Pari Helmeä Helmissä
Kirjoitin edellisessä Helmi-lehdessä artikkelin yksinäisyyden hyvistä puolista, otsikolla “Hyvä yksinäisyys”. Onko siis ristiriitaista, että nyt haluan kirjoittaa artikkelin, jossa kerron ystävyyden tärkeydestä? Mielestäni ei, sillä artikkelihan sisälsi lauseen: “Kuitenkaan yksinäisyyden sietäminen ja se, että viihtyy yksinkin, ei sulje pois yhteisöllisyyttä. Yksinäisyyttä sietävällä on vahva persoona ja silloin hänellä on annettavaa myös muille ihmisille.”
Minulla on useita tuttuja Helmissä, joitakin kavereita ja muutama jopa hyvä ystävä. Kop kop, joudun koputtamaan puuta toivoessani, että nämä hyvät ystävyyssuhteet kestävät. Ystävän seurassa tunnen oloni rentoutuneeksi. Yleensä juttu luistaa ja jos ei luista, niin ei silti tule vaivautunutta oloa. Koen heidät tärkeiksi itselleni ja vain uskallan toivoa, että minä olisin heille tärkeä. Toisesta kyllä jo tiedän, mutta toinen on sen verran tuoreempi ystävyyssuhde, että uskallan vain toivoa.
Helmi-ystävyyksien luomista, kehittymistä ja ylläpitoa helpottaa se, että näemme niin usein Helmi-talolla. Toista ystävistäni olen jo usein tavannut Helmin ulkopuolellakin. Minusta se on oleellinen osa Helmi-ystävyyden vahvistumista ja jalostumista. Kun saa esimerkiksi aikaiseksi kysyttyä: “Hei! Tulisitko mun luo kahville?”, niin se on tärkeä merkki siitä, että tykkää toisesta ystävänä. Kysymyksen esittäminen vaatii rohkeutta – entä jos toinen vastaakin kieltävästi? Juuri tätä kirjoittaessani kutsuin toisen kahdesta ystävästäni kylään. Toista ei tarvitse sen kummemmin kutsua – riittää että sovimme ajan, sillä hän on jo niin hyvä ystävä minulle. Lupasin tarjota jotain alkeellista syötävää. Kylään kutsumisen mahdollisti se, että olen saanut kaoottisen asuntoni siistiin kuntoon. On minulla ollut niinkin hyvä ystävä, että hän sotkujeni keskellä kerran totesi: “En minä tule luoksesi epäsiisteyttäsi katsomaan, vaan sinua”, mikä oli kyllä nätisti sanottu, mutta nyt koen, että tarpeeksi siisti asunto on osoitus kunnioituksesta vieraita kohtaan.
Tein siis juuri ystävyyttä ylläpitävän teon, kun esitin kutsun. Ystävyyttä täytyy joskus vähän ylläpitää. Ei se aina suju kuin tanssi.
Minulla on ollut onni ystävystyä kahteen naiseen. Näin itse koen. Vaikka sitä ei kannata liikaa painottaa, miehen ja naisen välinen ystävyyssuhde luo kaveri- ja ystävyyssuhteeseen rikkautta. Näkeväthän mies ja nainen tätä maailmaa kuitenkin ehkä vähän eri tavoilla ja kun nämä kaksi eri tapaa kohtaavat toisensa, niin suhde on antoisampi. Kahden maailman unioni on suurempi silloin.
Petri Keckman