Kokemusasiantuntijat julkisella ja kolmannella sektorilla
Kokemusasiantuntijalla tarkoitetaan henkilöä, jolla on omakohtaista kokemusta mielenterveys- ja/tai päihdeongelmasta, joko sitä sairastavana tai siitä kuntoutuvana, palvelun käyttäjänä tai omaisena.
Kokemusasiantuntija ja vertaistoimija
Kokemusasiantuntijalla on kokemustietoa siitä, miltä tuntuu sairastua ja sairastaa, olla hoidossa ja kuntoutuksessa, käyttää julkisia palveluita ja toimia palvelujen käyttäjien etujärjestöissä.
Kokemusasiantuntijat saavat usein pääasiallisen toimeentulonsa sosiaaliturvaetuuksista, kuten eläkkeestä, kuntoutustuesta, sairauspäivärahasta, työttömyyspäivärahasta, asumistuesta,
toimeentulotuesta tai opintotuesta. Nykyisin kokemusasiantuntijat voivat saada työpanoksestaan korvauksen myös KoKoA:n julkaiseman palkkiosuosituksen mukaisesti, kun taas vertaistoiminta
nähdään edelleen ilmaisena vapaaehtoistyönä. Toinen vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminnan välinen ero onkohderyhmässä.Yleinen periaate alalla tuntuu olevan, että vertainen toimii omassa viiteryhmässään, toisten kuntoutujien kanssa, esimerkiksi AA-ryhmässä. Kokemusasiantuntija taas toimii omanviiteryhmänsä ulkopuolella palveluissa ja ammattilaisten rinnalla.Kokemusasiantuntijuuden kehittymisessä myös vertaisten kohtaaminen, ajatusten ja kokemusten jakaminen ovat olennaisiaasioita. Sosiaali- ja terveysministeriön Mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa vuosille 2009−2015 (Mieli 2009 -suunnitelmassa) pyritään erityisesti helpottamaan päihde- ja mielenterveyssyistäsyrjäytyneiden ja eläköityneiden ihmisten palaamista työelämään. Suunnitelmassa esitetään, että osana tätä tavoitetta mielenterveys- ja päihdepalvelujen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin otetaan mukaan kokemusasiantuntijoita. Kokemusasiantuntijatoiminnan on tarkoitus vastata muun muassa palvelujärjestelmän tarpeeseen kehittää käytännön asiakas- ja potilastyötä.Kokemusasiantuntijatoiminnassa niin kuntoutujat kuin heidän omaisensa voivat kokea osallisuutta ja rakentaa uutta identiteettiä. Ihmisen identiteetin kannaltahan on eri asia, mieltääkö hän itsensä potilaaksi, asiakkaaksi, kuntoutujaksi vai kokemusasiantuntijaksi.
Julkinen sektori
Julkisella sektorilla kokemusasiantuntijatoiminnan on tarkoitus vahvistaa palvelujen käyttäjänäkökulmaa. Käyttäjien kannalta ainakin 1990-luvun lamasta lähtien sosiaali- ja terveyspalvelujen ilmapiiri on leipääntynyt, entisten ”kutsumusammattien” sijaan nuoret pyrkivät alalle varman työpaikan toivossa. Henkilöstön osalta oli raportoitu kiusaamisesta ja nokkimisjärjestyksistä, uupumisesta ja masentumisesta. Nyt onkin pelätty, että kokemusasiantuntijoiden mahdollisuudet vaikuttaa suunnitteluun voivat jäädä ohueksi ja toiminta painottuu vain asiakastyöhön sekä
vertaisrooleihin. Tämä voi johtua siitä, että ammattiauttajat saattavat kokea oman roolinsa, tarpeellisuutensa ja jopa korvaamattomuutensa vaarantuvan. Koulutetuimpia ja motivoituneimpia
kokemusasiantuntijoita ei ehkä hyväksytä työyhteisössä. Kuten aina elämässä, ulospäin suuntautuneet ja äänekkäät pääsevät helpommin sosiaalisiin verkostoihin.
Periaatteessa kokemusasiantuntijat itse tuntevat täydentävänsä eivätkä rajoittavansa työntekijöiden roolia. Parhaimmillaan kokemusasiantuntijuus voi haastaa ammattiauttajat hahmottamaanomaa työtään uudella tavalla.
