Tunteet ja niiden käsittely

Tunteiden tunnistaminen ja näyttäminen on monille meistä vaikeaa.

Välillä minusta tuntuu, kuin ajaisin vuoristoradalla, niin nopeasti tunteet suhahtelevat ohitse suuntaan tai toiseen. Niitä kaikkia en ehdi itse edes huomaamaan ja panemaan merkille. Ne vain tulevat ja menevät.

Aamulla ylösnouseminen tuntuu toisinaan tosi vaikealta ja liikkeelle lähteminen takkuaa pahasti. Monesti mietin, mistä nämä kaikki tunteet oikein kumpuavat. Olenkin jo suunnitellut kirkasvalolampun ja uuden jalkalampun hankkimista. Luulen, että niistä voisi olla hyötyä näin vuoden pimeimpään aikaan ja nukkumaan menon aikaistaminen on myös käynyt mielessä varteenotettavana vaihtoehtona. Tärkeintä olisi kuitenkin saada säännöllinen unirytmi ja nukkua suunnilleen joka yö yhtä paljon ja mennä nukkumaan suunnilleen samaan aikaan ja herätä myös samaan aikaan. Tätä aionkin nyt yrittää, muuten nukkumisrytmi lähtee kokonaan käsistä, koska kuitenkin päivällä tapahtuu kaikki tärkeä toiminta ja asioiminen virastoissakin.

Tunteiden näyttäminen opitaan kotona jo lapsuudessa. Koskettaminen on ensimmäisiä viestintäkanavia, jonka avulla vanhemmat ja vastasyntynyt lapsi voivat osoittaa vastavuoroista kiintymystä toisilleen. Kosketus on voimakkain tapa tunteiden välittämiseen. Tunteet tuntuvat koko kehossa ja iho aistii sen myös.

Minulle tunteiden tunnistaminen ja näyttäminen on ollut vaikeaa. Tämä juontaa juurensa lapsuudenkotiin, jossa niille ei ollut sijaa. Meillä ei vaan halailtu kotona. Niin ei ollut tapana tehdä. Lapsena yritin aina rimpuilla irti mummon halausotteesta mahdollisimman pian. Se vaan tuntui jotenkin niin vieraalta ja siitä tuli vaivaantunut olo, koska siihen ei ollut tottunut kotona jokapäiväisessä arjessa. Mummo asui toisessa kaupungissa pitkän ajomatkan päässä maalla, joten hänestä halaaminen oli ihan luonnollista. Minusta se ei ollut lapsena kivaa ja jännitin aina halaamista etukäteen.

Nyt aikuisena olen kuitenkin pikkuhiljaa opetellut tunteiden näyttämistä ja halaamista. Ne ovat tärkeitä taitoja, jotka ovat mielestäni jokaisen opittavissa vielä aikuisenakin samoin kuin empatiataitoakin pystyy lisäämään niin halutessaan. Tunteet tuntuvat koko kehossa ja halaaminen lämpimältä ja hyvältä. Tästä syystä minusta on nykyään mukava halata ihmisiä. Siitä tulee molemmille halaajille hyvä olo.

Kosketus välittää tunteita ja luo sosiaalisia suhteita. Tästä syystä rakastuneet kulkevat käsi kädessä ja se luo yhteenkuuluvuuden tunteen ja voimakkaan ”Me”-hengen. Samoin isät, äidit ja lapset kulkevat käsikkäin saaden samalla aikaan lapsilleen myös turvallisuuden tunteen. Saman turvallisuuden tunteen lapset kokevat aina iltaisin yhdessä vanhempien kanssa sadun maailmassa satuja kuunnellessaan ja lukiessaan.

Olen pannut merkille, että Helmillä halataan paljon ja samalla annetaan hyvä esimerkki eteenpäin kaikille kävijöille. Olenkin havainnut halaamisen lisääntyneen Helmiläisten keskuudessa tämän esimerkillisen positiivisen käytöksen ansiosta.

On hyvä kuitenkin muistaa, että fyysiseen koskettamiseen liittyy aina myös tarkkoja sosiaalisia ja kulttuurisia sääntöjä. Ei ole yhdentekevää, miten kosketetaan ja eri kulttuureissa voi olla eri normit. Mitä läheisemmässä suhteessa ihmiset ovat sitä sallivampaa kosketus on. Lapsuudessa setäni heilutellessaan minua ilmaan koin pelkoa ja hämmennystä. Yritin aina mennä piiloon äidin ja isän selän taakse, jotta setäni ei olisi huomannut minua siinä kuitenkin onnistumatta. En koskaan tottunut tähän normaaliin läheisyyden osoitukseen, koska koin sen niin harvoin.

Tulen iloiseksi tavatessani uusia ihmisiä ja jutellessani heidän kanssaan, vaikka vain ohimennen. Hyväksytyksi tuleminen on se tärkeä juttu, josta saa voimaa arkeen hämmästyttävän paljon. Viimeksi näin kävi vesijumpassa Kampin palvelutalolla. Pidän erilaisia ryhmiä tärkeinä mielenterveyden hyvinvoinnille ja ryhmien sisäisistä kirjoittamattomista säännöistä. Sillä ryhmissä kokee vertaisuuden ja mukavia juttukavereita löytyy aina.

