KESKUSTELUA SKITSOFRENIAN NYKYHOIDOSTA
Mielenterveyshäiriöiden uusista hoitosuuntauksista on järjestetty pääkaupunkiseudulla viime vuosina useita seminaaritilaisuuksia. Mediuutisten skitsofreniaseminaarit ammattilaisille pidettiin keväällä 2015 ja 2017. Skitsofrenian hoidon uusista suuntauksista on kuultu myös Mielenterveysmessujen luennoilla.
Hoidon aloitus mahdollisimman varhaisessa vaiheessa
Psykoosisairauksien hoidon keskeisimpiä elementtejä ovat perinteisesti olleet lääkehoito ja osastohoito. Asiantuntijat pitävät oleellisena, että ongelmaan päästäisiin tarttumaan heti oireiden alkuvaiheessa ja hoito pystyttäisiin aloittamaan nopeasti.
Ylilääkäri Teemu Männynsalo totesi kevään Mediseminaarissa lääkehoidon tehon toimivan parhaiten akuutissa psykoosivaiheessa, jossa tarkoituksena on saada oireet helpottumaan ja levottomuus vähenemään. Lääkehoidolla pyritään estämään myös skitsofrenialle tyypillistä relapsoivaa (psykoosin uusiutuvaa) kulkua, joka heikentää sairauden ennustetta. Lääkehoidon tehoa pitäisi hänen mielestään kuitenkin tutkia enemmän pidemmällä aikavälillä, jotta saataisiin selville hoidon kokonaisvaikuttavuus potilaan elämänlaadun ja yhteiskunnassa pärjäämisen kannalta.
Mediuutisten skitsofreniaseminaarissa keväällä 2015 ylilääkäri Tommi Väyrynen sanoi, että paras tulos lääkehoidossa saavutettaisiin pitkävaikutteisilla injektioilla. Hän korosti lääkityksen tarkoituksen olevan sairauden uusiutuvuuden ehkäisemisen lisäksi parantaa kykenevyyttä ottamaan vastaan muuta oleellista hoitoa, kuten psykoedukaatiota (tietoa sairaudesta ja sen hoidosta), oireidenhallinta-taitoja ja esim. kognitiivista terapiaa.
Voimistuvana trendinä asiantuntijoiden taholta on myös esitetty huolta siitä, että pitkään käytettynä psykoosilääkkeillä on hyödyn ohella myös vaikeita haittavaikutuksia. Lääkepainotteisuuden tilalle ja rinnalle onkin alettu peräänkuuluttaa entistä enemmän yhteiskuntaan osallistavaa ja kuntouttavaa hoito-otetta. Tavoitteena on potilaan toimintakyvyn ylläpitäminen.
Kuntouttavia hoitomuotoja lääkehoidon ja avohoidon välimaastoon
Viime syksyn Mielenterveysmessujen esitelmässään ylilääkäri Eila Sailas toi esille uusia kuntouttavia teemoja skitsofrenian hoidossa. Keskeisenä uutena suuntauksena hän näki potilaan itsemääräämisoikeuden ja valinnanvapauden lisäämisen. Potilaalle tarjotaan erilaisia vaihtoehtoja, hänen läheisensä ovat mukana hoitoprosessissa ja asioista päätetään yhdessä. Tavoitteena on, että potilaan oma kokemus hoidosta olisi hyvä. Hoidossa on tavoitteena laitostumisen välttäminen ja yhteiskunnan toimintaan osallistuminen. Potilaat pyritään hoitamaan kotona käyttäen mm. liikkuvia hoitoyksikköjä, lääkityksen vaikuttavuutta seurataan kriittisemmin ja potilaiden yleiseen terveydenhoitoon ja terveisiin elämäntapoihin ohjaamiseen käytetään entistä enemmän huomiota (mm. TEPI järjestelmä).
