Pysyviä ja tilapäisiä muutoksia

Masennus tuo monen elämään muutoksia, tilapäisiä ja pysyviä. Tilapäisiä muutoksia tuovat tuttujen ja turvallisten asioiden muuttuminen pelottaviksi ja ahdistaviksi. Sosiaalisen elämän pienentyminen kun ei jaksa tai halua tavata ihmisiä. Kenties töistä jäädään sairauslomalle, keskeytetään opiskelut tai harrastus. Onneksi nämä tilapäiset muutokset ja oireet katoavat
tai helpottavat jossain vaiheessa. Osasta voi tulla pysyviä ja niiden kanssa on opittava elämään.

Muutokset ovat hämmentäviä ihmiselle itselleen sekä hänen läheisilleen. Puoliso, ystävät, perhe ja lapset voivat olla ihmeissään mitä tapahtuu, muutoksista tulisikin puhua ja niitä pitäisi käsitellä. Lapselle voi olla vahingollista, jos vanhemman tai sisaren rajustikin muuttunutta käytöstä eiselitetä. Lapsi voi hädissään pohtia: johtuuko se minusta, miksi muiden vanhemmat ovat erilaisia, mihin se entinen vanhempi katosi, pitääkö minunkin muuttua, jääkö vanhempi tuollaiseksi. Parisuhteelle muutokset ovat myös haastavia, ehkä yhteiset suunnitelmat ja haaveet muuttuvat tai toinen voi käpertyä itseensä. Toisen ymmärtäessä muutoksia on paljon helpompaa kulkea toisen rinnalla.

Muistan istuneeni psykiatrisella vastaanotolla ja yksityisessä terapiassa puhumassa muutoksista. Masennus toi elämääni muutoksia, lisäksi minulle kerrottiin, että minun täytyy muuttua. Minun pitäisi tehdä ja ajatella toisin tietyistä asioista. Olin koko elämäni toiminut ja ajatellut tietyllä tavalla, nyt sitä oli aika muuttaa. Järki sanoi monen olevan oikeassa, silti käytösmallien ja ajatusmaailman muuttaminen tuntui tuskallisen vaikealta ja pelottavaltakin. Muutin itseäni väkisin, muiden, en itseni takia. Muutos saattoi näyttää hyvältä, muutin kuitenkin itseäni juuri
siihen suuntaan kuin oletin ympäristön haluavan. Muutoksen olisi pitänyt tapahtua minun parhaakseni ja kuntouttavasti. Minun olisi pitänyt löytää itseni, ei muutosta.

Pari vuotta myöhemmin masennukseni uusittua en ajatellut enää, että minun pitää muuttaa tapaani olla tai ajatella. Lähdin eheytymään siitä ajatuksesta, että haluan voida hyvin. Millainen
minä olen ja haluan olla, milloin minun on hyvä olla. Pyrin pääsemään eroon ajatuksista millainen minun odotetaan olevan, sitä kautta muutos tapahtui itsestään. Muutos ei ollut enää itse tarkoitus, enkä pelännyt muuttua. sain elämääni positiivia muutoksia, jotka kantavat elämässä.

Hyvinvointilehdissä ja -blogeissa puhutaan paljon muutoksista. kerrotaan ihmisten jättäneen hektisen työnsä kaupungissa ja muuttaneen maalle kasvattamaan eläimiä tai eronneen pitkistä liitoistaan. Ihmiset hehkuttavat muutosta ja ovat tyytyväisiä valintoihinsa. Löytääkseen tasapainon ja hyvinvoinnin elämäänsä muutoksien ei kuitenkaan tarvitse olla mitään suuria tai mahtavia. Tärkeintä on, että muutos lähtee ihmisestä itsestään.

Tutkaillaan itseämme ja tehdään meidän näköinen elämä, silloin tarvittavat muutokset lähtevät aidosti meistä.

Teksti: Saila Turkka
Kuva: Timo Turkka