Keskustelua ajankohtaisista aiheista

Tämä aihe sisältää 68 vastaukset, 8 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Nimetön 1 vuosi, 3 kuukautta sitten.

Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 69)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #13337

    heidi
    Ylläpitäjä

    Julkiseen keskusteluun nousee ajoittain esiin tärkeitä mielenterveyteen liittyviä aiheita. Viime aikojen aiheita on ollut mm. liittyykö väkivaltakäyttäytyminen mielenterveysongelmiin vai ei? Tai jättävätkö lääkärit masennuspotilaiden painonnousuongelmat vaille huomiota? Tai onko avohoitoon siirryttäessä jätetty tiiviimpää hoitoa tarvitsevat oman onnensa nojaan? Voiko masennus toimia myönteisenä muutoksena? Jne. Näistä ja vastaavista asioista, olisi mielenkiintoista kuulla helmiläisten keskustelua ja mielipiteitä.

    #13342
    Petri Keckman
    Petri Keckman
    Osallistuja

    Esität hankalia kysymyksiä. Tuskin noihin lopullista varmaa vastausta voi antaa edes koulutuksen saanut psykologi tai lääketieteen tohtorikaan. Aina on sijaa epäilylle. Minä annan omat vastaukseni, jotka lienevät vähän ristiriidassa muiden kannoista – mutta sillä tavallahan sitä keskustelua voisi syntyä. Olen kyllä esittänyt tuohon ensimmäiseen kysymykseeesi vastaukseni jo Facebook sivuillamme, joten copy-pastaan sen tänne:

    ”No joo. Olen samaa mieltä. Diagnoosin saanneet mielenterveyskuntoutujat ovat yleensä empaattista ja lämmintä väkeä. Mutta: voiko kukaan terve ihminen viedä toiselta hengen!? Mielestäni ei. He ovat psykopaatteja tai tunteellisesti köyhiä.”

    Pistän tähän myös vähän kärjistetymmän mielipiteeni – tai kärjistetymmin esitetyn, minkä poistitte Facebook sivuiltanne:

    ”Kyllä minusta kaikki murhaajat ovat hulluja mutta läheskään kaikki hullut eivät ole murhaajia…meitä hulluja on niin paljon enempi kuin murhaajia.”

    murhaajat

    Sitten toinen kysymys:

    Oma kokemukseni on, että lääkkeet eivät vaikuta painon nousuun. Deprakinesta monet ovat sitä mieltä, että se aiheuttaa painon nousua, mutta minä laihdutin 2010-2012 Deprakinea syödessäni 135 kg:sta 100 kg:oon. Tosin siis liikuin silloin paljon: juoksin, pyöräilin, uin ja pelasin tennistä. Kun tuli pitkä masennuskausi tiettyjen tapahtumien jälkeen (asunnotomuus ja lähes vuosi Aurorassa) ja sen jälkeen vielä masennusta lihoin 160 kg:oon!!! Tottakai, jos masentaa ja ei jaksa liikkua, niin sitä lihoo, mutta lääkärithän yrittävät nimenomaan hoitaa pillereillä masennusta.

    Kolmannesta kysymyksestä en osaa sanoa, muuta kuin että eipä ainakaan minua olla jätetty. Olen ollut Itäkeskuksen psyk.pol. klinikan vakituinen asiakas vuodesta 2006 lähtien! Lienen onnekas, että minua ei olla potkittu sieltä pois.

    Neljäs kysymys on hyvä! Voiko masennus toimia myönteisnä muutoksena? Tosiaan, voi! 🙂 Hyvin masentunut tajuaa, että nyt on jonkin muututtava – näin ei voi jatkua ja se on vähän perseeseen potkiva voima. Vakava masennuskausi minut ohjasi Helminkin piiriin ja nyt olen viihtynyt Herttoniemen Helmissä parisen vuotta. Vieläkin joskus tulee tosin päiviä, etten jaksa mennä, mutta kun vähän pakottaa itseään menemään niin huomaa, että se auttaa.

    #13343

    tuikku
    Osallistuja

    Tuosta heitteille jätöstä sen verran että minusta vaikuttaa siltä että on vakavasti sairas potilasryhmä, joka ei oikein pärjää omillaan mutta joita ei huolita sairaalaankaan. Heitä on vaikea auttaa harvajaksoisella avohoidollakaan. Toisaalta sairaalahoitoon on vaikea päästä vaikka olisi vakavasti itsetuhoinen. Kuinka moni tällainen onkaan päätynyt itsemurhaan❓
    Että kyllä heitteille jättöä on resurssien supistuessa. Myöskin henkilökemiat saattavat vaikuttaa ikävästi. Hoitava lääkärini täällä ei oikein pitänyt minusta eikä kutsunut vastaanotolle. Neljä vuotta minulle uusittiin vain lääkkeet ilman kontrollia. Koin ettei kukaan minusta välitä ja otin yliannoksen lääkkeitä. Onneksi tämä henkilö irtisanottiin epäpätevänä ja nyt minulla on hyvä hoitosuhde.

