Mistä voimavarat elämään
Masentuneen ihmisen mielessä keskeinen kysymys on, mistä saada voimavarat kuhunkin hetkeen ja päivään. Kuinka jaksaa tehdä päivittäiset tehtävät ja velvoitteet? Moni muukin vaikeassa elämäntilanteessa elävä pohtii samaa kysymystä.
Vastauksia on niin monia kuin vastaajiakin: lepää niin jaksat, syö terveellisesti, harrasta liikuntaa, tee jotain mukavaa! Perusterveelle ihmiselle nämä voivatkin olla toimivia keinoja, jotka palauttavat voimavarat. Kriisin keskellä elävälle tai mielenterveyden ongelmista kärsivälle nämä edustavat kuitenkin usein juuri niitä vaatimuksia, joihin asianomainen ei kykene. Tieto terveiden elämäntapojen vaikutuksesta lisää pahaa oloa, kun huomaa ettei niihin pysty.
Voimavaroja terapiasta
Monet hakevat voimavaroja jaksamattomuuteensa esim. terapiasta. Auttaako terapia, ja mikä siinä on ratkaisevaa? Jo se, että tulee aidosti kuulluksi, voi helpottaa. Saa puhua mieltään painavista asioista, saa purkaa painolastejaan, joka keventää mieltä ja antaa voimia. Asiakkaan taakkojen kuuntelemista kutsutaankin tukea antavaksi terapiaksi. Sama apu voi tulla myös ystäviltä, jotka haluavat kuunnella ja tukea.
Tietyissä terapiamuodoissa lähdetään etsimään syitä, jotka ovat johtaneet voimien menettämiseen. Esim. kognitiivisessa terapiassa voidaan löytää tiettyjä ajatusmalleja, jotka toistuessaan nujertavat ja lannistavat ihmistä. Nämä ajatusmallit ovat kuin sisäistä puhetta, joka mitätöi omaa itseä, leimaa itsen kyvyttömäksi, epäonnistuneeksi ja kelpaamattomaksi. Kun tulee tietoiseksi näistä ajatuskehistään, voi lähteä miettimään terapeutin kanssa, mistä nämä negatiiviset mallit ovat peräisin? Menneisyyden pettymyksistä, tuen puutteesta, rakkaudettomuudesta? Kun ajatuskehiin löytyy ymmärrettävä syy ja selitys, voi löytyä halu niiden kyseenalaistamiseen ja purkamiseen. Negatiivisten olettamusten tilalle voi löytyä uusia toiveikkuutta luovia ajatusmalleja ja toimintatapoja. Uudet toimintatavat voivat luoda onnistumisen kokemuksia ja sitä kautta toiveikkuutta.
Voimavarakeskeiset psykoterapiat
Uudet voimavarakeskeiset psykoterapiat perustuvat juuri toiveikkuuden kasvattamiseen. Potilasta autetaan luomaan mielikuvia siitä, miltä asiat näyttävät kun ne ovat hyvin. Pyritään luomaan yhteisvoimin näkymiä siitä, kuinka hän näissä tilanteissa toimisi. Nostatetaan esiin muistikuvia ja kokemuksia aikaisemmista onnistumistilanteista. Mikä sai potilaan onnistumaan? Ja samalla nähdään, että sama onnistuminen on mahdollista myös tulevaisuuden tilanteissa. Voimavarakeskeisessä psykoterapiassa nostetaan esille myös potilaan vahvuuksia: missä hän on hyvä, mikä on hänen erityisalaansa? Kaikessa tässä on tarkoituksena saada potilas näkemään omat mahdollisuutensa. Häntä ei vaadita eikä käsketä tekemään. Hyvät asiat esiin nostamalla hänelle annetaan toivo. Jos on toivoa, silloin ihminen yleensä jaksaa yrittää. Hän saa kaipaamansa motivaation ja halun jatkaa eteenpäin paremman toivossa. Hän saa voimavaroja jaksamisensa tueksi.
