Neljä vuosikymmentä uskoa tulevaan
Mielenterveysyhdistys HELMI ry:n historia kattaa 40 vuoden tapahtumarikkaan ajanjakson. Tuona aikana yhdistys on tehnyt paljon sinnikästä työtä yhteisönsä eteen ja vähä vähältä kuoriutunut siksi eläväiseksi kohtaamispaikaksi ja arvossa pidetyksi toimijaksi, joka se on tänä päivänä. Suunta on koko ajan ollut eteenpäin.
5.3.1983 35-henkinen joukko kokoontui Helsingin kaupungin nuorisotoimiston kerhotiloihin osoitteeseen Siltasaarenkatu 12. Tässä kokouksessa perustettiin Helsingin Mielenterveysyhdistys Helmi ry. Tuota nimeä yhdistys kantoi vuoteen 1992 asti, jolloin nimi vaihtui muotoon Mielenterveysyhdistys HELMI ry. 15 henkilöä allekirjoitti perustamisasiakirjan, ja yhdistysrekisteriin yhdistys merkittiin 16.6.1983.
Helmin syntymiseen johtanut tarina oli alkanut kuitenkin jo yli vuosikymmen aiemmin. Vuonna 1971 oli yhdistysrekisteriin merkitty Suomen ensimmäinen valtakunnallinen mielenterveyspotilaiden järjestö Psyykkisesti kuntoutuvien etujärjestö PKE, yhdistys, joka nykyisin tunnetaan nimellä Majakka. PKE:n alkuvuosien toiminnassa oli mukana useita henkilöitä, joista sittemmin tuli Helmi ry:n perustajajäseniä. 1980-luvun vaihteessa PKE eli sisäisten henkilöristiriitojen repimiä, vaikeita aikoja. Tämän seurauksena yhdistys jakautui. Sosiaalineuvos Veikko Päiviön johdolla osa jäsenistä päätti perustaa Helmi ry:n. Päiviöstä tuli myös Helmin ensimmäinen puheenjohtaja.
Toiminta alkoi heti. Kaupungin nuorisotoimiston tiloista Porthaninkatu 2:sta saatiin kaksi pientä huonetta yhdistyksen käyttöön, ja niissä alkoi kokoontua avoin keskustelu- ja tapaamiskerho, kirjallisuuskerho ja ihmiskäsityksiä tutkiva opintokerho. Tilat huomattiin hyvin nopeasti riittämättömiksi; kaikki halukkaat osallistujat eivät aina mahtuneet edes sisälle. Kerhoilmoituksia jouduttiin poistamaan sairaaloiden ja mielenterveystoimistojen ilmoitustauluilta, jottei väentungos kasvaisi liialliseksi.
Syksyllä perustettiin kolme suljettua tapaamisryhmää. Kerhojen tavoitteena oli vähentää yksinäisyyttä ja lujittaa kävijöiden itsetuntoa. Pelkkä keskustelukerhotoiminta ei kuitenkaan tyydyttänyt mielenterveystoipujien tarpeita. Rinnalle kaivattiin työtä, askartelua, liikuntaa ja harrastusmahdollisuuksia. Toimitilojen ja varojen rajallisuus eivät vielä tuolloin mahdollistaneet toiminnan kehittämistä eteenpäin. Ensimmäisiä retkiä silti järjestettiin Vuorlahden kesäkotiin ja Vuosaaren Merihiekkaan.
Jo Helmin ensimmäisenä toimintavuonna silloisissa toiminnoissa oli viikoittain mukana jopa 80 henkilöä. Yhdistyksen jäsenmäärä oli vuoden lopussa 68 henkeä ja jäsenmaksun suuruus 10 markkaa. Jäseneksi liittymistä ei pidetty kerhotoiminnan ehtona, ja mukana oli paljon muitakin kuin jäseniä.
Omat tilat vakiinnuttavat toiminnan
Huhtikuussa 1983 Helmi lähetti Helsingin kaupunginhallitukselle kirjelmän, jossa se esitti erityisen päiväkeskuksen perustamista mielenterveysväelle. Asiasta käytiin puhumassa eri viranomaisten luona. Tuolloinen apulaiskaupunginjohtaja Erkki Tuomioja suositti päiväkeskuksen tiloiksi Länsi-Pasilassa sijaitsevaa korjauskelpoista puutaloa. Helsingin terveyslautakunta päätti lokakuussa osoittaa Helmi ry:lle 80 m2 toimitilaa kyseisestä puutalosta.