    #13344
    Petri Keckman
    Petri Keckman
    Osallistuja

    Juu, jos minä en olisi päässyt psykoosivaiheissani sairaalaan, niin olisin päätynyt ties mihin katuojaan. Nykyisin minulla on kuuden viikon välein keskustelu sairaanhoitajan kanssa ja olen erittäin tyytyväinen häneen! 🙂 I’m lucky.

    #13345

    tuikku
    Osallistuja

    Olet tosi onnekas Petri että olet saanut ja saat tarvitsemaasi hoitoa. Sille pohjalle on hyvä rakentaa elämää ja ponnistella eteenpäin.
    Minua surettavat ne lukuisat jotka putoavat kaikkien seulojen lävitse ja joilla ei ole turvaverkkoa. Niitä joita on lääkitty voimakkaasti aivan nuoresta saakka tarjoamatta terapiamahdollisuuksia. Tapasin tällaisen ystävän eräällä Kelan kuntoutusleirillä eikä hänellä ollut kerta kaikkiaan mitään turvaa eikä koulutusta.
    Itse hain aikuistumisen kynnyksellä lääkitystä masennukseen mutta sen sijaan tarjottiin aina terapiaa. Ja kyllähän minä terapiaa olen saanutkin vaihtelevalla menestyksellä. Yhtä lukuunottamatta heidän taitotasonsa oli kyllä onneton. Yksikin soitteli minulle öisin humalassa, kerjäsi seuraa ja uhkaili itsemurhalla. Joo, siinä ei käynyt meikäläiselle hyvin.

    #13347
    Petri Keckman
    Petri Keckman
    Osallistuja

    Kuulostaa ihan uskomattomalta nuo yölliset puhelut! Se olisi ollut rikosilmoituksen paikka.

    #13349

    tuikku
    Osallistuja

    Kiitos Petri. Rikosilmoitus olisi kyllä auttanut mua itseäni selviytymään paremmin.

    #13350
    Petri Keckman
    Petri Keckman
    Osallistuja

    Mielipide: Iltapäivälehdet antavat vähän väärän kuvan elämästä. Aina joku ollaan murhattu ja kaikenlaista väkivaltaa sattuu ja siitä uutisoidaan isoin otsikoin. Kuitenkin vastapainoksi maailmassa tapahtuu niin paljon ja paljon enemmän hyvää ihmisten välillä.

    • Tätä vastausta muokkasi 1 vuosi, 8 kuukautta sitten Petri Keckman Petri Keckman.
    #13351
    Petri Keckman
    Petri Keckman
    Osallistuja

    Esimerkiksi: http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708312200362695_u0.shtml

    • Tätä vastausta muokkasi 1 vuosi, 8 kuukautta sitten Petri Keckman Petri Keckman.
    #13356

    veijo
    Osallistuja

    Olen saanut melkein aina hyvää hoitoa. Olen ollut psykoterapiassa, saan lääkehoitoa ja olen ollut ammatillisessa kuntoutuksessa. Minut siirrettiin aikanaan psyk.polilta terveyskeskuslääkärin hoitoon. En mennyt terveyskeskuslääkärille, vaan menin yksityiselle psykiatrille. Tämä yksityinen psykiatri oli samalla kognitiivinen terapeutti. Hänen sanoistaan ja lääkehoidosta on ollut selvää hyötyä minulle. Hänen avullaan minulle kirjoitettiin eläkepaperit.

    Kerran eräs ammatillisessa kuntoutuksessa ollut konsultoiva psykiatri antoi minulle mielestäni väärän diagnoosin. Onneksi oma psykiatrini ja terapeuttini olivat eri mieltä kuin tämä konsultoiva psykiatri. Mielestäni vika on psykiatriassa kehittymättömänä tieteenä eikä välttämättä taitamattomassa psykiatrisessa työntekijässä, jos virheitä sattuu. Televisiossa ollut psykiatri sanoi, että psykiatriset diagnoosit ovat oirekuvauksia.

