Ravitsemusryhmä Herttoniemessä
Aloittaessani tänä keväänä maaliskuussa kerran viikossa kokoontuvan ravitsemusryhmän Herttoniemen Helmi-talolla en arvannut, kuinka paljon uutta tulisinkaan oppimaan.
Ryhmässä käydessäni opin, että ravitsemuksessa on kyse erilaisista tunteista ja mielenhallinnasta, jotka vaikuttavat syömiseemme. Syömiseemme aikuisena saattaa vaikuttaa vielä lapsenakin koetut ruokailuun liittyvät sallitut tai kielletyt tunteet ja tapahtumat.
Tunteiden kohtaaminen ja ajattelun muuttaminen toimimalla on keskeisintä. Samoin itsemyötätunto ja kiitollisuus. On hyvä pohtia, miten omat tunteet vaikuttavat syömiseen. Voi miettiä, kuinka toimin, kun koen oloni yksinäiseksi, hylätyksi, stressaantuneeksi, tyhjäksi tai tylsäksi. Nämä asiat nousivat päällimmäisenä mieleeni miettiessäni oppimiani asioita ravitsemusryhmässä.
Monesti lapsiperheissä ruokailusta tulee aikamoinen vallan väline ja jopa ”taistelutanner”. Perheen ilmapiiri voi olla jännittynyt ja kireä, jossa lapset puhuvat rumasti, jolloin vanhemmat varovat konflikteja ja yrittävät vain selviytyä ruokatilanteista jotenkin kunnialla. Tämä kaikki voi vaikuttaa ihmisen syömiskäyttäytymiseen myöhemmällä iällä.
Ruokailuun olisi hyvä saada suunnitelmallisuutta eli suunnitella etukäteen ennen kauppaan menoa ostoslista ja miettiä ateriakokonaisuudet valmiiksi. Näin välttyy heräte-ostoilta ja saa muutenkin ateriat paremmin hallintaan. Kiire tietysti tekee sen, että tämä ei ole aina mahdollista. Viikonloppuna voisi myös tehdä ruokaa isomman määrän, vaikka pakasteeseen.
Ravitsemusryhmän vertaisuudesta on se hyöty, ettei koe olevansa ongelman kanssa yksin ja huomaa, että ongelmia syömisen kanssa on paljon monilla muillakin. Se ilmenee eri ihmisillä vaan niin monin eri tavoin. Ryhmässä asioiden jakaminen helpottaa omaa oloa ja häpeän kohtaamista ja minä ainakin olen pystynyt suhteuttamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja olen saanut selkeyttä asioihin. Avun pyytäminen ja halu muutokseen on myös oleellista.
Ryhmässä olen oppinut, että uni on tärkeää, silloin jaksaa seuraavana päivänä valita ruoan helpommin, jaksaa harrastaa ja liikkua. Stressi vaikeuttaa ruoan valintaa. Stressaantuneena ja väsyneenä tulee vaan ”mätettyä” kaksin käsin kaapista jotakin äkkiä suuhun. Siinä samassa menee sitten sitä kaikkea epäterveellistäkin syötävää vahingossa.
Minusta tärkein keino hallita syömistä on sekä säännöllinen päivärytmi että ruokarytmi. Aamulla kannattaa nousta ajoissa ylös ja mennä illalla ajoissa nukkumaan, ”yökukkumista” ei kannata harrastaa, eikä netin käyttöä tai pelaamista yöaikaan, jos se vain on mahdollista. Yöaikaan netissä ”roikkuminen” sotkee päivärytmin. Erilaisia liikunta- ja muita sosiaalisia aktiviteetteja ja netin käyttöä kannattaa harrastaa päiväsaikaan sopivasti, jotta uni tulee illalla ajoissa. Tämä takaa myös säännöllisen ateriarytmin. Kannattaa muistaa syödä riittävästi ja monipuolisesti normaalia ”perusruokaa”.
Ruokarytmistä opin sen, että olisi hyvä syödä kolmen neljän tunnin välein neljä–kuusi ateriaa päivässä, vaikka ei olisikaan nälkä. Silloin verensokeri pysyy tasaisena, eikä tule sorrutuksi herkkuihin. Välipaloja, esim. omena, banaani ja pähkinät, voi helposti kuljettaa mukana kodin ulkopuolella liikkuessaan. Kotona ei kuitenkaan kannata pitää ”herkkuvarastoja”, koska silloin sortuu syömään niitä helpommin ja jäljestäpäin sitten harmittaa. Herkut kannattaa laittaa yläkaappiin mahdollisimman hankalaan paikkaan käden ulottumattomiin.
Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee, joten pienistä sortumisista ei minusta kannata soimata itseä. Syöminen yhdessä toisten kanssa on paljon mukavampaa kuin yksin. Se herättää yhteenkuuluvaisuuden tunteen, luo lämpöä, läheisyyttä ja optimismia. Yksinäisellekin tämä on mahdollista toteuttaa Helmi-taloilla, joissa tarjoillaan lämmin ateria joka päivä. Jos kuitenkin syöminen ”lähtee käsistä” voi apua pyytää myös ammattilaisilta ja vertaisryhmä on hyvä vertaisuuden takia.
Jatkuvaa vaa’alla juoksemista kannattaa minusta välttää ja muutenkin kokonaisuus ratkaisee, ei niinkään muutama liikakilo. Kunhan itsellä on hyvä ja tasapainoinen olo. Itselleen voi olla armollinen ja sallia yhden karkkipäivän viikossa. Sosiaaliset kontaktit ihmisten kanssa ovat myös tärkeitä ja stressin vähentäminen. Stressiä voi vähentää tehokkaasti liikuntaa lisäämällä, esim. uiminen ja vesijuoksu on lempeää ja tehokasta.
Monet hyötyvät ruokapäiväkirjan pitämisestä ja liikuntasuoritusten kirjaamisesta kalenteriin. Itse olen tehnyt molempia ja havainnut ne hyväksi toimintamalliksi. Ajan antaminen itselle toipumiseen ja muutokseen on oleellinen toipumista edistävä tekijä.
Tarja Ruusunen