Tarinani
”Joo, tää on taas tää ruusutatuointinen tyttö. Sama juttu, kuin viime kerralla.” Ne olivat sanat ambulanssissa, jotka saivat minut heräämään todellisuuteen. Olin juonut jo pidemmän aikaa aamusta iltaan. Lukuisia iltoja olin alkoholin vaikutuksen alla itsetuhoinen. Kun loppuaikoina join, asiat menivät vain nopeammin siihen pisteeseen, että olin saanut kaikki asiani sotkettua. Lopulta ei tarvittu enää kuin viisi tuntia juomisen aloittamisesta siihen, että olin sairaalassa.
Vuonna 2015 kävin kaksi kertaa katkolla ja olin yhteensä 28 viikkoa päihdekuntoutuslaitoksissa. Jokaisen laitoskuntoutuksen jälkeen olin hetken selvinpäin, kunnes ratkesin taas juomaan aamusta iltaan. Syyskuun lopulla 2015 sain pelin poikki, enkä ole juonut sen jälkeen tippaakaan. Kyllästyin jatkuviin sairaalasta tai selviytymishoitoasemalta heräämisiin.
Samana syksynä, kun raitistuin, minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Nukuin 12–16 tuntia yössä. Olin niin masentunut, että en jaksanut edes hiuksiani hoitaa kahteen kuukauteen ja ne rastoittuivat nutturalle. Ainoa keino saada itseni lähtemään ulos kotoa oli sääntö, etten saa juoda kotona kahvia ollenkaan. Pakotin itseni menemään kahville mm. A-kiltaan tai osallistumaan vertaistukiryhmiin.
Ensimmäinen vuosi raittiina oli ehdottomasti vaikein ja jälkikäteen ajateltuna ihmettelen, miten olen pystynyt pysymään raittiina kaikesta huolimatta. Jotta pystyin raitistumaan, minun oli pakko pistää lähes koko kaveripiirini uusiksi. Totesin, ettei minulla ollut suurimman osan kanssa mitään muuta yhteistä kuin päihteiden käyttö.
Minulla on todettu vuonna 2011 epävakaa persoonallisuushäiriö. Lisäksi tammikuussa 2016 minulla todettiin toisen asteen kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka alkoi oireilla keväällä 2015 Tervalammen päihdekuntoutuslaitoksessa ollessani hypomaniana. Kaksisuuntaisen oireita minulla on tänäkin päivänä, mutta ajoittain minulla on ollut pidempiäkin oireettomia jaksoja.
Elokuussa 2020 oli pisin hypomaniajakso tähän mennessä, jonka aikana aloitin akryylivärimaalauksen ja piirsin useita kertoja viikossa. Teen taidetta kaikkiin mahdollisiin mielialoihin edelleen ja töitä onkin kertynyt yli 160. Ennen elokuuta piirsin noin 2kk:n välein. Pisin tauko taiteessa kesti 1,5 vuotta, kun keskityin pääasiassa päihteiden käyttöön. Eniten piirrän tai maalaan ihmiskasvoja mustavalkoisena. Vasta tammikuussa 2021 aloin kokeilemaan värien käyttöä ja eläinten maalaamista. Addiktina minulla on tapana jäädä koukkuun milloin mihinkin. Tällä kertaa taiteen tekemiseen, sillä siinä pääsee hetkeksi pois tästä todellisuudesta.
Marianne Tuominen