Huoliajatusten vaimentaminen
Kun elämässä on vastoinkäymisiä käy usein niin, että huoliajatukset alkavat pyöriä päässä peittäen alleen kaiken muun. Tulevaisuus näyttää uhatulta ja toivo menetetyltä. Tämä ajatusten ylivalta on mahdollista murtaa tiedostamalla, että kyseessä ovat vain liioitellut ajatukset, ei todellisuus. Nykyisin usein käytetyt tietoisuusharjoitukset opettavat katsomaan ajatuksia kuin sivusta käsin, uppoamatta niiden katastrofiviesteihin. Tässä auttaa keskittyminen aisteja käyttäen nykyiseen hetkeen, siihen mitä juuri tällä hetkellä nähdään, kuullaan ja tunnetaan. Oman kehon ja hengityksen tunnistaminen juurruttaa olemassa oleviin realiteetteihin.
Voimavaroja omien arvojen mukaisesta elämästä
Jos joutuu suorittamaan asioita pakon edessä, vailla omaa mielenkiintoa, voi se olla erittäin kuluttavaa. Pitkään jatkuessaan se vie voimat. Jos samanaikaisesti elämässä sattuu joku stressaava tilanne, se voi katkaista kamelin selän. Tästä syystä olisi hyvä tunnistaa ja löytää omien arvojensa mukainen elämä ja pyrkiä suuntautumaan siihen suuntaan. Se tarkoittaa, että tunnistaa, mitä asioita elämässä pitää oikeasti tärkeinä ja ponnistelun arvoisina. Suurin tyydytys tulee, kun havaitsee tekevänsä sitä, mitä pitää tärkeänä. Siinä ponnistelun ei koeta menevän hukkaan vaan se tuottaa merkityksellisyyden tunnetta ja mielihyvää. Tämä omien arvojensa mukainen elämä on eri ihmisille erilaista. Joku toteaa tärkeimmäksi elämässä esim. omat läheisensä ja haluaa auttaa heitä. Jollekin arvojen mukaista elämää on taistelu yhteiskunnallista eriarvoisuutta vastaan, joillekin luonnonsuojelu ja eläinten hoitaminen, käsillä tekeminen, luovat projektit ja yleensä omien lahjojensa toteuttaminen. Vapaaehtoistyö eli muiden auttaminen on monille ihmisille arvojen mukaista toimintaa, joka tuottaa sisäistä mielihyvää. Tähän meillä kaikilla on erinomaiset mahdollisuudet esim. Helmin kaltaisissa järjestöissä. Omien elämänarvojen mukainen työ vaikkapa varsinaisen leipätyön ohella voi kuluttaa fyysisiä voimia, mutta antaa vastalahjaksi henkisiä voimavaroja ja tyytyväisyyttä.
Kiitollisuus voimavarana
On havaittu, että kiitollisuus lisää voimavaroja. Meillä ihmisillä on paljon täyttymättömiä toiveita. Jos huomiomme kiinnittyy enimmäkseen niihin, tunnemme katkeruutta ja kapinamieltä. Näemme juuri sen, mitä meillä ei ole ja tyytymättömyys valtaa mielen. Siinä mielentilassa jää kokonaan huomaamatta ne arjen pienet tapahtumat, jotka menivät hyvin, joissa onnisti ja jotka oikeastaan tuntuivat mukavilta. Voisikin olla hyvä ajatus pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Eräät terapeutit kehottavatkin esimerkiksi kirjaamaan joka päivä kolme asiaa, jotka menivät odotuksia paremmin tai jotka tuottivat iloa. Kun näitä selaa pidemmällä aikavälillä herää ehkä näkemään, että asiat ovat menneet hyvin. Sen näkeminen lisää uskoa tuleviinkin päiviin. Toiveikkuus lisää jaksamista ja voimavaroja.
Voimavarat syntyvät toiveikkuudesta
Kun katsomme mm. edellä esitettyjä asioita, huomaamme että voimavarat ovat oikeastaan uskoa omaan jaksamiseen. Jaksamme ponnistella ja käyttää voimiamme jos uskomme, että se tuottaa tulosta. Se on luottamusta siihen, että nykyisyyden vaikea tilanne tulee helpottumaan.
Teksti: Eija Honkala, psykologi, psykoterapeutti
Kuva: Pixabay