Tsempatia, tyyli on vapaa

“Kirjailijan ja psykoterapeutin ammatit kulkevat ‘limittäin ja lomittain’. Niistä onkin hyötyä toinen toisilleen”, sanoo kirjailija Anja Snellman, joka on nyt tammikuussa valmistunut psykoterapeutiksi – ja saa näin ollen käyttää psykoterapeutin ammattinimikettä, kunhan saa luvan Valviralta.
VAIHTOEHTO A JA VAIHTOEHTO B

Vastaanotto on lämmin, kun saavun Anja Snellmanin luokse hänen kotiinsa. Koiratkin, Peppi ja Cassie, ovat vastassa ja tekevät innokkaasti tuttavuutta. Anja sanookin, että ne sulattavat hyvin jään, kun tulee vieraita. Nämä koirakaverit ovatkin oikein persoonallisia ja sosiaalisia tapauksia.

Olin kyllä kuullut, että Anja opiskelee psykoterapeutiksi mutta ennen haastattelua en tiennyt, että hän valmistuu tammikuussa 2015. Tiestään kohti psykoterapeutin uraa Anja kertoileekin mielellään. Itse asiassa hän opiskeli jo nuoruudessaan psykologiaa ja erityispedagogiikkaa Helsingin yliopistossa. Anja toteaa kuitenkin että nyt, kun hän on täyttänyt 60 vuotta, aika ja ikäkin ovat kenties parempia terapeutin ammattiin.

Anja opiskeli yliopistossa seitsemän vuotta ennen kuin julkaisi esikoisteoksensa Sonja O. kävi täällä – jonka tekeminen vei sekin seitsemän vuotta. Anja valitsi siis “sekä vaihtoehto A:n että vaihtoehto B:n”.

MONIPUOLISET OPISKELUT

Kysyn Anjalta, millaista psykoterapian opiskelu on ollut. “Koulutuspäiviä, seminaareja, paljon kirjoja, itseterapiointiakin sekä kentällä työskentelyä mm. Diakonissalaitoksen päihde- ja mielenterveysyksikössä Munkkisaaressa.” Anjan mukaan opiskeluporukka on myös hitsautunut hyvin yhteen.

Anja valmistui nelivuotisesta ratkaisukeskeisestä koulutuksesta mutta käyttää työssään monenlaisia, integratiivisia menetelmiä. “Tsempatia” on Anjan vastaanoton naseva nimi. Hän käyttää asiakkaiden kanssa joskus myös narratiivisia menetelmiä – tarinoita, tekstejä, kuvia ja päiväkirjoja – joita asiakkaat kirjoittavat. Mahdollista on kirjoittaa myös kirjeitä, joiden ehkä tyypillisin muoto on kirje itselle eri ikäkausina.

Kirjailijalle kirjoittamisen avulla työskenteleminen sopii mainiosti ja juuri sitä asiakkaatkin usein toivovat. “Itse kukin kyllä tietää, mikä on itselle kivointa ja mikä kullekin sopii”, Anja sanoo. Huomaan Anjan kirjahyllyssä käsinukkeja, joita hän myös käyttää terapioinnissa. “Haluaisin opiskella vatsastapuhumista ja harjoittaa sitä terapiassa nuken kanssa”, Anja haaveilee leikillisesti.

KAKSI AMMATTIA

Tärkeää on myös osata kuunnella. Anja onkin rauhallinen ja erittäin miellyttävä, mukava keskustelukumppani. Kerran eräs asiakas halusi tulla vastaanotolle mutta oli väsynyt puhumiseen. Anja oli kysynyt häneltä, mistä tämä tykkää ja niin asiakas oli hakenut akustisen kitaran ja alkanut soittaa. Sanoilla puhuminen tuli, kun sen aika oli.

Kirjoittamisella ja psykoterapialla on paljon yhtäläisyyksiä ja Anja jatkaakin, että “kun kirjoittaa kirjoja, täytyy tykätä ihmisistä ja olla utelias, empaattinenkin, että pystyy kuvittelemaan elämää toisen nahoissa”. Claes Andersson on ollut monessa asiassa Anjan esikuva. Myös Claes on yhdistänyt kirjailijan työn, psykiatrin työn, musiikin ja politiikan.

Kirjoittaminen on terapeuttista myös kirjailijalle. Niin nämä kulkevat “limittäin ja lomittain”, kirjailijan ja psykoterapeutin ammatit. Anjalle “jokainen ihminen on oman elämänsä asiantuntija ja jokaisella on ikioma käsialansa”. Terapeuttina hänen paras kiitoksensa on se, kun joku asiakas on saanut voimantunnetta ja uusia näkökulmia omaan elämäänsä Anjan terapian ansiosta. Kirjailijana paras kiitos on se, kun lukija kertoo saaneensa hänen romaaneistaan tukea ja samastumiskohteen sekä sitä kautta ehkä ratkaisun johonkin ongelmaan ja lisää elämänkokemustakin.

 

Teksti: Tanja Talaskivi-Munther