Suremisen voima

Terhi_kuva_nettiin

Olen kulkenut kivikkoista tietäni jo 28 vuotta, etsien itseäni ja minuutta. Olen tutkimusmatkallani havainnut tärkeän seikan itsensä etsimisessä ja elämän merkityksen metsästyksessä: taidon surra. En tarkoita vain itkemistä vaan murheen ja surujen käsittelyyn on monia eri tapoja. Jokaisella omansa.

Itse olin lähes kolme vuotta itkemättä ja näyttämättä murhettani tai surullisuuttani millään tavalla. Paineeni purkautui hermostuneisuutena ja kaikki asiat ryöppysivät ulos. Olin pantannut kipeitä asioita niin kauan, että sen seurauksena tuli räjähdys. Sanon sitä sanaoksennukseksi. Jos sisällä on niin paljon turhautuneisuutta sekä vihaa, se tulee ulos jossain vaiheessa kuitenkin. En osannut purkaa ajatuksiani, en sanoin enkä kyynelin.

Tuntui, että olen kova kuin kallio ja vaikenin kuin muuri. Kehitin itselleni seinän maailman ja ajatusteni välille. Pelkäsin, salasin ja tukahdutin itseni. Kukaan ei nähnyt, kuinka rikki sisältä olin. Ja se oli tuolloin tarkoitukseni. Ihmiset surevat eri tavoin, minä tunsin olevani tunteeton.

”Tunteettoman” ulkokuoreni alla oli piilossa äärimmäisen herkkä ja erittäin tunnepitoinen mutta samalla rikkonainen tyttö. Minun avaimeni elämäni oveen oli varastettu ja piilotettu minulta. En tahtonut kenenkään tietävän todellisesta minusta, en halunnut aiheuttaa huolta ja murhetta. En edes tuolloin vielä ymmärtänyt, mitä lentokyvyttömyys tapauksessani tarkoitti.

Masentuneena maailma tuntuu usein hyvin kurjalta ja ankealta paikalta. Mikään ei kiinnosta. Yksinäisyys iskee ja ajatukset saavat vallan. Ajatustenkulkua voi kuitenkin muuttaa, kun rikkoo kaavaa. Kaavoihin kangistuneen mielen helppo tehtävä on antaa olla ja lietsoa pahaa oloa. Pahan olon kasvaessa maailma muuttuu ja käsitys itsestä saattaa muuttua myös radikaalisti. Ei pidä antaa sen masentaa, vaan ottaa niskalenkki ahdistuksesta tai masentuneesta mielestä ja selättää se. Ei pidä antaa ikävän tunteen viedä, täytyy taistella vastaan. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Tiedän. On se silti kokeilun arvoinen.

Itku on hyvä keino tuoda esiin pahaa oloaan. Itku on myös puhdistava ja ilosta itkeminen on myös positiivista. Itse nykyään itken monille, pienille sekä suurille asioille. Iloille ja suruille. Itku on minun tapani surra ja purkaa murheita.

Älä pelkää itkeä tai surra ääneen. Tunnekuohuja ei myöskään tarvitse hävetä. Muista pitää nenäliinaa mukanasi, sillä koskaan ei tiedä, milloin itku tulee. Itsekin pitäisi muistaa sama ohje.