MITÄ ON MIELEKÄS ELÄMÄ?

Kun puhutaan mielekkäästä elämästä, siihen liitetään usein sana ”tarkoitus”. Tarkoitus antaa elämälle sisältöä, tavoitteita ja mielihyvää. Mielekkääseen elämään riittää kuitenkin jo sekin, jos olemme tyytyväisiä arjessamme. Tyytyväisyys voisikin olla mielekkään elämän synonyymi.

Käsitys elämän tarkoituksesta tai mielekkyydestä vaihtelee ihmisestä toiseen. Nuorilla ihmisillä tavoitteena on ammatin ja elämänuran löytyminen, parin löytyminen, perheen ja kodin perustaminen. Myöhemmin esiin voivat nousta

työpaikkoihin, työkykyyn ja elintasoon liittyvät tavoitteet. Nämä ovat ikään kuin normaaliin arkeen ja elämänkulkuun liittyviä tavoitteita, joita voi kutsua jopa ulkoiseksi. Ne lähtevät ympäristön ja yhteiskunnan asettamista normeista.

Kun edellä mainitut asiat ovat asettuneet uomiinsa, voi silti tulla tunne, että elämästä “puuttuu jotakin”. Tämä ”muu” voi olla vaikeammin määriteltävissä ja lähtöisin itse kunkin sisäisestä arvomaailmasta. Se voi olla jotakin, johon tuntee vetoa tai joskus sen tunnistaa vasta tyytyväisyytenä jonkin asian toteutuessa.

Monelle tämä saattaa tarkoittaa omien taitojen ja lahjojen käyttämisen mahdollisuutta. Kyse voi olla itseilmaisusta esim.  kirjoittamisen, kuvataiteen, musiikin, tutkimustyön tai muun luovan toiminnan muodossa.

Taidot ja kiinnostus voivat liittyä myös konkreettisempaan käsillä ja omilla voimilla tekemiseen, kuten rakentamiseen, liikuntaan, viljelyyn, käsitöihin, ruokakokeiluihin, matkailuun jne. Ne tuottavat hyvää mieltä. Jotkut tavoittavat mielekkyyden kokemuksen voidessaan olla mukana vaikuttamassa yhteiskunnan asioihin ja olosuhteisiin, olla parantamassa maailmaa politiikassa, järjestötyössä tai luonnonsuojelussa.

Ehkä merkittävimmäksi hyvänolon lähteeksi on kuitenkin todettu yhteys muihin ihmisiin. Parhaimmillaan tämä toteutuu tavallisina arkielämän yhteyksinä sukulaisiin, ystäviin tai vaikkapa naapureihin. Kun tietää olevansa ystävilleen ja läheisilleen tärkeä ja tuntee itse heitä kohtaan samoin, se antaa merkitystä ja iloa omalle olemassaololle ja elämälle. Yhteys ihmisiin voi toteutua myös auttamistyön kautta, joka antaa monien ihmisten elämälle merkittävää ja mielekästä sisältöä. Auttamistyö voi olla yhteydessä valittuun ammattiin, mutta ei rajoitu vain siihen. Monissa järjestöissä tehdään vapaaehtoista ja vertaistuellista työtä, sen olemme kokeneet myös Helmi ry:ssä.  Pelkistäen voitaisiin sanoa, että jos kokee voivansa antaa toisille ihmisille jotain, joka otetaan myönteisesti vastaan, kokee itsensä merkitykselliseksi. Silloin kokee elävänsä mielekästä elämää. Se lisää rohkeutta olla ihmiskontakteissa, ryhmissä ja tehdä työtä yhteiseksi hyödyksi.

Masennuksen vallatessa mielen mielihyvästä tai elämän tarkoituksesta on vaikea saada kiinni. Kun oma itse koetaan merkityksettömäksi ja voimattomaksi, ei tulevaisuudellakaan nähdä vetovoimaa eikä merkitystä. Jos usko tulevaisuuteen hiipuu, voi kadota toivo ja jopa halu elää.

