Kaiho

Profiili

Rekisteröity: 2 vuotta, 5 kuukautta sitten

Olen elänyt keskivaikean ja vaiheköyhän elämän. En saanut mitään vakinaista työtä. Minut työnnettiin eläkkeelle. Olen vähissä varoissa. Ihmiset karttavat seuraani. Tuntemattomat hakeutuvat minusta erilleen. Naapurit kyräilevät minua. Enpä voi sanoa heidän seuraansa kaipaavani. Olen naimisissa. Vaimoni on hieno ihminen. Hän käy työssä. Päivisin olen aika yksinäinen. Kirjoitin kerran tämmöisen runon: Kuninkaan tapaan Täällä aution avaran poikaa selkään maailma lyö että roikaa. Milloin levätä saa? Lopun tultua kirstuni palaa. Ja sen sisällä ruumiini salaa tuhkaksi hajoaa. Ehkä taivaassa Kuninkaan tapaan? Hetken tuijotan maailman napaan niin kuin tunteaksein. ”Sulle löytyy jo Plutolta paikka”, sanoo Kuningas, ”Sama jos vaikka lähtisit yksin tein.” Pikkuplaneetan yksinäisyyden antaa valtias täydellisyyden kodiks' kodittoman. Siellä seurassa pimeän jäisen, levon kohdata saan äärimmäisen, unen loputtoman.

---

Foorumit

Viimeisin toiminta: 1 kuukausi sitten

Aiheita aloitettu: 0

Vastauksia: 54

Foorumin rooli: Osallistuja