Stressi on ystävä ja vihollinen
”Stressi on elämän suola”, sanoi itävaltalainen stressikäsitteen luoja, tohtori Hans Selye. Hän teki ensimmäiset tunnetut tutkimuksensa stressistä jo 1930-luvulla. Alkukantainen stressijärjestelmämme kehittyi jo kauan sitten, jotta kivikautinen luonnon armoilla elänyt ihminen pysyi hengissä. Stressi on selviytymisreaktio, joka valmistaa toimintaan. Herkillä ihmisillä stressaavan tilanteen fyysiset ja psyykkiset reaktiot syntyvät herkemmin ja ovat voimakkaampia kuin vähemmän herkillä ihmisillä.
Autonominen, tahdosta riippumaton hermosto jakautuu kahteen osaan. Parasympaattinen järjestelmä ylläpitää lepotilaa, sympaattinen järjestelmä aktivoi ja kiihdyttää. Stressitilanteissa sympaattinen järjestelmä aktivoituu ja stressihormonien eritys kiihtyy ja parasympaattinen hermosto heikkenee. Ongelmia syntyy, jos stressi jatkuu pitkään ja hälytystila jää päälle. Silloin keho ja mieli eivät pääse palautumaan, sillä palauttava hermosto jää toiseksi. Stressi-sanan alkuperä viittaakin osuvasti puristamiseen, kapeutumiseen. Hyvä esimerkki stressitilanteesta ja palautumisesta on hammaslääkärissä käynti. Jännitysoireet purkaantuvat toimenpiteen jälkeen ja tilalle tulee helpottunut ja rento olo.
Stressinsietoon vaikuttavat perimä ja luonteenlaatu sekä elämäntilanne. Myöskin varhaislapsuudella ja lapsuudella on suuri merkitys, sillä hermojärjestelmämme kehittyy vuorovaikutuksessa. Turvaton ja epävakaa lapsuus muokkaa hermojärjestelmästä herkemmän ja enemmän valmiustilassa olevan. Kielteiset kokemukset, kriisit ja traumat myöhemmin elämässä voivat myös vaikuttaa stressinsietokykyyn. Se, miten reagoi stressiin, on hyvin yksilöllistä ja henkilökohtaista. Mikä yhdelle on liiallista kuormitusta, voi olla toiselle mielekästä haastetta. Stressi on välttämätöntä: se kuuluu elämään ja parantaa sekä psyykkistä että fyysistä suorituskykyämme. Sopiva stressi on hyödyllistä.
Stressiä ajatellaan usein huonona, niin sanottuna haitallisena stressinä, joka aiheuttaa esimerkiksi unettomuutta, ruokahalumuutoksia sekä monenlaisia fyysisiä oireita, kuten eri särkytiloja sekä vatsavaivoja ja verenpainetta. Se voi aiheuttaa myös mm. muutoksia mielialassa, levottomuutta ja keskittymisvaikeuksia ja muistihäiriöitä. Meillä on erilaisia heikkoja kohtia. Stressi itsessään ei kuitenkaan ole haitallista, jos muistaa ja pystyy palautumaan. Herkästi stressaavan onkin pidettävä hyvää huolta riittävästä yöunesta, terveellisestä ruokavaliosta, liikunnasta ja sosiaalisista suhteista. Mielenterveysongelmat voivat tietysti vaikuttaa siihen, ettei välttämättä ole voimavaroja noudattaa terveellisiä elämäntapoja, ja monelle esimerkiksi univaikeudet voivat tuottaa ongelmia.
Digitalisaatio on muuttanut maailmaa ja ihmistä monella tavalla, sekä hyvässä että pahassa. Elämän tempo on hektistä ja monella on kiire. Esimerkiksi ihmisten puhe ja kävely ovat nopeutuneet isommissa kaupungeissa ja on todettu, että lintujen lauluääni on muuttanut muotoaan. Muutoksia on nähtävissä myös ihmisten aivotoiminnoissa. On hyvä muistaa, että läheisillä voi olla kovat paineet ja he eivät niiden vuoksi välttämättä jaksa paneutua ja tukea vaikka haluaisivatkin. Kuvaava onkin nuoresta papista kertova tarina. Pappi istui ja keskusteli viisaan naisen kanssa hänen sairasvuoteellansa. Hienon, antoisan keskustelun jälkeen pappi tuli ajatelleeksi, että hänen täytyy pikimmiten lähteä ehtiäkseen seuraavaan paikkaan. Nainen huomasi tämän ja sanoi lempeästi ja huomaavaisesti: ”Nyt voit mennä sillä olet jo mennyt!” Pappi ei enää ollut läsnä siinä hetkessä.
