Kirjallisuusterapia – tasapainoa ja itsetuntemusta kirjoittamalla
Oli kaunis elokuun iltapäivä, mustasaaren lautta irtosi taivallahden laiturista ja suuntasi kohti Helsingin seurakuntayhtymän kesäparatiisia. Olin menossa mukaan kirjallisuusterapeuttiseen kasvuryhmään, joka pidettäisiin luonnonkauniissa saaressa.
Ryhmän vetäjänä tulisi toimimaan kirjallisuusterapeutti Silja Mäki. Olin jännittynyt ja utelias, mitä kaikkea uusi kokemus toisi mukanaan? Moni on varmasti joskus saanut lohtua kirjoitetusta tekstistä – joko lukemalla hyvän kirjan tai osuvan runon tai kirjoittamalla esim. päiväkirjaa. Arjen runoutta kuulemme päivittäin lauluissa
ja iskelmissä, ne sanoittavat lukemattomien ihmisten tunnekokemuksia. Kirjoittamisen ja lukemisen terapeuttisuus on tiedetty jo pitkään. Yhtenä sovelluksena tästä on kirjallisuusterapia.
Mutta kuka on Silja Mäki ja mitä on kirjallisuusterapia?
Silja Mäki on äidinkielen opettaja, erityisopettaja ja kirjallisuusterapeutti. Hän on valmistunut psykoterapeutiksi, suuntauksena ratkaisukeskeinen psykoterapia. Hän on toiminut pitkään
erityisluokanopettajana ala-asteella ja käyttänyt myös siellä kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä opetuksen tukena. Tällä hetkellä hän toimii kirjallisuusterapeuttina ja pitää vastaanottoa omalla
toiminimellään Psykoterapiapalvelu Silja Mäki. Hän toimii myös kirjallisuusterapiaohjaajien kouluttajana ja koulutuksen johtajana Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalveluissa Lahdessa. Mäki on Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n varapuheenjohtaja ja Kirjallisuusterapia-lehden vastaava päätoimittaja.
Silja Mäen mukaan kirjallisuusterapia on yksi luovien terapioiden muoto. Muita ovat mm. musiikkiterapia, kuvataideterapia sekä valokuvaterapia ja tanssi-liiketerapia. Kirjallisuusterapian varhaiset juuret ovat siellä, missä sanaa on alun perin alettu käyttää hoidollisesti eli shamanismissa, saduissa ja myyteissä. Varhaisia ilmenemismuotoja löytyy antiikin Kreikasta, jossa erityisesti Aristoteleen runousopissa puhuttiin katarsiksesta, puhdistavasta kokemuksesta tragedioiden yhteydessä.
Tuoreempia juuria voidaan löytää ensimmäisen maailmansodan ajalta, jolloin sotainvalideille tarjottiin luettavaa ja huomattiin heidän kuntoutuvan nopeammin. Yhdysvalloissa psykiatrisella klinikalla aloitettiin kirjallisuusterapeuttisen toiminnan tutkiminen 1930-luvulla, ja ensimmäinen väitöskirja on vuodelta 1949.
Suomessa perustettiin ensimmäinen runoryhmä Alppilan mielenterveystoimistoon vuonna 1978. Varhaisia ryhmiä on ollut myös Nikkilän ja Lapinlahden sairaaloissa. Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys on perustettu 1981, ensimmäisenä Euroopassa.
Alun perin toiminta tapahtui kliinisissä yhteyksissä. Nykyään toiminta on laajentunut monille alueille. Hoitavan ja kuntouttavan kirjallisuusterapian lisäksi on olemassa ennaltaehkäisevää
kirjallisuusterapeuttista toimintaa sekä opetuksen yhteydessä tapahtuvaa toimintaa, jossa voi olla myös psykoedukatiivisia piirteitä.
Yhtenä alueena ovat kirjallisuusterapeuttiset kasvuryhmät. Ne on tarkoitettu ihmisille, joilla on kyky olla noin kahdeksan hengen ryhmän jäseninä. Toiminta voi olla mielenterveyden ongelmia ennaltaehkäisevää, mutta se sopii myös esimerkiksi lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta kuntoutuville, vaikkapa yksilöterapian jatkokuntoutuksena.
