Kokemuksia Aurorasta
Jos ei ole mitään kokemusta Auroran hoidosta, ajatus joutumisesta psykiatriseen sairaalaan, saati suljetulle osastolle, tuntuu varmaan hyvin pelottavalta. Niin se tuntui minustakin, kunnes olin ensimmäistä kertaa hoidossa Aurorassa.
Perussairauteni on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sen lisäksi minulla on psykoosialttius. Näiden molempien sairauksien vuoksi olen ollut Aurorassa viimeksi kuluneiden noin 15 vuoden aikana niin monta kertaa, että olen mennyt jo laskuissa sekaisin.
Ensimmäinen kerta oli psykoosin takia. Kiertelin muutaman päivän ystävieni luota toiselle, kunnes terapeuttini lopulta sanoi, että nyt on aika lähteä Auroraan. Olin vielä sitä mieltä, että pakkohan minun on käydä työterveyshuollossa, kun minulla oli sinne aika varattuna, mutta lopulta sitten olin Auroran vastaanottohuoneessa.
Koska minulla oli aiempia sairaalakokemuksia vain Päijät-Hämeen keskussairaalasta, kuvittelin, että jokainen sairaala on samanlainen ankea paikka, jossa on sairaalasängyt ja sellainen haju, johon pyörryin ensimmäisellä kerralla.
Siksi oli iso yllätys, miten kodinomaisia Auroran osastot ovat. Sillä osastolla, jossa minua hoidettiin ensimmäisellä kerralla, oli hieman pelottava pitkä käytävä. Potilashuoneet ovat kuitenkin suhteellisen viihtyisiä, ja niissä on ihan tavalliset sängyt. Osastoilla on isot olohuoneet, ja ruokailutiloissa on pienehköjä pöytiä.
Kun ensimmäisen kerran jouduin – tai ehkä pikemminkin pääsin – Auroraan, siellä oli osastonhoitajana eräs Riitta, kokenut Auroran hoitaja. Kovin paljon muistikuvia minulla ei ole tuosta kerrasta. Sen kuitenkin muistan, että Riitta leipoi viikonloppuna pullia tai sämpyläitä ja piti tarkan huolen siitä, että potilaat eivät päässeet lähellekään kuumaa uunia.
Riitta on kulkenut mukanani Aurorassa aika monta kertaa, niin myös silloin, kun olin tosi pitkässä hoidossa psykoottisen manian takia. Ilman Riittaa alkuajat psykiatrisessa osastohoidossa olisivat olleet jonkin verran vaikeita. Onneksi muutkin hoitajat ovat yleensä ihan mukavia.
Viimeisimmän hoitojakson jälkeen avohoidon omahoitajani sanoi, että eihän maailma siihen kaatunut. Tietenkin olisin iloinen, jos ei tarvitsisi koskaan joutua suljetulle osastolle. Verrattuna esimerkiksi HYKS Psykiatriakeskukseen, jossa olen myös viettänyt kuukauden, Aurora on kuitenkin aika lailla toisenlainen maailma.
Suuri osa Auroran osastoista on vanhan ihosairaala-ajan luomuksia ja sellaisina hyvin viehättäviä. Myös sairaala-alue on hoidollisesti ilopilkku, kun siellä on puita, kallioita, lampi ja sairaalakoulun keinuja. Viime kerralla pääsin myös ulkoilemaan keskuspuistossa, mikä oli todella ihana mahdollisuus.
Kaikki kerrat, jotka olen ollut Aurorassa, ovat olleet suljetuilla osastoilla. Tänä vuonna pääsin ensimmäistä kertaa vieraana käymään avoimella osastolla. Se oli hyvin mielenkiintoinen kokemus, koska osastolta pääsee lähtemään pitkäksikin aikaa, kunhan ilmoittaa hoitajalle, milloin aikoo palata.
Olen surullisena seurannut uutisia osastopaikkojen vähentämisestä. Itselleni on myös käynyt niin, että jos on manian varo-oireita, jotka ennen menivät ohi lyhyellä osastojaksolla, kestävät avohoidossa viikkokausia.
Edelleen on kuitenkin niin, että jos todella kipeästi tarvitsee hoitoa, se on hyvinvointi-Suomessa mahdollista saada. Aurorasta on minulle tullut turvasatama, johon tarvittaessa pääsen hoitamaan itseni sellaiseen kuntoon, että pärjään taas ilman osastohoitoa.
Sinisiipi
