Trauma ja rakkaus
Kirja Trauma ja rakkaus kertoo traumoista ja niiden syntymisestä ja vaikutuksesta ihmisen elämään ja ihmissuhteisiin ja siihen, kuinka miellämme itsemme suhteessa muihin ja maailmaan.
”Trauma kuuluu ihmisen elämään”, sanoo Trauma ja rakkaus -kirjan kirjoittaja psykoanalyytikko, kirjailija ja dramaturgi Harri Virtanen lehtihaastattelussa. Emme selviä elämästä ilman traumoja. Traumat kuuluvat elämän ennakoimattomuuteen ja haurauteen.
Kirja Trauma ja rakkaus kertoo traumoista ja niiden syntymisestä ja vaikutuksesta ihmisen elämään ja ihmissuhteisiin ja siihen, kuinka miellämme itsemme suhteessa muihin ja maailmaan. Pahimmat traumat syntyvät varhaisessa lapsuudessa, kaikkein läheisimpien ihmisten aiheuttamina. Kirjassa kirjoitetaan rakkaudesta trauman yh-teydessä. Rakkaus on traumoja parantava voima. Vaikeistakin traumoista voi parantua tai ainakin niiden kanssa voi oppia elämään.
Harri Virtanen on työssään kohdannut ihmisiä, jotka ovat selvinneet mahdottomista elämänolosuhteista. Heidän kanssaan hän on opetellut ymmärtämään epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta kärsimystä. Harri Virtasen lapsuutta väritti pelon lisäksi rakkaudettomuuden ja väheksynnän kokemus. Harri Virtanen kertoo haastattelussa, että hänen vanhempansa eivät olleet kiinnostuneita hänestä, eikä hänen koulussa pärjäämisellään ollut merkitystä. Tämän kirjan asiakaskertomukset ovat fiktiivisiä esimerkkejä.
Trauma (latinaksi haava), tarkoittaa kokemusta tilanteesta tai jatkuvista olosuhteista, joissa henkemme tai terveytemme on uhattuna. Kyseessä voi olla yksittäinen onnettomuus, luonnonkatastrofi, väkivallanteko tai sairastuminen. Se voi olla myös jatkuva elämäntilanne: seksuaalinen hyväksikäyttö, koulu- tai työpaikkakiusaaminen, sota tai kriisitilanne. Myös väkivaltaisen teon tai onnettomuuden todistajaksi joutuminen on traumatisoivaa. Minulle kävi näin lapsena joutuessani seuraamaan väkivaltaisen isäni uhkailua ja seuratessani äitiini kohdistuvaa pahoinpitelyä. Olin tuolloin täysin voimaton auttamaan äitiäni alle kouluikäisenä lapsena siinä tilanteessa. Heti tapahtuman jälkeen shokki ja kieltäminen ovat tyypillisiä reaktioita.
Psykologisia traumoja syntyy avioeroissa, irtisanomisissa ja henkisen väkivallan kokemisessa. Traumatisoituminen ei katso ikää, sukupuolta, kansallisuutta, rotua, taloudellista asemaa tai seksuaalista suuntautumista. Traumatisoitumista tapahtuu myös jatkuvissa, jokapäiväisissä olosuhteissa.
Traumasta tiedetään paljon, mutta ei aivan ymmärretä, miten laajasti se vaikuttaa elämäämme. Emme myöskään ymmärrä, kuinka yleistä traumatisoituminen on. Kaksi kolmasosaa lapsista kokee traumatisoivan tapahtuman ennen 16. ikävuottaan. Trauman tuoma kärsimys on osa elämää, ei mielen sairautta. Henkinen kipu ei ole sairautta. Mutta traumaa ei pääse pakoon. Yllättävän moni meistä kantaa traumaa sisällään. Toiset selviävät traumaattisista tilanteista paremmin kuin toiset. Meillä on erilaiset synnynnäiset valmiudet kohdata trauma, mutta kaikkiin ne vaikuttavat.
Kolmasosa traumatisoituneista kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä. Häiriössä on kyse siitä, ettei henkilö onnistu sisällyttämään traumaattista kokemusta. Hoitamattomina traumat satuttavat myös läheisiä ja kulkeutuvat seuraaville sukupolville.
Kirjassa äiti uhkasi lasta väkivallalla ja rikkoi alle kouluikäisen lapsen luottamuksen elämään ja ihmisiin. Sen seurauksena lapsi vetäytyi omiin oloihin, alkoi lukemaan ja kirjoittamaan. Lapselle tuli mielikuvitusmaailmasta parempi paikka kuin todellisesta maailmasta. Mielikuvitusolennot olivat luotettavampia. Tuli myös ulkopuolisuuden tunne ja kokemus, ettei kuulu minnekään. Lapsi suhtautuu todellisuuteen kuin äitiin. Koemme ulkoisen maailman kuten koemme äidin. Onko se luotettava? Onko se epävakaa? Aggressiivinen tai masentava?
Traumaa ei määrittele se todellinen tapahtuma tai tapahtumat, jotka käymme läpi, vaan sisäinen kokemuksemme siitä. Avainkysymys on se, millaista tarinaa kerromme itsellemme omasta elämästämme. Pohjimmiltaan jokainen meistä on selviytyjä. Kirja opastaa kohti trauman tunnistamista ja siitä toipumista. Se haastaa pohtimaan omia tuhoisia käytösmallejamme, jotka ovat kasvumme tiellä.
