksiini. Olen valmis tekemään töitä sen eteen, jotta hyvä olo säilyy. Tunnen itseni fyysisesti vahvaksi, tämä auttaa kokemaan myös henkistä vahvuutta. Menen tarpeen tullen kohti muutoksia enkä jää jumiin menneeseen. Opin ja ymmärrän menneestä, mutta en jää vellomaan siihen. En myöskään kiirehdi tulevaan. Olen tässä ja olen valmis tutkailemaan itseäni ja tuntemuksiani. Minulla on aikaa ajatella, eikä arki vaan rullaa kiireellä. Löydän itsestäni iloa, energiaa ja innostusta. Olen oppinut tuntemaan itseni riittävän hyvin, vaikka ihminenhän muuttuu koko ajan ja saa opetalla lisää. Sehän on sitä kivaa matkaa.

Hyvää matkaa juuri sinulle.

Saila Turkka

Kuva: Timo Turkka