Tunteisiin liittyy keskenään erilaisia kehon toiminnan muutoksia, koska kukin tunne valmistaa kohtaamaan tietyn tyyppisiä haasteita. Tunteet säätelevät automaattisesti ihmisen toimintaa sekä erilaisissa elämän käännekohdissa että arkipäivän päätöksentekotilanteissa. Jos pystyy hallitsemaan tunteitaan luo samalla itselle aktiivisesti hyvää oloa. Voi kysyä itseltään: Mitä tuntee? tai Mitä kokee? Ilo, suru ja pettymys ovat perustunteita. Tunteet ovat kimppuja ja niitä voi olla monia samanaikaisesti.

Omista tuntemuksistaan voi olla selvillä kaiken aikaa tai joskus vasta myöhemmin. Aina ei tavoiteta tunteita. Tunteita tulee toisilta ihmisiltä, eri tilanteista, kytkynä tai takaumana. Psyykkiset suojautumismekanismit saavat aikaan sen, että torjumme ja kiellämme tunteita tai syyttelemme toisia. Ihmisen on vaikea myöntää tyytyväisyyttä samoin kuin olevansa kateellinen. Ihminen kadehtii jotain asiaa siitä syystä, että asialla on merkitystä hänelle itselleen. Jos ihminen on sinut itsensä kanssa hänen ei tarvitse koko ajan kadehtia toisia.

Kannattaa muistaa, että me kaikki olemme ainutlaatuisia ja kukaan ei tule aina täysin ymmärretyksi. Kun jokin tunne käy ylivoimaiseksi kiellämme tai torjumme sen. Kun ihminen on jäänyt vaille hoivaa, hän pelkää ja ajattelee, ettei hän odota mitään eikä hän tarvitse mitään ja hänelle voi olla vaikeaa halata toisia ihmisiä tai katsoa toisia silmiin. Tunne voi tulla ylivoimaiseksi. Tällöin voi ajatella positiivisesti, että en ole sen parempi tai huonompi kuin muut, jolloin olo helpottuu huomattavasti. Takaumassa tunne on totta, kohde vaan on väärä. Takaumassa ei pysy tässä hetkessä, vaan ihminen humpsahtaa vanhoihin asioihin.

Häpeä saa punan lehahtamaan poskille tehdessämme virheen tai toivomaan, että maassa olisi aukko, johon vajota. Häpeä on niin epämukava tunne, että se saa meidät helposti salailemaan ja peittelemään ajatuksiamme ja tunteitamme. Vääränlainen häpeä saa ihmisen käpertymään kuoreensa ja eristäytymään. Hyvä häpeä on katumusta väärin tekemisestä. Se on inhimillisyyden käyttövoimaa. Ilman empatiaa, inhimillisyyttä ja häpeää maailma olisi paljon pahempi paikka.

Kannattaa vaalia myönteisiä tunteita, sillä juututtuaan kielteiseen tunteeseen joutuu ”kitumaan” ja tekee vain itselleen vahinkoa. Kielteiset tunteet ovat kuitenkin tärkeitä, koska ne aiheuttavat voimakkaan motivaation hankkiutua uhkatilanteesta eroon.

Keskeinen taito on oppia olemaan provosoitumatta. Siitä on paljon hyötyä elämässä. Tunteet voi torjua ja kieltää tai ulkoistaa oma tunne ja tehdä siitä toisen ihmisen ominaisuus. Kun ajattelee, että joku on pelottava se tarkoittaa, että minua pelottaa tai jos joku on ärsyttävä, se tarkoittaa, että minua ärsyttää.

Toinen ei voi arvata toisen tarpeita, vaan täytyy pystyä itse sanomaan mitä tarvitsee ja haluaa. Ei kannata olettaa, että toiset ihmiset tietävät mitä ajattelet. Jos ei pysty itse sanomaan mitä tarvitsee ja haluaa siitä seuraa, että ihmiset joutuvat arvuuttelemaan toisen ajatuksia.

Minusta maailmassa ei ole oikeudenmukaisuutta ja täällä ei jaeta kaikkea tasan. Jokaisen täytyy siis ottaa vastuu itsestään ja tekemisistään. Jos esimerkiksi itselle on tehty väkivaltaa, sitä ei tule enää jatkaa omassa elämässään. Näin saadaan väkivallan kierre katkaistua. Meidän on oltava terveellä tavalla itsekkäitä, jotta pärjäämme ja pystymme huolehtimaan myös muista. Tärkeintä on, että saa mielipiteensä sanottua ja osaa pitää puolensa. On hyvä, jos vielä osaa avata suunsa oikeassa paikassa.

Teksti: Tarja Ruusunen

Kuva: Marko Syvänen