Tarvitsemme myötätuntoisen ja turvallisen suhteen, jossa voimme puhua kokemuksestamme ilman häpeää. Yksikin tällainen suhde riittää. Jos ymmärtää toisen hankalaa ja vahingoittavaa käyttäytymistä trauman läpi, ymmärtää myös sen, ettei se ole tahallista. Näin esim. pari- tai terapiasuhteessa. Traumat yhdistävät meitä. Myötätunto auttaa eläytymään toisen ihmisen kärsimykseen. Vieras tulee tutuksi ja läheiseksi, kun tunnistamme toisessa ihmisessä kärsimyksemme.
Traumat vaikuttavat identiteettiin ja maailmankuvaan. Ne voivat estää urakehityksen ja tuhota parisuhteen. Traumatisoitunut ihminen ei tunne olevansa kotonaan maailmassa, vaan tuntee itsensä vieraaksi omassa elämässään. Trauma on useiden psyykkisten ongelmien taustalla. Masennus, ahdistus, unettomuus, riippuvuudet, syömishäiriöt, pelkotilat, ihmissuhdeongelmat ja persoonallisuushäiriöt voivat kätkeä traumaattisen taustan. Ihminen on elossa, mutta elää puolella liekillä psyykkisen kasvun ja hyvinvoinnin kustannuksella. Hänet on heitetty yksinäisyyteen, sillä hän uskoo, ettei voi pohjimmiltaan kohdata toista ihmistä.
Menneisyys tunkeutuu luvattomasti nykyhetkeen, eikä irroita otettaan. Takaumat aiheuttavat pelkotiloja, vaikkei pelolle olisikaan syytä. Ihmisellä saattaa olla rikas mielikuvitusmaailma ja sisäinen elämä. Ulkoisesti he eivät kuitenkaan saavuta tavoitteitaan, eivätkä edes vähäistä onnellisuutta. Toiset taas ovat ulkoisesti menestyneitä, mutta sisäisesti he kokevat olevansa tyhjiä. He eivät tavoita tunteitaan, tai tunteet purskahtelevat esiin voimakkaina ja hallitsemattomina.
Traumatisoituneelle ihmiselle maailma on vihamielinen paikka. Elämästä häviää jatkuvuuden kokemus, luottamus siihen, että huominen tulee. Joskus on vaikea nähdä edes seuraavaan hetkeen. Jos ihminen menettää läheisensä esim. auto-onnettomuudessa tai väkivallan takia, luottamus jatkuvuuteen katoaa; elämä saattaa loppua milloin tahansa. Tulevaisuuden suunnittelemisessa ei tällöin ole mitään mieltä. Jos mitään tulevaisuutta on, se on vaaroja ja epävarmuuksia täynnä. Lapsen mielessä tulevaisuus näyttää lohduttomalta, pelottavalta, synkältä ja mustalta – siellä on rotkoja, tulivuoria ja petoja. Traumaselviytyjä ei kykene lohduttamaan itseään kohdatessaan vastoinkäymisiä.
Varhaisessa ennen kouluikää koetussa traumassa luottamus vanhempaan menetetään, kun hän ei ole pystynyt suojelemaan hirvittävältä tapahtumalta. Pahimmassa tapauksessa vanhempi on itse aiheuttanut trauman. Trauma paljastaa myytin vanhempien hyvyydestä. Todellisuudessa vanhempamme eivät ehkä ansaitsekaan kunnioitustamme. Trauma paljastaa totuuden.
Kirjassa käy ilmi, että monet terapeutit ovat huomanneet, että jotkut terapia-asiakkaat palaavat jossain vaiheessa vanhaan turvalliseen kärsimykseensä. Heidän maailmansa on jakautunut eli on tapahtunut dissosiaatio. Jokin osa heissä vastustaa muutosta, edistymistä ja parantumista. Se osa ei ole kasvanut heidän elämänkokemuksensa myötä, vaan se on pysynyt muuttumattomana. Yhteiskunta on valmis keskustelemaan ja käymään avointa dialogia traumasta ja siitä, mitä meille mielenterveysongelmien kanssa kamppaileville ihmisille on tapahtunut ja miten lapsuuden traumatisoituminen vaikuttaa päivittäiseen elämäämme.
Lokakuussa 2017 perustettu Disso ry on valtakunnallinen yhdistys, jonka yhteiskunnallisena tavoitteena on ymmärryksen lisääminen psyykkisestä traumatisoitumisesta ja trauman yhteydessä kehittyneestä rakenteellisesta dissosiaatiohäiriöstä. Yhdistys toimii asiantuntijafoorumina psykiatrian ja sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilaisille ja tarjoaa tietoa ja vertaistukea traumatisoituneille sekä trauman oireista kärsiville ihmisille ja heidän läheisilleen. Disso ry on valittu vuoden mielenterveysyhdistykseksi Vuoden pomppu -palkinnolla. Palkinnon perusteena on se, että yhdistys on tehnyt jotain merkittävää, poikkeuksellista ja uutta.
Trauma ja rakkaus -kirja on tarkoitettu traumaselviytyjille, heidän läheisilleen ja ammattiauttajille sekä kaikille niille, jotka kamppailevat pärjätäkseen trauman kanssa sekä niille, jotka ammatikseen auttavat traumatisoituneita ihmisiä. Kirjassa käsitellään varhaista traumatisoitumista ja sen aiheuttamaa vaikeutta olla suhteessa. Trauma tuo omat haasteensa myös terapiaan, ja sen erityislaatuisuus pitää tunnistaa, jotta toipuminen ja kasvu olisi mahdollista. Kirja kertoo hyvin ymmärrettävästi ja kansankielellä monelle vaikeasta asiasta.
Tarja Ruusunen
Harri Virtanen: Trauma ja rakkaus. Eli kuinka selviytyä mahdottomasta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kirjokansi, 2019.
Anna-lehti nro 5/2019. Lehtihaastattelu ”Trauma kuuluu ihmisen elämään”.