Silja Mäellä on kokemusta siitä, kuinka kirjallisuusterapeuttiset menetelmät toimivat hyvin myös lasten ja nuorten parissa. Kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä käytetään myös yksilöpsykoterapiassa hoidon yhtenä elementtinä.
Kirjallisuusterapiassa keskeisenä elementtinä toimii teksti, joko valmis teksti, itse kirjoitettu tai muulla tavoin tuotettu teksti. Valmiit tekstit ovat usein runoja tai lyhyitä novelleja, joissa on
paljon asiaa tiiviissä muodossa ja joista jäsenet voivat löytää monenlaisia merkityksiä. Tekstejä luetaan ja niiden herättämistä tunteista, ajatuksista ja mieleen tulleista kokemuksista keskustellaan
ryhmän ja ohjaajan tuella. Teksti toimii myös suojaavana elementtinä. Sen suojissa voi pysytellä niin kauan kuin haluaa. Voi puhua vaikkapa tekstin Maijasta tai sadun prinssistä tai peikosta, kunnes on valmis kertomaan, miten tekstin aihepiiri liittyy omaan elämään.
Mäki korostaa, että kirjallisuusterapeuttisissa ryhmissä ei tarvitse olla taitava kirjoittaja. Tekstejä ei arvostella eikä hiota eikä punakynää käytetä. Ne toimivat tunteiden ja kokemusten herättäjinä ja keskustelun virikkeinä. Toki jäsenet voivat niin halutessaan myöhemmin hioa tekstejään. Kirjoittamaan johdatellaan erilaisten pienten kirjallisten harjoitusten virittäminä. Niihin voi liittyä musiikkia, kuvia, mielikuvamatkoja, liikettä yms. Kirjoitusaika on lyhyt, usein 5–10 minuuttia, jolloin tulos on spontaani.
Kirjoittamisen taitoa ei tarvita periaatteessa lainkaan. Tarinoita voidaan myös sanella ja saduttaa tai vain kertoa, esimerkiksi lasten, vanhusten tai kehitysvammaisten kanssa.
Miten kirjallisuusterapia eroaa muista terapiamuodoista?
Kirjallisuusterapiaan liittyvä luovuuden elementti erottaa sen perinteisistä psykoterapian muodoista. Mahdollisuus tekstin suojassa pysymiseen tuo toimintaan lisää ulottuvuuksia ja voi johtaa syvällisiin oivalluksiin nopeammin kuin pelkän keskustelun varassa toimiminen. Uskallus kirjoittaa ja luoda uutta tuovat myös onnistumisen kokemuksia, jotka vahvistavat ja antavat itseluottamusta. Toiminta voi tehdä hyvää myös niille, joilla on valkoisen paperin kammo. Silja Mäki kertoo, että ryhmissä on ollut mukana kirjoittamisen ammattilaisia, jotka kokevat olevansa lukossa kirjoittamisen kanssa, sekä opiskelijoita, joilla on vaikeuksia saada opinnäytetyönsä valmiiksi. Kirjallisuusterapeuttinen kirjoittaminen poistaa lukkoja ja saa luovuuden liikkeelle.
Silja Mäen mielestä raja luovan kirjoittamisen ja kirjallisuusterapeuttisen toiminnan välillä on veteen piirretty viiva. Kirjallisuusterapeuttisella toiminnalla on yhteyksiä muihin luoviin terapioihin ja niiden menetelmiä käytetäänkin osin rinnakkain tai toistensa alueita soveltaen.
Yksilötyöskentelyssä, jossa on lähetty liikkeelle perinteisesti puhumalla, huomaa, että lukemisen ja etenkin kirjoittamisen mukaan ottaminen vie usein hyvinkin nopeasti tärkeille elämänalueille
ja kokemuksiin, joista on muuten vaikeaa puhua. Tarinoiden avulla etäännyttäminen ja näkökulmien vaihtaminen auttaa. Silja Mäen mukaan kirjallisuusterapia sopii niille, jotka ovat kiinnostuneita lukemisesta ja kirjoittamisesta mutta myös niille, jotka uskaltautuvat kokeilemaan jotakin uutta. Ryhmään tulevalle toiminnan ei tarvitse olla ennestään tuttua. Hänen kasvuryhmissään on ollut useita keskivaikeasta masennuksesta toipuvia, joille toiminta on tullut yksilöterapian jälkeen juuri sopivaan aikaan.
