Luovuus ja hulluus
Oletko kuullut käytettävän tuollaista sanaparia?
Ja mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Tämän lehden teemana on käsitellä luovuutta sen eri ilmenemismuodoissa. Mutta mitä on luovuus? Mistä se kertoo ja miten se ilmenee? Sitä käsittelen tässä artikkelissa tieteen tuella.
Luovuus on käsite, jota tieteessäkään ei osata määritellä yksiselitteisesti ja tarkasti. Mieluummin luetellaan luovuuden tuloksia, kuten erilaista taidetta, musiikkia kirjallisuutta ja kuvataiteita. Myös tieteellisiä saavutuksia pidetään luovan ajattelun ja älykkyyden yhteistuotoksina.
Määrittelyissä tuodaan yleisimmin esille se, että luovuuden prosessissa aikaansaadaan jotakin uutta ja sellaista, josta on yleisemminkin hyötyä. Jotkut tutkijoista edellyttävät tuloksilta erityistä merkittävyyttä, lähes eräänlaista neroutta. Kuitenkin esim. maailmankuulu psykologisen tarveteorian luoja Abraham Maslow pitää luovuutena kenen tahansa ihmisen sisäistä prosessia, jonka tuloksena syntyy hänelle itselleen uutta ja merkittävää.
Luovuus vaatii motivaatiota ja energiaa, halua työstää jotain mielessä pyörivää ideaa ja saattaa se ratkaisun kautta loppupisteeseen. Luominen tuottaa tekijälleen mielihyvää; sitä kuvataan flow-oloksi, tilaksi jossa aika kuluu ja ihminen kokee olevansa kuin irti maasta, toisessa mieluisassa todellisuudessa, kulkemassa kohti sisäistä tavoitettaan.
Luovuuden on todettu edellyttävän tiettyjä luonteenpiirteitä. Luovat ihmiset ovat usein herkkiä niin sisäisille kuin ulkoisillekin ärsykkeille. He saattavat vetäytyä ajoittain sisäiseen maailmaansa ratkomaan ajatuksiaan ja etsimään uusia suuntia. Luovan ihmisen on uskallettava myös irrottautua rutiininomaisista ja vakiintuneista käsityksistä. Hänen on uskallettava kyseenalaistaa totuttua ja olla rohkea tekemisissään. On noudatettava omaa sisäistä näkyä ja uhmattava muiden mielipiteitä. Luovuus ei ole kompromissi valmiiden vaihtoehtojen välillä. Se on heittäytymistä sisäisen äänen vietäväksi, itse valitsemaansa suuntaan.
Viime aikoina luovuuden syntymekanismia ja sen suhdetta esim. älykkyyteen tai mielenterveyden häiriöihin on tutkittu laajemminkin. Yksiselitteistä yhteyttä ei ole löydetty, vaikkakin selviä viitteitä luovan lahjakkuuden ja mielenterveyden häiriöiden yhteyksistä on osoitettu.
Kun on tutkittu lukuisaa joukkoa suuria säveltäjiä, kirjailijoita ja taiteentekijöitä, on todettu varsin monen heistä kärsineen mielenterveyden ongelmista ja saaneen niistä diagnooseja. Erään 1990-luvulla tehdyn brittiläisen tutkimuksen mukaan noin 46 prosentilla kirjailijoista ja noin 38 prosentilla kuvataiteilijoista on esimerkiksi depressio tai muu psyykkinen häiriö. Monilla muillakin taiteilijoilla sairaudentila on olemassa mutta lievempänä. Kun tutkitaan kuuluisien taiteilijoiden nimiluetteloa, tiedetään varsin monen kärsineen psyykkisistä sairauksista. Suomalaisista kirjailijoista mm. Aleksis Kiveltä, Eino Leinolta, Lauri Viidalta ja Mika Waltarilta sekä monilta muilta löytyy tietoa psyykkistä häiriöistä. Maailmankuuluista säveltäjistä varsin monet, mm.
Chopin, Beethoven ja Händel, sekä taidemaalareista Picasso ja van Gogh kärsivät psyykkisistä ongelmista. Lista on varsin pitkä.
Islantilaisen Jan Karlssonin tekemässä laajassa tutkimuksessa tutkittiin 171 000 eri sairauksia potevaa potilasta. Havaittiin että psykoottisia häiriöitä sairastavien potilaiden sukulaisissa on keskimääräistä enemmän akateemisia tai luovilla aloilla menestyneitä henkilöitä. Perinnöllisten ominaisuuksien arveltiin lisäävän sekä luovuutta että sairastumis-alttiutta (skitsotyyminen ajattelu ja hypomania). Hypomaniassa ajatusten riento, assosiatiivisuus, energisyys sekä usko omiin kykyihin vahvistuvat. Skitsotyymiselle ajattelulle taas on luontaista omintakeisuus ja poikkeavat mielikuvat. Nämä ovat ominaisuuksia, joita myös luovuudessa tarvitaan. Toisaalta, jos masennus on liian pitkää tai syvää, tai jos psykoottisessa tilassa irtaannutaan liian kauas todellisuudesta, luovuuden on vaikeampi päästä toteutumaan.
Alan osin ristiriitaistenkin tutkimusten perusteella psykiatrian professori Matti Huttunen toteaa loppupäätelmänä, että vakavakaan psykiatrinen sairastelu ei ole este poikkeukselliselle luovuudelle – mutta luovuus ei toisaalta myöskään suojaa psykiatriselta sairaudelta.
Eija Honkala
Lähdeaineistoa: Hulluus ja luovuus, Matti Huttunen, Duodecim, 2006.
Luovuus kuuluu kaikille, Kari Uusikylä, 2012.