Työharjoittelijan terveiset
Aamu on valjennut jo monta tuntia sitten, kun rymistelen asuintalomme rappuset alas ja hyppään uskollisen Onni -pyöräni selkään. Aivan kuten olen tehnyt niin monena muunakin kesäisenä aamuna.
Matka Pasilaan on lyhyt, mutta pienessä jatkuvassa nousussa tulee hiki pintaan. Matkalla hyräilen erään Helmin kävijän sanoittamaa ja säveltämää laulua, Iloista Christinaa. Liikennevaloissa koetan ravistaa laulun mielestäni, mutta Christina on hyvin tarttuva ja pysyy mielessäni koko päivän ajan.
Pohdiskelen matkan aikana uusimman Helmi-lehden aihetta, merkityksellistä elämää. Mitä on merkityksellinen elämä? Mielikuva hyvästä ja tasapainoisesta elämästä syötetään meille usein ulkoapäin. Media, tv-sarjat, haastattelut, aikakauslehdet ja sosiaalinen media saavat meidät luulemaan, että hyvä elämä olisi juuri tietynlaista.
Totuus kuitenkin on, että olemme itse parhaita asiantuntijoita, mitä omaan hyvään elämäämme tulee. Jollekin se voi tarkoittaa rauhallisia kävelyretkiä aamuvarhaisella, jollekin oman kehonsa viemistä äärirajoille esimerkiksi nyrkkeilemällä. Joku nauttii romanttisista komedioista, joku lukee venäläisen kaunokirjallisuuden klassikot moneen kertaan.
Ajoittain on hyvä pysähtyä miettimään, elänkö itseni näköistä elämää. Teenkö tarpeeksi niitä asioita, joista nautin? Liikunnan, ravinnon, levon ja ihmissuhteiden saralla? Onko elämässäni ehkä ihmisiä, jotka eivät ole minulle hyväksi? Olisiko jossakin sellainen henkilö, jonka kanssa haluaisin taas puhua ja viettää aikaa? Kalvaako jokin vanha riita mieltäni? Olisiko mahdollista antaa anteeksi?
Liikunnan fyysiset ja psyykkiset terveyshyödyt ovat kiistattomat. On hyvä miettiä, liikunko terveyden kannalta riittävästi? Mikä olisi sellaista liikuntaa, mikä olisi minulle mieluista? Syönkö ravitakseni itseäni, vai täyttääkseni jotakin tyhjiötä sisälläni? Voisinko osoittaa enemmän myötätuntoa itseäni kohtaan ja antaa myös itselleni anteeksi?
Onnellisuutta lisäävät myös kauniit sanat, uuden oppiminen ja onnistuminen. Mietin, kuinka ihmeessä kuuden viikon työharjoittelu Pasilan Helmissä on mennyt niin nopeasti? Uskon syyn löytyvän työn monipuolisuudesta. Harjoittelu Helmissä on antanut mahdollisuudet toteuttaa itseään monella eri saralla.
Olen oppinut paljon uutta, päässyt seuraamaan työntekijöiden erilaisia työtehtäviä, päässyt suunnittelemaan ja toteuttamaan omaa ryhmää, ollut mukana vaikuttamassa sekä saanut vapaat kädet tehdä ex tempore -retkiä.
Pasilan sekä Herttoniemen Helmissä on upeita naisia töissä, vapaaehtoisista puhumattakaan! Parhaita opettajia ovat olleet talossa käyvät ihmiset. Kaikki ihanat, värikkäät persoonat ovat osaltaan vahvistaneet tietoani siitä, että oikealla tiellä ollaan, matkalla kohti sosiaalialan laajaa työkenttää.
Voin sydämestäni sanoa, että tulen ikävöimään Helmin väkeä. Työntekijöitä sekä kaikkia teitä ihania kävijöitä, joihin olen saanut kunnian tutustua.
Toivotan kaikille teille onnellista, kuulasta ja kaunista syksyä. Muistakaa elää omannäköistänne, merkityksellistä elämää!
Kiia
