Opi tuntemaan lukkosi
Skeematerapia on tunnelukkojen työstämiseen kehitetty terapiamuoto, joka perustuu kognitiivisen psykoterapian uusimman, ns. kolmannen aallon ajatuksiin ja oppeihin. Siihen on lisätty toimintatapoja myös muista toimiviksi todetuista terapiamuodoista, kuten Mindfulness – ja HOT-terapiasta (Hyväksymis- ja omistautumisterapia). Skeematerapian on todettu toimivan hyvin mm. ahdistuneisuuden, masennuksen ja myös persoonallisuushäiriöiden hoidossa.
Skeematerapian perusajatus on tietyllä tavalla käytännönläheinen: se, minkä olet oppinut vanhempiesi kautta lapsuudessasi, kulkee mukanasi koko elämäsi ajan. Tällä tarkoitetaan tapaa tulkita asioita, tapaa toimia ja taipumusta reagoida ja tuntea. Nämä sitkeät toimintatavat on nimetty skeemoiksi (tunnelukoiksi), ja niillä on taipumus aktivoitua haasteellisissa tilanteissa vielä aikuisenakin. Vaikutukset voivat näkyä esim. ahdistuksena ja masennuksena. Näitä tunnelukkoja on eri vahvuisina meillä kaikilla. Torjuaksemme vaikeat tunteemme, olemme jo varhain oppineet ottamaan käyttöömme erilaisia selviytymiskeinoja, joista tyypillisimpiä ovat välttely, alistuminen tai hyökkääminen. Välttely ilmenee vetäytymisenä pois tunteita herättävistä tilanteista ja esim. pakenemisena viihdyttäviin asioihin. Alistuminen tulee esiin passiivisuutena ja pessimisminä. Hyökkäävyys näkyy ponnisteluna, syyttelynä ja uhmakkuutena tilanteen voittamiseksi.
Tunnelukoista on tärkeä tulla tietoiseksi ja ymmärtää ne menneisyyden tuotteiksi. Niitä voi asettua kohtaamaan ja korjaamaan aikuisuuden voimavaroilla ja mm. skeematerapian tuottamilla apukeinoilla.
Terapian keskeisimmät vaiheet
Terapia aloitetaan yleensä tunnelukkotesteillä, joissa vastaaja arvioi itseään suhteessa suureen joukkoon väittämiä. Sen tuloksena löytyvät hänelle tyypilliset, (hänen reagointitavalleen ominaiset) toimintamallit, jotka nimetään tunnelukoiksi ja joista keskeisimmät otetaan jatkossa tarkemmin tutkittaviksi. Häntä johdatellaan huomioimaan, mitkä tilanteet hänen nykyisessä elämässään pyrkivät laukaisemaan ja herättämään henkiin nämä vanhat vaikeat tunteet.
Suomalaisen väestön yleisimmiksi tunnelukoiksi on todettu vaativuus sekä myös pessimistisyys, uhrautuvuus ja alistuvuus. Monella on korostuneena myös hyväksynnän haku ja ulkopuolisuus. Esimerkiksi vaativuuden tunnelukossa ihminen joko haluaa väistää vastuulliset tehtävät tai julistaa itsensä epäonnistujaksi jo etukäteen, mikä voi johtaa syrjäytymiseen. Tai hän ylisuorittaa ja ponnistelee uupumukseen saakka osoittaakseen itselleen ja muille riittävyytensä.
Kun tunnelukoista on tultu terapiassa tietoisiksi, on aika lähteä selvittämään tarkemmin niiden syntysijoja, eli sitä, mistä ne ovat saaneet alkunsa. Tämä tapahtuu mm. mielikuvatyöskentelyllä, jossa pyritään palauttamaan mieleen tilanteita ja muistoja lapsuudesta. Niissä yritetään muistella tilanteeseen liittyvää tunnelmaa ja ilmapiiriä, sekä äidin ja isän toimintaa lapsen kannalta. Saiko lapsi niissä tukea, turvaa, lohdutusta ja ymmärrystä. Vaiko kritiikkiä, hylkäystä tai tuen puutetta? Huomiota kiinnitetään myös lapsen asemaan sisarussarjassa ja perheessä.
Terapiaprosessin ytimessä on pyrkimys korjata vanhemmuuden vajavuuksien vaikutuksia jälkikäteen, aikuisen ymmärryksellä ja aikuisen voimin. Tavoitteena on löytää uusi, korjaava tunneyhteys omaan lapsuuteensa ja vanhempiinsa.