Sailaksen mukaan Suomessa on edelleen suhteellisen paljon laitoshoidon kaltaisia tuettuja asumispalvelu yksikköjä. Tulevaisuudessa niissä pitäisi panostaa laatuun määrän kustannuksella. Myös professori Jyrki Korkeila korosti luennossaan (2015) kuntoutuksen aktiivisempaa roolia asumisyksikköjen palveluissa. Hän näki myös osatyökykyisten tuetun työllistämisen tehokkaana mielenterveystyönä, joka on jäänyt Suomessa liian vähiin.
Sailas piti tärkeänä ensipsykoosin tehostetun hoidon lisäksi myös muita hoitomuotoja: työhön paluun tukemista, kognitiivisen terapian käyttöä, psykoedukaatiota ja erilaisia oireidenhallintaryhmiä. Myös potilaan digitaalisia kotiharjoitteluohjelmia on tarkoitus kehittää helpottamaan skitsofreniaan liittyvien kognitiivisten toimintojen puutteita ja häiriöitä (hitaus, puutteet tarkkaavuudessa, työmuistissa, kielellisessä oppimisen, päättelykyky jne.). Kyseessä on ns. neurokognitiivinen kuntoutus, jossa tavoitteena on parantaa skitsofreniapotilaiden elämänlaatua, toimintakykyä ja osallisuutta yhteiskunnassa.
Avoin dialogi – Suomessa kehitetty hoitomalli
Mielenterveysmessujen 2016 ehkä mielenkiintoisin seminaari oli nimeltään ”Dialogi on yhtä kuin elämä”. Seminaarin vetäjät, professori Jaakko Seikkula ja perheterapeutti Pekka Holm lähtivät liikkeelle peruskäsityksestä, että lapsi tarvitsee jo syntyessään vuorovaikutussuhdetta toiseen ihmiseen ja tämä vuorovaikutuksen ja yhteyden tarve säilyy koko elämän ajan. Kyse ei ole niinkään kommunikaatiosta, vaan tunnevaltaisesta yhteydestä. Se säilyy ihmisessä kokonaisvaltaisesti, myös kehollisessa muistissa. Yhteys on elämisen ehto. Luennoitsijat haluavat olla kumoamassa mielenterveyden mekaanista hoitokäsitystä ja pyrkiä ihmisen kokonaisvaltaiseen ja tasa-arvoiseen kohtaamiseen myös skitsofreniapotilaiden hoidossa.
Seikkula käytti lähteenään mm. amerikkalaisen aivotutkija Nancy Andreasenin tutkimustuloksia ja sanoi uskovansa lääkkeiden keskeisen aseman vähenevän skitsofrenian hoidossa. Psykiatrinen oireisto pitäisi hänen mielestään nähdä mielen strategiana yrittää ratkaista outoja kokemuksia. Kyse on potilaan kokemasta ylivoimaisesta stressistä, jota hän yrittää ratkaista. Tärkeintä olisi löytää potilaan kanssa yhteinen ymmärrys siitä, mihin tapahtumaan tai ilmiöön tämä stressi liittyy. Potilaan kanssa tulisi löytää yhteinen puhe, yhteinen kieli ja yhteinen ymmärrys. Hänen tulee saada kokea arvostusta, kunnioitusta ja hyväksytyksi tulemista.
Dialogisen hoitokäsityksen taustalla on ns. ”Keroputaan malli”, paljon julkisuutta saanut hoitokäytäntö, jota luennoitsijat ovat olleet kehittämässä. Siinä on keskeistä potilaan kuuleminen, vastavuoroinen keskustelu, potilaan läheiset yhteydet omaan verkostoonsa ja nopea ongelmiin tarttuminen. Tällä hoitomallilla on saatu hyviä tuloksia vaikeissakin psykooseissa. Kansainväliset asiantuntijat ovat käyneet tutustumassa siihen suurella mielenkiinnolla
Feeniks – projekti
Esimerkin uudesta, kehitteillä olevasta hoitomuodosta toi ”Feeniks – projektin” kehittäjä Marcello Chiramberro Peijaksen sairaalasta. Hän aloitti v. 2011 kokeilun 10 hengen ryhmällä, johon oli valikoitu vaikeahoitoisia skitsofreniapotilaita, joilla oli takanaan lukuisia sairaalajaksoja. Ryhmän jäseniltä edellytettiin sitoutumista lääkehoitoon ja heistä muodostettiin sosiaalinen ryhmä, jolle järjestettiin viikoittain yhteistä toimintaa: ulkoilua, näyttelyissä käymistä, elokuvien katsomista, jne. Toiminta pyrittiin saamaan tavanomaiseksi kanssakäymiseksi, josta karsittiin pois hoitotahon ammatillisten roolien korostamiset. Yhdeksi tärkeäksi yhteistoiminnan muodoksi nousi ryhmän yhteinen ruoanlaitto, pastan valmistus. Tärkeänä pidettiin myös psykoedukaatiota, eli sairaudesta ja sen ominaisuuksista kertomista. Korostettiin vertaistuen merkitystä, myös perheiden tasolla.