Optimaalisesta ja hyvästä, niin sanotusta eustressistä puhutaan, kun tekeminen vastaa sekä henkisiä että fyysisiä voimavaroja ja tekemisestä nauttii ja saa paljon aikaiseksi. Tällaisessa kokonaisvaltaisessa, myönteisessä olotilassa ihminen on motivoitunut, energinen ja tyytyväinen. Itsensä toteuttaminen, uuden oppiminen, ongelmista selviytyminen ja jopa asioiden oivaltaminen on helpompaa. Tämä tietysti heijastuu positiivisesti myös ihmissuhteisiin. Monet tärkeät keksinnöt ja ”ahaa-elämykset” ovat syntyneet tässä tilassa. Olisikin hyvä yrittää tehdä enemmän asioita, joiden on huomannut tuovan hyvää oloa, innostuneisuutta ja energisyyttä. Niitä voi tehdä myös ikään kuin varastoon.
Alikuormitus on sitä, kun ihminen tekee vähemmän, kuin mihin olisi voimavaroja. Se voi johtaa passiivisuuteen, tympääntymiseen ja tylsistymiseen. Elämä voi tuntua yksitoikkoiselta, päivät harmailta eikä viikosta jää juurikaan mitään erityistä mieleen. Aika voi tuntua pitkältä, jos ei enää ole töissä ja sitä ei ehkä tunne itseään tärkeäksi. Ajatukset kiertävät kehää. Arkirutiinit ja rytmitys lisäävät tietysti hallinnan ja turvallisuuden tunteita, mutta välillä on hyvä mennä niin sanotulta omalta mukavuusalueelta pois. Etäisyyttä asioihin ja vaihtelua voi saada tekemällä vähän enemmän jotain mieluisaa mitä jaksaa tehdä, tai menemällä kodin ulkopuolelle. On hyvä välillä haastaa itsensä ja aika ajoin sen voi kokea palkitsevana. Sitä ei aina tiedä etukäteen, jollei kokeile. Vaihtelusta voi saada voimia ja aivoissa aktivoituu muita, jopa uusia alueita. Pienikin tekeminen voi johtaa johonkin isompaan. Psykologiassa puhutaan itsensä toteuttavasta ennusteesta, eli jos pelkää, että nolaa itsensä, on suurempi todennäköisyys, että sen tekee. On kuitenkin hyvä muistaa, että ihmiset ovat usein vähemmän tuomitsevia ja arvostelevia kuin luullaan.
Mielenterveysongelmat kuluttavat ja sitovat energiaa. Voi tuntua raskaalta, ettei pysty vaikuttamaan omiin ja itselleen tärkeisiin asioihin niin paljon kuin haluaisi. Epätietoisuus ja epävarmuus vievät voimavaroja. Asioita voi olla vaikea suunnitella etukäteen, kun ei tiedä huomista vointiansa. Ei pysty luottamaan siihen, että olotila on samanlainen huomenna kuin tänään, jos sattuu olemaan parempi päivä tai kausi. Tämä kaikki tietysti vaikuttaa mielialaan ja elämänlaatuun.
Stressinhallinta vaatii itsetuntemusta ja oman olon arviointia. On yritettävä tunnistaa, mistä stressioireet tulevat ja tuntuvatko ne henkisinä paineina vaiko kehollisina oireina, vaiko kenties molempina. Olisi hyödyllistä miettiä, mitkä asiat elämässä kuormittavat ja mitkä taas antavat voimia. Vastapaino ja rentoutuminen ovat tärkeitä. Joillakin auttaa liikunta, toisilla musiikki ja joillakin voi tietoisen läsnäolon harjoittaminen tuoda hyvinvointia. Olisi myös tärkeää miettiä, minkälaisia tunteita ja ajatuksia stressi herättää sekä arvioida ja erottaa, mihin asioihin voi itse vaikuttaa ja mihin ei. Psyykkisiä voimavaroja saa käyttöönsä, kun on itseään kohtaan lempeä ja kannustava. Elämä helpottuu, kun miettii omia tarpeitaan ja arvojaan ja yrittää elää niiden mukaan.
Tärkeää on jäljellä oleva terveys ja mitä sillä tekee. Elämään täytyy yrittää uskaltautua heittäytyä niillä voimavaroilla, joita on!
Elisabet Heikkilä
FM, soveltava psykologia