Täydellisiä vanhempia tuskin on olemassa ja monelle vanhemmalle tuleekin suurena yllätyksenä se mielikuva, joka lapselle on heistä syntynyt. He eivät ole tarkoittaneet olla ankaria taikka hylkääviä, vaan ovat luulleet toimineensa tilanteen vaatimalla tavalla. Terapiaprosessin tarkoitus ei olekaan lähteä tuomitsemaan heitä, vaan vapauttaa ihminen sidoksista menneisyyteensä.
Korjaavan yhteyden mahdollistamiseksi terapiassa luodaan tilaisuus tuoda ilmi kaikki se, mitä ei aikoinaan osattu tai uskallettu sanoa. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi (lähettämättöminä) kirjeinä äidille ja isälle tai perheen muille voimahahmoille. Menetelmänä käytetään myös sanallista vuoropuhelua lapsen ja vanhemman välillä esim. vastakkain asetettujen tuolien tekniikalla. Mielikuvatilanteessa lapsi kertoo tarpeistaan, jotka eivät saaneet vastakaikua. Hän uskaltautuu myös kuulemaan vanhempiensa vastaukset ja reagoimaan niihin. Hän voi myös kirjoittaa oikeuttavia, lohduttavia ja rohkaisevia kirjeitä sille lapselle, joka oli ollut.
Tätä vuoropuhelua kutsutaan moodityöksi, jossa potilas toimii eri rooleista käsin ja samalla eläytyy vastapuolen ajatteluun ja tunteisiin. Näin pyritään pääsemään osapuolten välisen ymmärryksen lisääntymiseen. Samalla voidaan saavuttaa sisäinen voima, joka syntyy uskalluksesta puolustaa itseään. Sanomatta jätetyt asiat eivät enää jää painamaan mieltä. Prosessi on saatettu loppuun.
Näiden ”kohtaamistyökalujen” lisäksi skeematerapiassa käytetään myös muita, täydentäviä menetelmiä. On yleistä, että ihmiset välttelevät ja pelkäävät kohdata omia tunteitaan, mikä olisi kuitenkin toipumisen kannalta tärkeää. Siksi on tarpeen opetella erilaisia tunteiden siedättämismenetelmiä. Ajatuksia ja tunteita ei pelätä, vaan niille annetaan tilaa ja ne toivotetaan tervetulleeksi. Omalle mielelle todistetaan, että kyseessä on vain ohi kulkeva ajatus, ei tosiasia. Oma vakaa perusminä pysyy sen ulkopuolella.
Näiden harjoitteiden tukena käytetään rauhallista hengitystä, aistien toimintaan keskittymistä ja kehon juurruttamista paikoilleen. Ne auttavat rauhoittumaan levollisesti meneillään olevaan hetkeen.
Tietoisuuden piiriin ja eteenpäin pääsyn tueksi otetaan käyttöön myös itselle tärkeät elämänarvot ja tavoitteet, joita kohti halutaan mennä. Tähän HOT- terapiaan kuuluu tunteessa vellomisen sijaan ryhtyä itselle merkityksellisten asioiden tekemiseen. Harjoitteita edellä mainittuihin taitoihin tarjoaa mm. Arto Pietikäinen ilmaisella YouTube-sivustollaan.
Kaiken kaikkiaan skeematerapiassa pyritään näkemään looginen tapahtumakulku, josta tunnelukot ovat syntyneet. Omat oikeutetut tarpeet pyritään löytämään uudelleen ja poistamaan esteet, jotka estävät niitä toteutumasta. Luodaan kuva omasta elämänkaaresta ”uusin silmin” ja pyritään aikuisina oikaisemaan omaan itseen kohdistuvat lapsuuden tulkinnat.
Skeematerapiaa on jo pitkään opetettu yliopistotason psykoterapiakoulutuksissa. Kuitenkin erityisesti Tunnelukko-käsitteen esille nostajana Suomessa on profiloitunut skeematerapeutti, mindfulness-kouluttaja Kimmo Takanen, joka on kirjoittanut aiheesta myös monta oppikirjaa. Omatoimisen työskentelyn pohjaksi on saatavilla mm. ”Tunnelukkojen työkirja”.
Eija Honkala
psykologi, psykoterapeutti