Luovuutta ja leikkimielisyyttä
Luovuutta ja leikkimielisyyttä
Lasten leikeissä ollaan supersankareita, kuninkaita, prinsessoja, ihmenaisia, ratsastetaan lentohevosilla, lennetään avaruussukkuloilla ja voitetaan sodat. Kaikki on mahdollista ja jokainen uskoo omiin ja toisen kykyihin, luovuudella ja mielikuvituksella ei ole mitään rajaa. Pienet taiteilijat ovat ylpeitä jokaisesta piirroksestaan, oli se syntynyt paperille tai seinälle. Päiväkodin näytelmissä ei murehdita, mitä muut meistä ajattelevat. Ylpeinä seisotaan lavalla ja vilkutetaan vanhemmille kesken esityksen. Lasten kasvaessa kohti aikuisuutta tapahtuu jotakin. Lakkaamme uskomasta supervoimiin, lopetamme hassuttelun ja alamme pohtia mitä muut meistä ajattelevat, millaisia meidän pitäisi olla. Meidän omat rajoitteemme estävät leikkimielisyyden, luovuuden ja tietyn vapauden. Merkitystä on myös sillä kuinka meitä kannustetaan ja tuetaan heittäytymiseen.
Itselleni kävi niin, lakkasin uskomasta leikkimielisyyteen, halusin miellyttää, olla asiallinen ja tietynlainen. Hukkasin itseäni samalla. Taiteen tekeminen valokuvin, tekstein ja piirroksin oli itselleni ehkä parasta työskentelyä ja terapiaa masennuksesta ja syömishäiriöstä toipuessa. Pääsin heittäytymään ihan toisenlaiseen maailmaan, jossa ei tarvinnut miettiä, onko joku mahdollista. Sain leikkiä keijua, pukea tunteita sanoiksi tai liikkua musiikin tahdissa juuri niin kuin halusin. Löysin paikkoja, joissa saatoin turvallisesti kokeilla heittäytymistä ja hassuttelua, ilman että pelkäsin minulle naurettavan.
Kirjoitin vuosia blogia, jossa kerroin tarinaani, kirjoitin runoja olotiloistani, julkaisin sarjakuvaa jossa käsittelin humoristisesti masennusta ja syömishäiriötä. Minulle oli erityisen tärkeää saada asiat ulos itsestäni ja käsiteltyä ne, tehdä ne näkyviksi. Kävin erilaisissa taideterapiaryhmissä. Luova työskentely oli erittäin terapeuttista. Jatkan edelleen kuvien ja sanojen parissa sosiaalisessa mediassa, tämä on minulle mielenterveyskuntoilua. Haluan pitää huolta niin fyysisestä kuin psyykkisestäkin terveydestäni, ja siihen luovuus on hyvä väline.
Ympäröivä maailmamme syntyy hyvin paljon juuri ihmisten luovuudesta. Nykyisin internet ja sosiaalinen media tuovat taiteen ja luovan tekemisen kaikkien saataville. Katsomme ja tuotamme kuvia ja sanoja tai jaamme niitä eteenpäin. Lapset ja nuoret ovat taitavia ottamaan sekä käsittelemään kuvia ja videoita. Esiintyminen ja omien töiden julkaiseminen tuntuu paljon luonnollisemmalta lapsilla kuin aikuisilla, lapset ovat kasvaneet nykyiseen kulttuuriin. Toki tässä on omat haasteensa, tämä on meille täysin uusi maailma. Tarvitsemme rajoja ja mediakasvatusta, jotta ymmärrämme mitä nettiin lataaminen ja siellä liikkuminen tarkoittavat. On upeaa seurata kuinka rohkeasti lapset tekevät jopa omia elokuviaan. Yhdessä suunnitellaan, käsikirjoitetaan, valitaan kuvauspaikat, asut ja lavasteet. Luovuuden lisäksi tässä kehittyvät monet muutkin taidot.
Helposti ajattelemme, että ihminen on joko luova tai ei. Itse uskon, että meissä jokaisessa on arjen luovuutta, joka näyttäytyy hieman eri tavoin. Monille luovuus tarjoaa tavan käsitellä asioita, tutkia itseään ja ympäröivää maailmaa. Luovuus on monille tapa viettää aikaa ja harrastaa.
Elämässä näkee ja kokee paljon enemmän, kun uskaltaa heittäytyä, hassutella ja kokeilla rohkeasti asioita. Annetaan mennä eikä pohdita mitä muut meistä ajattelevat, se syö meiltä turhaa energiaa. Kokeile piirtää, maalata, tanssia, kiivetä puuhun, mitä vain jossa on luovuutta ja leikkimielisyyttä.
Saila Turkka