    Minulle ei ole tullut vastaan ’potilasurani’ väkivaltaista mielenterveyshäiriöistä. Se voi johtua osittain siitä, että osaan tyynytellä ihmistä, jolla keittää kiinni. Samoin löydän oikeita sanoja ihmiselle, joka on epäluuloisella mielellä. Lukemani perusteella tiedän, että on väkivaltaisia mielenterveyshäiriöisiä. Eihän noita vankimielisairaaloita muuten olisi.

    Petrin kanssa olen samaa mieltä. Iltalehtien lööpit hehkuttavat väkivaltauutisilla. Tilastot sanovat toista. Henkirikosten määrä on alimmillaan vuosikymmeniin.

    Veijo E

    #13357

    Eija Honkala
    Valvoja

    Edellä on käsitelty laajaa joukkoa tärkeitä kysymyksiä. Mutta toden totta, niistä kaikista on kirjoitettu viime viikkojen Hesarin sivuilla! Onneksi mielenterveysasioista puhutaan! On tärkeää, että ne joilla on asiasta kokemusta, tuovat äänensä kuuluville. Ehkä kehitys saa siitä vauhtia!
    Eilen Hertsikan aulassa juteltiin näistä samoista teemoista, ja useampikin toi esille sen, että kun elämään tulee jokin mielenkiintoinen tavoite (esim. jokin mieluisa tehtävä), kunto ihmeellisesti kohenee. Eli kun elämään tulee merkityksellisyyttä, se auttaa eteenpäin. Ja vaikka lääkkeillä on monelle tärkeä sijansa, myös kokemus elämän merkityksellisyydestä tai ihmissuhteiden olemassaolo auttavat jaksamaan ja lisäävät toiveikkuutta.

    #13358
    Petri Keckman
    Petri Keckman
    Osallistuja

    Veijolle: IMO: Ne väkivaltaiset mielenterveyshäiriöiset ovat sitten 2*”hulluja”: He ovat sekä diagnoosin saaneita, että väkivaltaisesti käyttäytyviä. Olkoonkin, että heidän väkivaltaisuus johtuu traumoista tms, niin ne traumat ovat sairastuttaneet heidät väkivaltaiseen käytökseen. Heidän väkivaltainen käytöksensä ei johdu heidän diagnosoidusta mielenterveydellisestä sairaudesta. Lisäisin siis IDC-10 tautiluokituksiin sairauden: ”Väkivaltainen käyttäytyminen”.

    • Tätä vastausta muokkasi 1 vuosi, 8 kuukautta sitten Petri Keckman Petri Keckman.
    #13360

    veijo
    Osallistuja

    Tarkoitukseni seuraavalla esimerkillä ei ole pelotella ketään, kommentoin vain Petrin kommenttia. Joskus mielenterveyshäiriöinen hahmottaa maailman virheellisesti. Hän saattaa kuvitella toisen ihmisen hyökkäävän häntä kohti, vaikka toinen ihminen haluaisi vain kätellä. Mielenterveyshäiriöinen saattaa tässä tilanteessa vaikka lyödä, koska hahmottaa tilanteen virheellisesti. Psykiatrisella kielellä hän on harhainen. Väkivaltainen käytös voi joskus liittyä suoraan mielenterveyshäiriöön. Lopuksi haluan sanoa, että en pelkää muita mielenterveyshäiriöisiä. Meidän väkivaltaisuus on harvinaista.

    #13401
    Petri Keckman
    Petri Keckman
    Osallistuja

    Ok, olkoon noin, että: ”Väkivaltainen käytös voi joskus liittyä suoraan mielenterveyshäiriöön.”

    Mutta se siis on harvinaista.

    #13402
    Petri Keckman
    Petri Keckman
    Osallistuja

    Paljastan itsestäni näin julkisesti yhden hieman aran asian: sain kerran lähestymiskiellon erästä naista kohtaan. Kuvittelin maniassa suurta rakkautta välillemme ja tietysti suutuin kun häneltä ei tullut vastakaikua. Vaikka olin sähköposteissani vihainen, niin en olisi tehnyt hänelle pienintäkään pahaa fyysisesti. Samoin maniassa olen ollut suullisesti hyvin töykeä, mutta koskaan en ole tehnyt fyysistä väkivaltaa kenellekkään.

    Oikeudessa nainen sanoi: ”Ei kyllä yhtään helpota tieto, että hän on psyykepotilas” – hän siis enemmänkin pelkäsi minua psyykkisen sairauteni takia. Juuri siitä syystä onkin tärkeää ehkä jakaa tuonkaltaista tietoa, että ”mielenterveyspotilaat harvoin käyttäytyvät fyysisesti väkivaltaisesti”.

Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 69)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.