Projekti kesti 18 kuukautta ja kun sen lopputuloksia arvioitiin, todettiin 8:n 10:stä pärjänneen ilman sairaalahoitoa ja 5 henkilöä oli päässyt kokeilemaan tuettua työelämää. Eli tuloksia pidettiin erittäin hyvinä. Suunnitelmissa onkin laajentaa tätä toimintamallia psykiatriseen avohoitoon hoitoon Länsi – Uusimaalla.
Virtuaalipsykiatria
Kaikista uusimmasta, kokeiluasteella olevasta hoitomallista kertoi kevään seminaarissa Peijaksen ylilääkäri Asko Wegelius. Kyseessä on Virtuaalipsykiatria, joka tarkoittaa digi-pohjaisia palveluita, mm. videovälitteistä vastaanottotoimintaa. Pilottitutkimuksessa sairaalan asumisyksikön psykoosipotilaisiin oltiin yhteydessä videon välityksellä. Videokontakteissa olivat mukana lääkärin ja potilaan lisäksi hoitohenkilökunnan edustaja. Keskusteluissa voidaan käydä läpi potilaan vointia ja samalla tulee arvioiduksi myös somaattisten oireiden hoidon tarve. Videokeskusteluista on tähän mennessä saatu hyvää palautetta myös potilailta. Keskustelut voidaan järjestää nopeasti, tarpeen mukaan. Joillekin potilaille lähtö hoitokontakteihin tuottaa ahdistusta ja pelkoa, ja nimenomaan he kokevat ”omassa ympäristössään” tapahtuvan keskustelun helpommaksi toteuttaa. Ottaen huomioon kaikkien osallistujien ajansäästön, tämä toimintatapa tuottaa paljon säästöjä hoitobudjetista.
Myös Eila Sailas kertoi aiemmin mainitussa luennossaan uusista nettipohjaisista järjestelmistä. Kehitteillä on mm. seurantajärjestelmä, jossa potilas itse voi arvioida oman hoitonsa laatua ja toteutumista. Potilaan käytössä on ns. hyvinvointimittari ja sen tulokset menevät suoraan potilasjärjestelmään. Apotti – järjestelmä antaa mahdollisuuden interaktiivisuuteen, eli potilas voi sen kautta tiedottaa asioita hoitotaholle. Hoidosta tulee ”läpinäkyvämpää”, kun sekä potilas että hoitotaho voivat seurata tapahtumien kulkua. Erillinen laaturekisteri seuraa ja arvioi potilastietojärjestelmästä, esimerkiksi onko potilas saanut kaikki hänelle kuuluvat hoidot.
Yhteenvetona edellisistä asiantuntijapuheenvuoroista voisi todeta, että vireillä on paljon kehittämistyötä, joka monipuolistaa skitsofreniapotilaan hoitomahdollisuuksia. Tavoitteena on lisätä potilaan osallistumismahdollisuuksia ympäröivän yhteiskunnan elämään, lisätä sosiaalisia kontakteja ja saada sitä kautta mahdollisimman hyvä elämä sairaudesta huolimatta.
Teksti ja kuva: Eija Honkala
Artikkelin tiedot pohjautuvat tekstissä mainittuihin luentoihin