Näin minä näin
Mistä olet kiinnostunut elämässä? Mikä on sinusta kivaa? Näin valokuvataiteilija Magi Viljanen aloitti valokuvauskurssin Helmissä syksyllä. Kysymyksessä oli valokuvailmaisun kurssi, ei kamerakurssi.
– Oleellista on oppia käyttämään valokuvaa oman ilmaisun keinona. Kameran tekniikan täydellinen hallinta on toisarvoista, Magi jatkoi.
Kurssilla keskityttiinkin ennen kaikkea näkemiseen, havainnointiin ja oman jutun löytämiseen. Kameran lisäksi kuvia otettiin Ipadeilla ja kännyköillä.
– Itse kuvauksen vaikeus yllätti, mutta myös se, että kännykälläkin voi hyvin kuvata, totesi Tarja Ruusunen, joka ei aiemmin ollut harrastanut valokuvausta.
Kurssilla jokainen teki omaa kuvasarjaa. Aihetta tai teemaa ei annettu. Jokaisen tuli kuitenkin tarkkaan määritellä oman sarjan reunaehdot: miten kuvaa, millaista valoa etsii, miten hyödyntää kuvakulmaa ja sommitelmaa, millaista tunnelmaa tavoittelee ja mitä kuvillaan haluaa kertoa. Ne olivat sääntöjä, jotka kurssin alussa tuntuivat rajoittavilta, mutta jotka pian muodostuivat juuri niiksi tukipilareiksi, jotka auttoivat etenemään harppauksin omassa tekemisessä ja ilmaisussa.
– Kurssin puolessa välissä, kun avasin tietokoneeni ja katsoin kurssilaisten lähettämiä kuvia, lähes järkytyin. Yhtäkkiä kaikki olivat oivaltaneet jotakin suurta, he olivat hypähtäneet uudelle tasolle. Kuvat olivat ilmaisuvoimaisia, visuaalisesti hallittuja, vahvoja, herkkiä ja juuri jokaisen itsensä näköisiä, Magi hehkutti ylpeänä oppilaitaan.
– Kurssi sai minut avaamaan silmiäni niin, että aloin nähdä arjen keskellä paljon aiempaa enemmän visuaalisesti jännittäviä asioita, kurssilainen Annariikka Leino kiteytti. Viikoittaisissa tapaamisissa katsottiin paljon kuvia. Vanhoja klassikoita, uutta valokuvataidetta ja tietysti myös kurssilaisten omia kuvia.
– Kirjallisuutta oppii lukemalla ja kuvaamista kuvia katselemalla. Niin se vain on, sanoi Magi ja esitteli jokaisen tunnin alussa useita eri kuvaajia.
Kurssin tunnelma oli innostava. Toinen toistensa kuvia katseltiin, niihin keskityttiin, niitä kommentoitiin ja jokaista kannustettiin eteenpäin omassa projektissaan. Jokainen eteni kurssilla omalla tavallaan. Joillekin oli selvää jo alusta alkaen mitä he tekisivät, jotkut inspiroituivat kurssilla esitellystä kuvaajasta, kun toiset taas löysivät oman kuvauskohteensa havainnoidessaan kaupunkia ympärillään.
– Paras oppi oli se, että saan nähdä asiat omalla tavallani. Kuvaaminen on ennen kaikkea matka siihen miten juuri yksilönä maailman hahmottaa. Sielulleen saa ja pitääkin olla rehellinen, kiteytti Heidi Löksy.
Oleellista on myös se, että työ viedään loppuun. Kuvien ei pidä antaa jäädä lojumaan pöydille tai unohtumaan tietokoneen muistiin. Projektille, kuten kurssilla tehdylle kuvasarjalle, on annettava lopullinen muoto.
Magi oli päättänyt ja luotsasi kurssin kohti galleriassa pidettävää näyttelyä. Jotta kuvat saatiin esittelykuntoon, oli pidettävä pikainen perehdyttäminen kuvankäsittelyyn.
Sen jälkeen tutustuttiin näyttelyvedosten tulostukseen. Tässä auttoi Lauri Pietarinen, joka on intohimoinen taidevedosten tulostaja. Hän otti kurssilaiset vastaan työhuoneelleen ja tutustutti heidät vedostuksen saloihin. Tämän jälkeen oli vielä pohjustaminen, ripustaminen ja avajaisten järjestäminen.
– Jotakin maagista näissä Helmin kurssilaisissa oli. He kuuntelivat tarkkaan ja näkivät suoraan ytimeen, Magi pohtii.
Lämmin tunnelma avajaisissa
Helmin valokuvaryhmän syksyn uurastus sai hienon päätöksen, kun valokuvanäyttelyn avajaiset järjestettiin Lapinlahden galleriassa.
On tärkeää, että työ viedään päätöspisteeseen ja jokainen voi olla ylpeä itsestään, sanoi ohjaajana toiminut valokuvataiteilija Magi Viljanen.
Näyttelyn taiteellinen taso oli huikea, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että suurin osa tekijöistä oli tutustunut valokuvaamiseen vasta kurssilla.
– Tämä on ollut voimauttava kokemus. Valokuva todella toimii itsereflektion välineenä, totesi kurssille osallistunut Annariikka Leino, jonka omakuvissa on kipeää voimaa.
Jokaisessa kuvasarjassa näkyi vahvasti tekijän tapa katsoa maailmaa ja ilmaista itseään. Tunnelmat vaihtuivat Heidi Löksyn inhimillisen herkistä lammasfarmarikuvista Marko Kemppaisen ja Kalevi Suurosen tarkkaan luonnon muotojen havainnointiin. Tarja Ruusunen ja Minna Mahkonen tutkivat puolestaan kaupunkimiljöötä. Maisemista löytyi runollista rytmiä ja kaupungin kulkuväyliä kuvaavasta sarjasta lähes mestarillisen jäätävää kauneutta.
– Kannustavaa yhteishenkeä ja yhdessä tekemistä me jäämme kaipaamaan, totesivat ryhmäläiset avajaisissa samalla kun Minna soitti huilulla haikean kauniisti Mozartin viulusonaattia.
Magi Viljanen