Mistä masennuksen syövereissä elävä ihminen voisi saada elämäänsä uuden mielekkyyden? Jos tähän voisi löytää yksiselitteisen vastauksen yksi maailman suurista ongelmista olisi voitettu. Masennuksen voittamiseksi on tehty paljon lääketieteellistä ja psykoterapeuttista työtä ja sitä voidaankin hoitaa tehokkaasti monin tavoin. Masennuksessa on olennaista oman arvon tunteen ja merkityksellisyyden katoaminen. Masentuneena on taipumus katsella omaa itseä negatiivisessa ja moittivassa valossa, mikä ei paranna tilannetta. Mistä tähän löytyisi apu?

Eräs hoidollinen oppisuunta masennukseen on mindfulness, eli  ”hyväksyvä tietoinen läsnäolo”, jota tuodaan esiin mm. vastikään julkaistussa kirjassa ”Viisas mieli”. Hyväksyvässä läsnäolossa masennuksesta kärsivää harjoitetaan katsomaan itseään uudella tavalla. Tavoitteena on, että hän uskaltaisi nähdä ja tunnistaa pohjimmaisen tunteensa ja antaisi sen olla pyrkimättä muuttamaan sitä väkisin. Sallisi sen olemassaolon toteavasti, moittimatta itseään. Pyrkisi katsomaan sitä kuin pienen etäisyyden päästä, todeten sen olevan yksi hänen tunteistaan, kuitenkin arvottamatta ja määrittämättä itseään tunteen perusteella. Näkisi, että hän itse on edelleen itse ja masennuksen tunne on vain tunne. Tässä toteavassa ja tarkkailevassa tilassaan pyrkisi huomioimaan samalla muut tuntemuksensa, erityisesti kehon, aistien ja hengityksen viestit. Näin voisi saada levollisessa olotilassa paremmin yhteyden myös ulkoiseen maailmaan.

Se, ettei tuomitse itseään olotilastaan ja luopuu itseensä kohdistamistaan vaatimuksista saattaa helpottaa masennuksessa ja siirtää toipumisen tielle. Toinen eteenpäin vievä asia on vähittäinen, pienimuotoinen käytännön toiminnan lisäys. Tämä saa ajatukset ja tarkkaavuuden suuntautumaan välillä myös konkreettiseen maailmaan. Masentunut saattaa huomata, ettei oma masennus käsitä koko maailmaa. Keho tunnistaa edelleen asioita, aistit poimivat tietoa oman itsen ulkopuolelta. Yhteys muuhun maailmaan voi voimistua. Tätä kautta kiinnostus oman itsen ulkopuolisiin asioihin voi pikkuhiljaa viritä ja irrottaa masennuksen ansasta.

Myös vaikea sairastuminen tai ikääntyminen voi merkitä haastetta elämänilolle. Varsinkin jos on tottunut ammentamaan mielihyvää aikaansaannoksistaan ja tulevaisuuden odotuksista. Miten käy, kun nämä mahdollisuudet kaventuvat?

Oman elämäntilanteensa hyväksyminen on tärkeä elämänlaatuun vaikuttava tekijä. Se, että voi nähdä elämänsä kokonaisuutena, jossa on ollut vaikeampaa ja helpompaa, ja hyväksyä tämän elämään kuuluvana. Tärkeätä on myös muistaa hyvät asiat ja pyrkiä osallistumaan tarjolla oleviin toimintoihin niin paljon kuin mahdollista. Toki paikallaan olonkin voi hyväksyä ja nauttia ympäristöstä ja kivuttomista hetkistä. Siitä hyvästä, mitä on vielä olemassa.

Konkreettisesta elämäntilanteesta huolimatta elämän mielekkyyteen on siis mahdollista vaikuttaa omalla aloitteellisuudella. Tämä tarkoittaa, että säilyttää halun etsiä ja toteuttaa tekijöitä, jotka tekevät kulloisestakin tilanteesta mukavamman ja mielekkäämmän. Vaikeammassakin vaiheessa löytyy keinoja, mahdollisuuksia ja apujärjestelyjä, kotiin voi hankkia apua, voi osallistua ryhmiin netin kautta, hankkia kuunneltavaksi äänikirjoja jne.

Tilanteen voi nähdä eräänlaisena noidankehänä.  Aloitteellisuus lisää elämän mielekkyyttä ja tunne mielekkyydestä aktivoi lisää aloitteellisuutta. Kunpa löytäisimme keinot hypätä tähän positiiviseen kehään!

Eija Honkala

psykoterapeutti HELMI ry:n hallituksen jäsen