Yksilöpsykoterapiassa kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä voi Mäen mielestä kokeilla jokainen, jos vain psykoterapeutti on alueeseen perehtynyt. Jossakin vaiheessa terapiaa hän itse ehdottaa
kirjoittamista jokaiselle asiakkaalleen. Myös kaunokirjalliset tekstit ja satujen hahmot tulevat puheeksi jokaisen kanssa tavalla tai toisella.
Sadut ja tarut kirjallisuusterapian välineenä
Mäen mukaan sadut ovat tehokas elementti, myös aikuisten kanssa. Aikuisten satuterapeuttisissa ryhmissä luetaan vanhoja kansansatuja ja uudempia, kirjailijoiden kirjoittamia ns. taidesatuja.
Satujen avulla on mahdollista saada kosketus niinkin varhaisiin kokemuksiin, jotka ovat ajalta ennen kieltä. Tuhkimosatu vie varhaisiin sisaruskateuden kokemuksiin ja Lumikki narsismin kokemuksiin.
Kansansatujen onnellinen loppu takaa sen, että niiden seurassa voi tarkastella elämäänsä turvallisesti. Satuterapian lisäksi Silja Mäki haluaa lanseerata termin taruterapia. Se tarkoittaa
vanhojen myyttien ja tarujen sisältämän viisauden käyttöä kirjallisuusterapian apuna.
H. C. Andersenin Ruman ankanpoikasenäärellä voi tutkia kiusatuksi tulemisen kokemuksia ja Pienen merenneidonäärellä vaikkapa onnettoman rakkauden kokemuksia. Tove Janssonin
kertomus näkymättömästä lapsesta vie monenlaisiin ulkopuolisuuden ja näkymättömyyden kokemuksiin. Janssonin novelli Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiinon hieno kertomus selittämättömän katastrofin pelosta ja paniikin kokemuksesta. Masentuneille samastumisen kohteena toimii esimerkiksi Nalle Puhin ystävä Ihaa-aasi. Taidesadut eivät välttämättä pääty onnellisesti, mutta turvallisessa ryhmässä päästään yhdessä hyviin ratkaisuihin. Saduista löytyy myös voimahahmoja, joista voi ammentaa toivoa. Monille sellaisia ovat vaikkapa Pikku Myy tai Peppi Pitkätossu.
Kirjallisuusterapian eri sovelluksia
Mäki on ollut mukana kehittämässä sovelluksia, joissa on yhdistetty kirjallisuusterapiaa esimerkiksi joogaan tai tanssi-liiketerapiaan. Kirjallisuusterapeuttiset ryhmät voivat rakentua myös
erilaisten teemojen ympärille, jollaisia voivat olla vaikkapa naiseus, äitiys tai isyys. Ryhmä on mahdollista rakentaa vaikkapa masennuksesta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai paniikkihäiriöstä toipuville. Skitsofreniaa ja psykoosia sairastaville on olemassa omia ryhmiään.
Silja Mäki ohjaa myös elämäkerrallisen kirjoittamisen ryhmiä, joissa on paljon terapeuttisia elementtejä. Paitsi oman elämänkaaren myös suvun jäsenten elämien tarkasteleminen tuo ymmärrystä siihen, miksi on sellainen kuin on ja mikä kaikki vaikuttaa omaan elämään. Sukupuun laatiminen ja tarkasteleminen on tähän hyvä keino. Suvussa toistuvien kuvioiden kuten alkoholismin tai masennuksen huomaaminen antaa ymmärrystä ja mahdollisuuden katkaista haitallisia toimintamalleja. Katkeroitumisen sijaan on mahdollista paitsi antaa anteeksi menneille sukupolville myös löytää sukupuustaan vahvoja pärjääjiä ja itselle esikuvia. Sodasta selvinnyt isosetä tai sotaleskenä ison lapsikatraan kanssa yksin jäänyt isoäiti voi antaa voimia selvitä omien elämän haasteiden keskellä.
Mitä kirjoittaessa tapahtuu?
