Kokemuksia itsemyötätunto-ryhmän ohjaamisesta
Itsemyötätunto-ryhmällä, jota vedän, on selkeä rakenne. Ensiksi aloitetaan kuulumiskierroksella. Siinä käsitellään päivittäiset kuulumiset, sekä on mahdollista tuoda itseä mieltä painavat asiat esille.
Seuraavaksi kukin ryhmäläinen valitsee 1–3 tunnekorttia 55 kortin valikoimasta. Kussakin kortissa on sama tunnesana suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Tunnesanan pohjalta henkilö voi kertoa tarinan, miksi valitsi kyseisen sanan ja pääsee kuvailemaan tunnetta tarkemmin. Korteilla pääsee kunkin henkisiin tunteisiin helpommin käsiksi, kun ne pystytään sanoittamaan.
Korttikierros jatkuu tarvekorteilla. Niitä voi ottaa myös 1–3. Ne ovat tarpeista kertovia kortteja kolmella kielellä myös. Niitäkin on 55 erilaista.
Tarvekorteilla pääsee tarpeisiin kiinni. Niitä pääsee kuvailemaan ja pohtimaan yksinkertaista kysymystä: mitä minä tarvitsen? Jokaisella ihmisellä on tarpeita, mutta tottumus niistä kertomiseen on hyvä oppia. Siksi tarvekortit.
Seuraavassa vaiheessa tutustutaan ryhmän materiaaliin, jonka olen valmistanut ennalta.
Materiaali perustuu Kristin Neffin kirjaan Itsemyötätunto. Tavallisesti olen tiivistänyt kirjan aiheen lyhyesti A4-paperille yhden sivun mittaiseksi. Olen tiivistänyt tärkeimmän viestin aiheesta noin 20–40 sivun materiaalista kerrallaan. Käyn näin ryhmää opettaen aihetta eteenpäin yhdessä keskustellen.
Aikaa kuulumiskierrokselle on noin kymmenen minuuttia, korttikierrokselle 50 minuuttia. Materiaalille ja siitä käytävälle keskustelulle 25 minuuttia ja palautteelle viisi minuuttia. Ryhmä on puolitoistatuntinen.
Ryhmän päämääränä on keskustella tunteiden ja tarpeiden pohjalta itselle tärkeistä asioista. Moni on pitänyt ryhmää terapeuttisena, vaikka en terapeutti koulutukseltani olekaan. Ymmärrän toisaalta tuon palautteen, sillä olen tehnyt itsetutkiskelua omalla kohdallani paljon kymmenen yksinäisen vuoden aikana nuoruudessani.
Myöhemmin olen oppinut juttelun pelisäännöt sekä opetellut ryhmänohjaajaksi. Sitten kokemusasiantuntijaksi. Nykyään olen vuosia vetänyt ryhmiä ja kertonut omaa tarinaani eri yhteyksissä. Siksi ulosantini on edistynyttä.
Tätä kirjoittaessani olen pitänyt kahdeksan puolentoista tunnin itsemyötätunto-ryhmää. Se riittää vasta myötätunnon perusteiden pääpiirteiden omaksumiseen. Tunteista ja tarpeista voidaan kertoa käyttäen kortteja apuvälineinä ja voidaan pohtia parempia sanoja niistä kertomiseen. Näin on päästy oman itsen tutkiskeluun myötätunnon saralla.
Tulevilla kerroilla päästään pohtimaan itsemyötätunnon hyötyjä, sekä niiden suhdetta hyvien ihmissuhteiden kehittämiseen.
Hyötynä itsemyötätunto-ryhmän vetämisestä on oman itsen arvostuksen lisääntyminen sekä tunteiden ja tarpeiden ilmaisun helpottuminen. Se on peruste opetella näitä taitoja. Mielestäni on kiva olla mestari aiheesta tulevaisuudessa.
Sami Juntunen
Kristin Neff, Itsemyötätunto. Luovu itsesi soimaamisesta ja löydä itsevarmuutesi. Viisas Elämä, 2016.