Tunteet tienviittoina
Aistit ja niiden kautta syntyvät havainnot tuottavat ihmiselle tietoa ympäröivästä maailmasta. Myös tunne pyrkii viestittämään meille jotakin.
Tunteen viesti on kuitenkin usein vaikeasti tunnistettavissa. Ainoa tiedostettu tuntemus saattaa olla joko halu lähestyä tiettyä kohdetta tai ottaa siihen etäisyyttä. Tunteet toimivat näin ollen kuin tienviitat, ne osoittavat suunnan, minne mennä, mutta ilman tarkempaa sisältöä.
Myös keho voi kertoa tunteista. Vapina, hengityksen kiihtyminen, sydämen hakkaaminen, ihon kuumotus kertovat siitä, että mielessämme tapahtuu jotain. Kehon kieli on ihmisille yhteinen, ja siksi pystymme tunnistamaan tunnesignaaleja toisista ihmisistä heidän ilmeestään, äänensävystään tai kehon asennosta. Tämä todistaa, että ihmisessä psykologinen ja fysiologinen puoli toimivat kokonaisuutena.
Miksi tunteita tarvitaan
Tunteilla on tärkeä tehtävä, koska ne kertovat siitä, mitä tarvitsemme. Tarve on jo nimensäkin mukaisesti jotakin, joka on ihmiselle tärkeää, jopa välttämätöntä.
Ulkoisista tarpeista saadaan tietoa esim. nälän, janon tai väsymyksen kautta. Sen sijaan psykologiset tarpeet (tarve saada turvaa, läheisyyttä ja hyväksyntää) eivät yhtä selkeästi kerro itsestään. Kuitenkin nekin ovat ihmisen hyvinvoinnille välttämättömiä.
Miksi tunteet kätkeytyvät
Tunteiden alkujuuret ovat lapsuudessa. Jos ei ole saanut tarvitsemaansa turvaa ja läheisyyttä, niiden kaipuu jää ihmiseen. Sitä ei kuitenkaan aina uskalleta ilmaista uusien pettymysten ja häpeän pelossa. Tällöin tunne siirretään näkymättömiin jopa itseltä. Traumaattiset lapsuuden tai nuoruusajan tunteet kuitenkin säilyvät mielen sopukoissa ja nousevat ehkä esiin myöhemmin tilanteissa, jotka koskettavat samoja tunnealueita. Silloin nämä tunnejäljet voivat aktivoitua esimerkiksi masennuksena tai ahdistuksena.
Myös näennäiseen vahvuuteen voi kätkeytyä tunnevaje. Yksin selviämään jätetystä lapsesta kehittyy mahdollisesti hyvinkin itsenäinen, vastuullinen ja pärjäävä aikuinen. Koska hän on tottunut olemaan itse itsensä turva, hän yrittää vaikeuksissakin selvitä ilman muiden apua.
Omien tarpeiden ohittaminen, joka näyttäytyy ulospäin suoriutumisena, vahvuutena ja muiden auttamisena, saattaa kuin yllättäen muuttua elämän kuormitustilanteissa uupumukseksi.
Luonto on kehittänyt meille puolustuskeinoja, jotta voisimme niiden avulla säädellä ja hallita tunnetulvaa, jonka keskellä elämme. Näitä keinoja kutsutaan defensseiksi (esim. torjunta, kieltäminen, eristäminen, lohkominen, ja järkeistäminen). Niiden toimiessa hyvin, osa tunnekuormasta voidaan ohittaa ja saavuttaa hallittu toimintakyky. Liiallinen tunteiden ohittaminen ja kieltäminen sen sijaan voi lisätä niiden voimaa. Silloin tunteet saattavat purkautua odottamattomana hetkenä ja hallitsemattomasti. Esimerkiksi vihastutaan mitättömistä asioista tai syyttömille henkilöille. Tapahtuma tuntuu selittämättömältä sekä henkilölle itselleen että muillekin, koska tunteen syytä ja alkuperää ei tunneta. Jos puolustuskeinojen käyttö on kovin korostunutta, se voi sulkea kanavat muiltakin tunteilta, mikä saa elämän tuntumaan tyhjältä ja sisällyksettömältä.
Elämänkriisit tunteiden tulkkina
Jos ihminen ei pysty näkemään vaikeita tunteitaan vapaaehtoisesti, siihen joutuu joskus elämänkriisien kautta. Tällaisia voivat olla erilaiset luopumiset: erot, sairaudet, työn ja yhteisöjen menetykset. Näissä tilanteissa tulee esille se, mitä en enää jaksa: olla vahva, suorittaa, mukautua muiden tahtoon. Käsitys omasta itsestä murtuu. Vaikka kriisit ovat ihmiselle kova paikka, niin ne näyttävät ihmiselle samalla uuden kasvun suunnan. Ahdistuksessa ja kriisissä on pakenemisen sijaan hyvä kääntyä kipeiden tunteiden puoleen ja kysyä niiden merkitystä. Mitä ne kertovat meille itsestämme ja tarpeistamme.
Miten omat tunteensa voisi löytää
Muutokseen ei aina onneksi tarvitse mennä kriisin kautta, vaan omat tunteensa ja tarpeensa on mahdollista löytää muutenkin. Siihen voi auttaa pyrkimys kuunnella sisäistä ääntään, sitä ”mitä itse oikeasti haluan”. Myös kehon tuntemukset kannattaa ottaa huomioon merkkeinä siitä, mitä ne mahdollisesti kertovat tunteistani. Voisi opetella tunnistamaan, miltä erilaisissa tunnevaltaisissa tilanteissa kehossani tuntuu. Mikä saa minut ärsyyntymään tai kiihtymään?
On myös hyödyllistä yrittää löytää oman käyttäytymisensä motiiveja. Teenkö asioita pakosta tai syyllisyydestä, vai haluanko sitä oikeasti? Jos asioita tehdään pakosta, ne aiheuttavat sisäistä ärtymystä ja uupumusta.
Tunteitaan voi etsiä myös pysähtymällä omien mielikuviensa, unelmiensa, uniensa ääreen, lapsuuden maisemiensa eteen. Kirjoittamalla päiväkirjaa. Etsimällä taidetta: runoja, maalauksia, musiikkia ja hengellisiä elämyksiä. Hakeutumalla ryhmiin tutkimaan tunteitaan muiden kanssa.
Miten tunteiden löytyminen auttaa meitä eteenpäin
Jos omia tunteita ja tarpeita ei tunnisteta, ne kuitenkin tietämättämme ohjaavat meitä, jäämme ikään kuin niiden uhriksi. Vasta kun tulemme tunteistamme tietoisiksi voimme alkaa ohjata itse omaa elämäämme. Hyväksyessäni omat tunteeni ja tarpeeni, voin ilmaista ne muille ja saada sen mitä tarvitsen.
Eija Honkala
psykologi, psykoterapeutti