Kirjoittaminen antaa mahdollisuuden paitsi etäännyttää kokemus fiktiiviseen muotoon myös mennä kohti kokemuksia ja tunteita ja tutkia niitä. Löytyy vaiettuja alueita ja uusia ulottuvuuksia. Minuutta voi muovailla uudelleen. Sanoilla leikittely, luova fantasia, voi tuoda esteettisiä ja uuden luomisen kokemuksia, jotka tuovat iloa ja auttavat uudistumaan. Kirjoittaessaan voi tutkia omia
symboleitaan ja metaforiaan. Rytmi tuo turvallisuuden tunnetta ja hoitaa.
Käsin kirjoittaminen antaa mahdollisuuden suoraan yhteyteen mielen ja kynän välille. Fyysinen liike tuo mielihyvää. Mahdolliset kouluajan ikävät kirjoittamisen kokemukset voivat saada
tilalleen korjaavia kokemuksia. Lukihäiriö ei ole este onnistumisen kokemuksille.
Psykologi James W. Pennebaker kollegoineen on tutkinut ilmaisevan kirjoittamisen vaikutuksia. Tutkimusten mukaan traumaattisista, stressaavista ja emotionaalisesti järkyttävistä kokemuksista kirjoittaminen voi edistää mielenterveyttä. Lisäksi sillä on suotuisia vaikutuksia fyysiseen terveyteen: mukana olleilla oli vähemmän käyntejä terveyskeskuksessa, ja esimerkiksi astmapotilaiden keuhkojen toiminta parani ja niveltulehduspotilaiden oireet lievittyivät. Tutkimukset tapahtuivat laboratorioolosuhteissa ja tutkittavat kirjoittivat yksin. Voidaan ajatella, että vuorovaikutuksellisessa ryhmässä kirjoittamisen vaikutukset ovat vielä tehokkaampia.
Mitä erityistä kirjallisuusterapiassa on?
Mäki kertoo, että kirjallisuusterapeuttina toimimisessa hienoimpia hetkiä ovat ne, kun näkee asiakkaan uskaltautuvan aralle alueelle, oivaltavan jotakin tärkeää ja voimautuvan siitä, joko saman tien tai vähitellen. On hienoa saada palautetta siitä, että jäsenet kokevat löytäneensä jotain, mitä he eivät ole löytäneet muilla tavoin. Myös yhteisyyden kokemus, jaetut hetket ja samastumisen
hetket ryhmän kesken ovat hienoja. On niin ikää hienoa kuulla, että mukana olleet ovat löytäneet lukemisesta ja kirjoittamisesta itsehoidollisen menetelmän, jota he voivat käyttää ryhmän tai yksilötapaamisten jälkeen.
Silja Mäki toivottaa kiinnostuneet lämpimästi tervetulleiksi ryhmiin kokeilemaan kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä. Myös yksilötyöskentelyn yhteydessä voi ehdottaa lukemisen ja kirjoittamisen mukaan ottamista tai viedä terapeutilleen itseä puhuttelevia tekstejä. Itsekin voi etsiä runoja ja muita tekstejä, jotka koskettavat ja joista löytyy tuttuja elementtejä. Vakavasti psyykkisesti sairaiden ei välttämättä kannata lähteä kirjoittamaan ilman ammattiauttajan tukea ja hänen tarjoamaansa struktuuria kirjoittamiselle. Hoitoalan ammattilaisille Mäki suosittelee lämpimästi menetelmiin tutustumista, jos ne tuntuvat itselle luontevilta.
Oma ensikosketukseni kirjallisuusterapiaan tapahtui pari vuotta sitten. Luonnonkaunis saari, pienehkö ryhmä, luottamuksen ilmapiiri, jonka ammattitaitoinen ohjaaja Silja Mäki sai
syntymään. Tuo kaikki sai aikaan sen, että osallistujat uskalsivat olla avoimia, katsoa rohkeasti sisimpäänsä, lisätä itsetuntemustaan ja saada uusia selviytymiskeinoja omaan elämäänsä.
Sanat ja kieli ovat ajattelumme tärkein väline. Kirjallisuusterapia on kiehtova löytöretki oivallusten lähteille, kirjoittaminen voi viedä niin syviin vesiin, kuin uskallusta riittää. Ohjaaja antaa siihen välineet ja ryhmän muut jäsenet vertaistuen.
Anita Salmi