Viivästynyt unirytmi syrjäytymistä aiheuttavana ongelmana

Ihmiset voidaan jakaa aamu-, päivä- ja iltavirkkuihin sen mukaan, minä vuorokauden aikana he ovat pirteimmillään ja toimintakykyisimmillään. Iltavirkkuja on pienin määrä: vain noin 10 prosenttia väestöstä.

Unirytmi määrää sen milloin ruumiin lämpötila on korkeimmillaan ja milloin elimistö erittää melatoniinia. Se määrää jopa kuukautiskierrosta – aamuvirkkujen naisten kuukautiskierto on selvästi lyhyempi kuin iltavirkkujen. Tämä kaikki todistaa siitä, että kyse on biologisesta eikä hankitusta ominaisuudesta. Aamuvirkkuudesta on elämässä ilmeistä hyötyä, sillä yhteiskunnan rytmi on aamupainoitteinen. Koulut ja työpaikat ja pyörivät aamuihmisen rytmissä. iltavirkkuus taas on riskitekijänä useille sairauksille. iltavirkuilla on keskimääräistä enemmän muun muassa diabetestä, ylipainoa, verenpainetautia, masennusta ja itsetuhokäyttäytymistä. Ei tiedetä johtuuko tämä iltavirkkujen perinnöllisistä ominaisuuksista vai siitä stressistä ja kroonisesta univelasta, jonka aamupainotteisessa yhteiskunnassa eläminen heille aiheuttaa. Univelan on ainakin todettu sotkevan kylläisyydentunnetta ja johtavan naposteluun. Niinpä ainakin ylipaino- ja diabetesriski johtunevat pitkälti siitä, että nämä ihmiset ovat pakotettuja elämään heille väärässä rytmissä.

Viivästynyt unirytmi on sisäisen kellon ongelma

Osa iltavirkuista on ominaisuuden suhteen äärimmäisiä. He kärsivät yleisyyteensä nähden melko vähän tunnetusta uniongelmasta nimeltään ”Viivästynyt unirytmi” (Delayed sleep phase syndrome, DSPS). Viivästynyt unirytmi on elimistön sisäisen kellon ongelma. Siitä kärsivien sisäinen kello on huomattavasti yli 24 tuntia pitkä. Siksi he nukahtavat vasta aamuyöstä klo 03–05 ja nukkuvat puolillepäivin. Viivästyneestä unirytmistä kärsivät eivät saa unta normaaliin nukkumaanmenoaikaan. Siksi ongelmaa aletaan usein virheellisesti hoitaa unettomuutena. Unettomuudesta sen erottaa siten, että jos viivästyneestä unirytmistä kärsivät henkilöt saavat noudattaa omaa luontaista unirytmiään, niin he nukahtavat luonnollisesti, nukkuvat hyvin ja heräävät levänneinä. Normaalirytmiset saavat kosketuksen ongelmaan, jos kuvittelevat että heidän pitäisi herätä joka yö viisi tuntia aikaisemmin kuin normaalisti heräisivät – esimerkiksi kello 02.00! Viivästyneestä unirytmistä kärsivä ihminen onkin kuin jatkuvan jetlagin, aikaerorasituksen, kourissa.

Viivästyneeseen unirytmiin ei ole toistaiseksi kehitetty tehokasta hoitoa

Viivästyneestä unirytmistä kärsivän henkilön rytmi on poikkeuksellisen huonosti siirrettävissä eikä toistaiseksi tehokasta hoitoa siihen juuri ole. Melatoniinista ja aamulla otettavasta kirkasvalohoidosta on joillekin apua. Unilääkkeistä ei ole merkittävää hyötyä. Yksi tehokkaaksi todettu, mutta vaikeasti toteuttavissa oleva hoitomuoto, on kronoterapia. Siinä rytmiä siirretään yö
yöltä eteenpäin, kunnes tavoitetaan toivottu nukkumaanmenoaika. Hoitoteho perustuu siihen, että viivästyneestä unirytmistä kärsivän on helpompi siirtää unirytmiä eteenpäin kuin taaksepäin.
Tälläinen hoito ei kuitenkaan ole mahdollista monestikaan töiden, opiskelujentai perhe-elämän sitoumusten vuoksi. On myös huomattu, että vaikka hoidoissa saavutettaisiinkin teho, niin hoitojen
jälkeen unirytmi lipsahtaa useimmilta takaisin jo muutamassa kuukaudessa.

