Digitalisaatio ja muutos
Digitalisaatio on muuttanut elämäämme ja arkea monin tavoin.
Digitalisaatio koskettaa meitä jokaista päivittäin. Ihmiskunta ja kulttuuri on läpeensä digitalisoitunut. Se mikä ennen oli analogista, mm. kirjeet ja puhelin, on nykyään digitaalista. Jokapäiväinen toiminta ja myös virastoissa tapahtuva asiointi on siirtynyt verkkoon ja tietokoneiden käyttö on hyvin laaja-alaista. Digitalisaatio johtaa siihen, että kaikki on englanninkielistä. Digitalisaatio on kaikkien huulilla juuri nyt ja erittäin ajankohtainen aihe muutenkin. Digitaalisuutta tihkuu kaikkialta ja “härpäkkeet” kuten älypuhelin ovat mahdollistaneet uudenlaisen tavan verkostoitua.
Teknologia ohjaa meidän tekemistämme kuten lapset älypuhelimen What’s Up:issa. Sieltä kantautuu vanhempien korviin hyvin helposti viesti “Miksi et vastaa?”, jos emme heti ehdi vastaamaan viestiin. Meidän oletetaan nykyään olevan koko ajan tavoitettavissa. Se ei aina tunnu kivalta, vaan pikemminkin stressaavalta ja ahdistavalta.
Äitini, joka on 85-vuotias, ei ole koskaan käyttänyt tietokonetta eikä hänelle voi ajatella hankkia älypuhelintakaan. Hän on sitä ikäpolvea, joka ei ole koskaan elänyt tietokoneaikaa. Tämä ei ole varmaan kovin tavatonta, koska edesmenneellä isällänikään ei ollut tietokonetta, vaan lankapuhelin. Hän kävi myös maksamassa laskunsa pankissa “luukulla”, eikä käyttänyt mitään e-laskua suoraveloituksesta puhumattakaan.
Vielä on siis ihmisiä, joilla on lankapuhelin käytössä ja jotka eivät koe, että heidän tarvitsisi olla aina tavoitettavissa eivätkä halua hankkia kännykkää. Puhelinyhtiöt kertovat pikkuhiljaa lopettavansa lankapuhelinpalvelunsa.
Lankapuhelinverkkoa ajetaan vauhdilla alas. Luin tästä juuri hiljan artikkelin. Monet vanhukset ja mielenterveyskuntoutujat eivät pysy tässä kiihtyvässä kehityksessä mukana ja tavallaan syrjäytyvät. Koen tilanteen haasteelliseksi myös omalla kohdallani. Kehityksen tahti on liian nopeaa minullekin.
Tästä Helmi-lehden digitalisaatioteemasta innostuneena kävin äskettäin Tieteen päivillä yliopiston kahdella
luennolla, joista toisen aiheena oli “Digitaalisuus ja rohkeus ihmistieteissä” ja toinen oli “Tekoälyä eli Tukiälyä rohkeasti yhteiskuntaan”. Näiden luentojen avulla sain uutta ajankohtaista tietoa digitaalisuudesta.
Se aika, jolloin liityin Facebook-palveluun, tuntuu jo tosi kaukaiselta. Nykyään käytänkin Facebookia päivittäin kavereiden kuulumisien ja mielenkiintoisten ilmaistapahtumien seurailuun. Haittana on, että ihmiset myyvät itsensä Facebookissa markkinoiden käyttöön, monet tietämättään. Tiedot käyttäjästä kerätään ja hyödynnetään markkinoinnissa. Viattomalta tuntuva testi Facebookissa kerääkin käyttäjästään tietoa ja se kohdennetaan henkilölle suunnattuun mainontaan.
