Mielen hyvinvointi ja tasapaino
Yksin ollessa moni asia tuntuu erilaiselta kuin ryhmässä. Yksinolo onkin monelle vaikeaa. Se herättää monenlaisia tunteita ja nostaa niitä pintaan. Kaltoinkohtelu lapsena, esim. lapsen jättäminen yksin kotiin, voi kostautua hankalina olotiloina myöhemmin, jopa paniikinomaisina reaktioina. Monet yrittävätkin pitää itsensä kiireisinä ja tehdä koko ajan asioita, jotta tämä tunne ei pääsisi yllättämään.
Aikuiset eivät ymmärrä, että tunnin yksinolo pienelle lapselle ei tarkoita samaa kuin aikuiselle vaan paljon pidempää aikaa. Lapsi kokee ajankulun erilailla. Yksin jätetty lapsi voi saada traumoja, jotka heijastuvat vielä aikuisenakin. Mielestäni yksinolo voisikin toimia jonkinlaisena mielenhallinnan mittarina.
Yksinolo on minulle vielä näin aikuisenakin vaikeaa toisinaan. Olen opetellut olemaan yksin ja osaan jopa nauttiakin siitä. Joskus huomaan, etten ole ihan tasapainossa itseni kanssa ja mielialat siirtyvät masennuksen ja alakulon puolelle. Silloin yritän rauhoitella itseäni, koska tiedän mistä tämä tunne kumpuaa.
Moni oireilee tietämättään ja ta-juamattaan tällä samalla tavalla. Ei ole ehkä tullut ajatelleeksi koko asiaa tai haluaa työntää sen pois tiedostamattaan. Lapsena koetut kaltoinkohtelut saavat tänän aikaan. Tämä siirtyy usein sukupolvelta toiselle. Ketju olisikin hyvä saada katkeamaan, jotta voitaisiin välttää turhat kärsimykset.
Mielen hyvinvointi on minusta ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Se tarvitsee elämän eri osa-alueiden tasapainoa. Parhaimmillaan se on harmoniaa ja tasapainoilua eri tilanteiden ja vaiheiden välillä. Sen eteen kannattaa taistella ja sitä kannattaa tavoitella.
Silloin kun mielen hyvinvointi säilyy, vaikka joku osa-alue horjuisikin, tietää voivansa hyvin. Hyvinvointi kestää osa-alueiden horjumisesta huolimatta. Kun ryhmässä ollessaan voi lausua oman rehellisen mielipiteensä ja kokee, että sitä arvostetaan, se on kanssaelämistä parhaimmmillaan. Tällöin vertaisuus toteutuu parhaiten ja siitä saa voimaa.
Eri elämänvaiheissa koetaan eri asiat tärkeiksi. Lapsille koulu, kaverit ja harrastukset voivat olla ”ykkösenä”. Perhettä perustavalle on tärkeää löytää sopiva kumppani, jonka kanssa voi sitoutua yhteisiin tavoitteisiin. Opiskelijalle voi olla tärkeintä opiskelupaikan saaminen. Nuorelle muutto omaan kotiin ja vakituinen työpaikka voivat olla ne tärkeimmät jutut. Haave omasta lemmikistä voi olla myös monelle se tärkeä tavoiteltava asia, joka tekee elämästä onnellisen.
Haaveilusta ja unelmista ei kannata koskaan luopua, vaikka elämä ei aina hymyilisikään ja näyttäisi parasta puoltaan. Kannattaa ajatella positiivisesti, sillä elämä kyllä kantaa karikoidenkin yli. Positiivisuudessa onkin se juju mikä kantaa arjessa ja arjen pienien asioiden huomaaminen ja niistä nauttiminen.
Monesti ne arkiset asiat ovat se kantava voima, joka auttaa jaksamaan. Olen huomannut niinkin arkisen asian kuin puuron keittämisen piristävän aamulla kummasti oloa ja antavan päivälle hyvän alun. Keväällä tulen onnelliseksi muuttolintujen paluusta ja kun koivut ovat hiirenkorvilla ja ensimmäiset kevätkukat, lumikellot ja skillat, nousevat maasta. Kun luonto herää kukkimaan ja tuoksumaan, tekee mieli lähteä lähisaariin retkeilemään ja laivamatkoille saaristoa ihailemaan. Jotkut onnekkaat viettävät saarissa tai maaseudulla koko kesän aina keväästä syksyyn.
Liikkuminen luonnossa tai metsässä tekee hyvän olon ihan jokaiselle. Mitä vanhemmaksi ihminen elää, sitä enempi tulee ajatelleeksi oman mielen hyvinvointia. Kaikkea ei voi saavuttaa, mutta voi olla kiitollinen pienistä asioista, kuten linnunlaulusta ja tuulen henkäyksestä ympärillään. Oma mieli vaikuttaa yllättävän paljon siihen millaisena kokee itsensä ja elämänsä.
Monet uppoutuvat kirjojen maailmaan ja löytävät avun ja lohdun sieltä. Hyvä niin. Kirjojen parista löytyykin samaistumisen kohteita ja ratkaisuja omaan elämään. Niiden avulla voi myös rakentaa suojan, jolla voi eristää kaoottisen maailman ja vaikka perheen vaatimukset.
Meille kaikille on hyväksi jättää hetkiä tai tunteja aikaa vapaalle ajattelulle ja ”vain olla”. ”Vain olemisen taito” on aikuiselle etuoikeus. Voi miettiä, mikä oikeastaan on tärkeää. Ovatko ne hetket, jolloin et tee mitään, niitä tärkeitä. Luulen asian olevan näin.
Tarja Ruusunen