Ongelma alkaa usein teini-iässä

Viivästynyt unirytmi alkaa tyypillisesti vaivata nuoruusiässä, sillä silloin kaikkien ihmisten unirytmi muuttuu aiempaa iltapainotteisemmaksi. Minulla itselläni ongelma alkoi vakavammin vaivata lukion viimeisellä luokalla. Yliopistossa ongelmasta ei ollut suurta haittaa, sillä aamuluennoilla ei ollut pakko olla läsnä, ja opintoja pystyi suorittamaan kirjatentein. Työelämässä unirytmiongelma on haitannut työntekoa enemmän kuin psyykkiset ongelmat. Työpaikoissa annettu aamuliukuma ei ole ollut riittävä. Krooninen väsymys on vaikuttanut työtehooni ja olen stressannut kovasti saanko unta tulevana yönä tarpeeksi aikaisin ja jaksanko herätä töihin. On ikävää, että monet ihmiset syrjäytyvät vain siksi, ettei työelämältä riitä tarpeeksi joustavuutta työaikojen suhteen. Siitäkään huolimatta, että monissa töissä on työn kannalta samantekevää mihin vuorokaudenaikaan sen tekee.

Uniongelmaiset leimataan helposti laiskoiksi ja yhteiskunnan vastaisiksi

Viivästyneestä unirytmistä kärsivää kehotetaan varomaan liiallisia iltaaktiviteetteja kuten urheilua, opiskelua, siivoamista tai tietokoneella oloa, koska ne ovat omiaan virkistämään
entisestään ja pahentamaan ongelmaa. Neuvo on tervejärkinen, mutta sitä on toisinaan vaikea noudattaa. Kun huomaa olevansa tehokkaimmillaan juuri iltaisin, tuntuu haaskaukselta olla käyttämättä hyväkseen tuota energisyyttä varsinkin, jos on ollut koko päivän väsynyt ja saamaton. Psykiatrisessa hoidossa myöhään nukkumista pidetään huolestuttavana asiana – suorastaan synonyyminä elämänhallinnan puutteelle ja laiskuudelle. ihmisiä ohjataan päiväsairaalaan hoitoon, ”että saadaan ainakin tuo unirytmi kuntoon”, vaikkei heitä olisi tarkoituskaan kuntouttaa työkuntoisiksi. Tuntuu kummalliselta, miksi se on niin tärkeä tavoite saada kaikki ihmiset hereille klo 7.00 joka aamu. Yöllä eläminen assosioituu yhä jotenkin päihdeongelmiin, yhteiskunnan
vastaisuuteen ja erilaisiin hämäräbisneksiin, vaikka monet yökukkujat puuhailevat yöaikaan ihan tavallisia asioita. Tekevät ruokaa, kirjoittavat sähköposteja, lukevat kirjoja ja kaikkea muuta, mitä
voivat tehdä hiljaa häiritsemättä naapurien yöunia.

Asenteet ovat pikkuhiljaa muuttumassa

Asukastalojen ja vertaistukijärjestöjen toiminta on sekin turhan aamupainoitteista. Harva tavallisen unirytmin omaava ihminenkään jaksaa alkaa joogata tai harrastaa kieliä heti klo 08 aamulla. Monet paikat sulkevat ovensa usein jo klo 14–15. Myöhäiseen ajankohtaan auki olemista pidetään luultavasti riskitekijänä päihtyneiden henkilöiden paikalle tulemiselle, vaikka heitä harrastusryhmät tuskin kiinnostaisivat. Päihteettömät iltaharrastukset voisivat olla päinvastoin elämänhallintaa ja aktiivisuutta tukevia unirytmiongelmista kärsiville. Tilanne on ehkä pikkuhiljaa muuttumassa senkin myötä, että Suomi kansainvälistyy ja muualla Euroopassa on vallalla toisenlainen kulttuuri kuin täällä. Siellä eletään enemmän ilta-aikaan ja päivän pääateriakin syödään usein vasta klo 20–21. Suomessakin viime vuosina on asenteiden muuttuminen näkynyt muun muassa kauppojen aukiolojen vapautumisessa. Vuonna 2014 on rekisteröity myös uusi yhdistys ”Epätyypillinen unirytmi ry” joka pyrkii ajamaan unirytmiongelmaisten asiaa ja tekemään ongelmaa paremman tunnetuksi.

Teksti: Maija Lindberg
Kuva: Satu Tuominen