Mieli 2009 -suunnitelma on juuri päättymässä, eikä sen tuloksia pitkällä aikavälillä voi vielä arvioida. Päihdetyön osalta ainakin Vantaan kokeilustaon kerrottu lupaavia tietoja. Mielenterveystyössä on todettu merkittäväksi kokemusasiantuntijaryhmäksi työuransa aikana uupuneet tai masennukseen sairastuneet ammattiauttajat. Kokemusasiantuntijana toimiminen paitsi tukee heidän kuntoutumistaan myös antaa uutta perustaa työhön paluulle ja auttamistyölle.
Kokemusasiantuntijatoiminnan mallit ovat vähitellen siirtyneet järjestöistä julkisiin palveluihin ja laajentuneet kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä sairaanhoitopiirien psykiatrisen hoidon kehittämiseen esimerkiksi 2010-luvun alussa Kaste-rahoituksella toteutetuissa alueellisissa kokemusasiantuntijakoulutuksissa.
Tämän vuosikymmenen alkupuolella Kaste-rahoituksella toteutettiin Mielen avain -hanke, Suomen suurinmielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämishanke. Hankkeen vaikutuspiirissä oli 37 Etelä-Suomen kuntaa ja lähes kaksi miljoonaa ihmistä. Vuosina 2010–2013 valtio tuki hanketta n. 10 miljoonalla eurolla.
Ensimmäiset osana Mielen avain -hanketta koulutetut kokemusasiantuntijat saivat opintonsa päätökseen vuonna 2012. Kahdeksan kuukautta kestäneessä koulutuksessaopiskeltiin mm. mielenterveyden ja päihteiden käytön ongelmia, palvelujärjestelmiä ja vuorovaikutustaitoja. Ensimmäisestä koulutuksesta valmistui 19 kokemusasiantuntijaa Uudenmaan ja Kymenlaakson alueille. Tällä hetkellä eri tahoilta valmistuneita kokemusasiantuntijoita arvioidaan olevan 300–400.
Järjestöt
Kokemusasiantuntijatoiminnan juuret ovat kolmannella sektorilla, potilas-, vammais- ja kansalaisjärjestöissä, joilla se on kehittynyt vertaistuen pohjalta. Esimerkiksi Kalliolan setlementin Myllyhoidossa osa terapeuteista on raitistuneita alkoholisteja, ja A-klinikoilla sekä katkaisuhoitoasemilla toimi jo 1970-luvulla asiakasterapeutteja. Samoin Mielenterveyden keskusliitto toteuttaa
kuntoutuskursseillaan työskentelevien vertaisohjaajien koulutusta ja toiminnan kehittämistä (esim. TRiO-projekti 2001−2005).
Mielenkiintoinen tulokas järjestökentällä on KoKoA, koulutettujen kokemusasiantuntijoiden etujärjestö, joka toimii välittäjänä jäsentensä ja kokemusasiantuntijoita tarvitsevien organisaatioiden välillä. Koko järjestökenttä rikastuu kokemusasiantuntijoiden perustaessa omia yhdistys- ja osuuskuntamuotoisia konsulttitoimistojaan nykyisten toimijoiden rinnalle.
Vanhoista Helmi-lehdistä voi todeta, että Mieli 2009 -hanke herätti aluksi kiinnostusta myös HELMI ry:ssä, se oli oikeastaan virikkeenä yhdistyksen myöhemmälle edunvalvonta- ja vaikuttamistoiminnalle. Kun Helsingissä loppuvuodesta 2009 suunniteltiin osaprojektia, jolla päihde- ja mielenterveyspalvelut saataisiin ”yhden oven taakse”, seminaarissa edustetusta yli 30 järjestöstä HELMI oli ainoa mielenterveysyhdistys. Myös Helmin kannanotossa painotettiin kuntoutujien paluuta työelämään (Helmi 4/2009). Seuraavan vuoden alussa Helmin edustaja kutsuttiinkin mukaan Kaupunkilaisen käyttöliittymä -ohjausryhmään.
Juhani Weijola
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja suomentaja, joka tutkii suomalaista psykokulttuuria ja sen järjestökenttää.