Tiedon jakaminen ja saanti on monella somessa hukassa eli mitä sosiaaliseen mediaan voi tai kannattaa oikeasti kirjoittaa. Moni saattaa katua sinne itsestään kirjoittamiaan tai julkaisemiaan juttuja. Julkaisujen ja kuvien kanssa kannattaa olla tarkkana. Alun perin viaton kuva voi myöhemmin tuntua huonolta idealta, koska niitä ei saa tietoverkosta julkaisun jälkeen pois ja tiedot jäävät kiertämään koneelle mahdollisesti jopa kuoleman jälkeenkin. Myös vihapuhetta esiintyy.
Tarvitaan myös erikseen nettipoliiseja ottamaan nettihuijareita kiinni. Kuulin uutisen, jossa hyväuskoisia naisia oli höynäytetty lähettämään rahaa rakkautta lupaamalla. Monet olivat menneet tähän halpaan ja hävinneet paljon rahaa. Myös pedofiilit saalistavat sopivia uhreja netissä. Tästä saamme lukea ja kuulla lähes päivittäin tarinoita median kertomana.
Terveyspalvelut kuten monet muutkin palvelut ovat siirtyneet nettiin. Asiointi tapahtuu yhä useammin suoraan sähköpostilla sairaanhoitajalle ja puhelimitse luvattu takaisinsoittopalvelu ei monesti toimi ollenkaan.
Älypuhelimet ovat yleistyneet. Jos kysyt neuvoa esim. bussikuskilta saatat saada vastaukseksi, kai sinulla on älypuhelin tai katso tieto itse netistä. Monia nämä vastaukset ärsyttävät.
Kasvokkain tapahtuva palvelu on pikkuhiljaa vähentynyt. Huomasin juuri, että posti on vähentänyt palvelupisteitä eli “luukulla” tapahtuvia asiointipisteitä tällä kertaa Helsingin pääpostista. Vähennyksiä on ollut jo aiemminkin postin ja Kelan lisäksi monilla ihmisille tärkeillä aloilla kuten esim. pankeissa ja verotoimistoissa.
Digikiinnostus kertoo paljon meidän ajastamme. Suomessa on digitoitu paremmin kuin monessa muussa maassa esim. Kansalliskirjaston aineisto. Aineistot on ensisijaisesti digitoitu tutkijoille, kuten historiakokoelmat ja latinankieliset asiakirjat. Nämä ovat kuitenkin kenen tahansa saatavilla. Vain vähän kaikesta materiaalista on digitoitu. Kaikkea ei tule koskaan olemaan sähköisessä muodossa. Tieteen päivien luennolla sain tietää, että Hollanti on digitaalisen tutkimuksen edelläkävijä.
Maailma muuttuu koko ajan. Pelottaako se meitä ja mitä uhkia tulee? Koneet tekevät “tylsiä” työvaiheita, joita ihmiset tekivät ennen. Pelkona on työpaikkojen menetys ja tätähän on jo vuosia tapahtunut.
Herää ajatus, korvaako kone ihmisen. Kone ei kuitenkaan korvaa ihmistä vaan täydentää ihmistä. Täytyy muistaa, että kone ei ymmärrä eikä päätä. Konetta ei myöskään voi asettaa vastuuseen. Koneen on vaikea ymmärtää “vihjepuhetta” arkikielessä eli miten sana vaikuttaa johonkin henkilöön. Voimmekin kysyä voiko kone koskaan päästä tähän ymmärrykseen?
Seuraaville sukupolville tulee digitaalisuuteen enemmän kouluopetusta. Vihapuhetta esiintyy. Se on yksi tutkijoiden mielenkiinnon kohteista. Se on aihe, jota kaikki opiskelijat haluavat tutkia tällä hetkellä. Ihmiset halutaan saada ajattelemaan kriittisesti luovuus ja uteliaisuus mukaan lukien.
Meitä vaivaa kriittisyyden puute. Ihmisellä on tapana pitää muutoksia omana elinaikanaan suurempana kuin ne ovat todellisuudessa.
Teksti: Tarja Ruusunen 