Rakennukseen oltiin tekemässä peruskorjausta ja sitä odotettiin käyttöön keväällä 1984. Korjaustyöt venyivätkin kestämään vielä koko seuraavan vuoden, ja Helmi joutui pärjäämään nuorisotoimistolta liikenevillä tiloilla. Ilta-aikoja ei ollut saatavilla, joten toiminta keskittyi päiväsaikaan. Erilaisia ryhmiä kokoontui viikoittain ja retkiäkin toteutui. Uutena toimintamuotona järjestettiin Helmin ensimmäinen tuettu loma Sipoon Katariinan saaressa. Helsingin kaupunki päätti myöntää toimintaan avustusta, mikä otettiin Helmissä ilolla vastaan. Jäsenmäärä jatkoi tasaista nousua ja vuonna 1985 ylitti jo sadan.
Lopulta syksyllä 1985 myös päiväkeskustoiminta käynnistyi Pasilan Puistotie 7:ssä, joskin aluksi hieman yskähdellen. Yhdistyksessä ei kuitenkaan luovutettu, vaan vaikeuksista viisastuttiin ja yritettiin uudelleen. Avoin kerhotoiminta lähti pyörimään. Taiteen ystäville oli tarjolla musiikki- ja runoryhmät sekä kasvavissa määrin muuta luovaa toimintaa. Perjantaisin saunottiin talon omassa saunassa. Mahdollisuus oli eri sanoma- ja mielenterveysalan lehtien lukemiseen sekä television katseluun ja radion kuunteluun. Päiväryhmätoiminnasta tiedotettiin, ja osallistujia tuli yhä enemmän mielenterveystoimistojen ja päiväsairaalaosastojen ohjaamina.
Lokakuussa 1985 johtokunta teki päätöksen yhdistyksen ensimmäisen työpaikan perustamisesta. Sirkku Kivistö aloitti järjestösihteerin tehtävässä helmikuun alussa 1986. Työntekijän palkkaaminen vakiinnutti toimintaa järjestelmällisemmäksi ja määrätietoisemmaksi. Pian päätettiin ottaa palkkalistoille myös osapäiväinen toimistovirkailija, jonka työsuhteen kuluista 50 % saatiin työvoimatoimistolta. Seuraavana vuonna pystyttiin palkkaamaan jo toinen kokopäiväinen työntekijä, päiväkeskusohjaaja kehittämään ryhmätoimintoja.
Resurssitkin kasvoivat hiljalleen, kun Raha-automaattiyhdistykseltä saatiin projektiavustus päivätoimintaan. Seuraavina vuosina RAY vakinaisti toimintaosa-alueittain Helmin vuosittaisen rahoituksen. Sittemmin RAY:n avustustoiminta siirtyi Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukseen. STEA on yhä Helmin suurin rahoittaja.
Huhtikuussa 1989 aukesi Helmin toimisto osoitteeseen Oikokatu 3. Sinne keskittyivät paperityöt ja hallinnon kokoukset. 1992 toimisto muutti avarampiin tiloihin Fredrikinkadulle, missä tilaa oli myös koulutus- ja ryhmätoiminnalle. Talouden tiuketessa vuosikymmenen loppua kohti siirryttiin 1997 pienempiin, edullisempiin ja käytännöllisempiin tiloihin Asemapäällikönkadulle.
Helmin toiminta laajentui vuosituhannen vaihdetta lähetessä kovaa tahtia, eikä Pasilan puutalo tahtonut enää riittää sen alustaksi. Helmille päätettiin etsiä tilat toisen jäsentalon avaamista varten. Näin silloinen puheenjohtaja Leif Berg kuvailee prosessia:
– Halu uuteen jäsentaloon syntyi hyvin pitkälle siitä, että vanha talo Pasilassa alkoi olla pieni toimintaan. Tiesimme, että kysyntää jossakin muualla tapahtuvalle toiminnalle oli paljon, kun osalla kävijöistä oli Pasilaan pitkä matka. Helmi panosti siihen aikaan myös työtoimintaan. Tilat kahdessa paikassa tekivät mahdolliseksi avata enemmän tällaista toimintaa jäsenille.
– Kun mietittiin, millaisia tiloja haetaan, kriteereinä olivat sijainti katutasolla ja tilaa työpöydille. Koska Pasilan talo koostui pienistä huoneista, uutta tilaa lähdettiin katselemaan sillä silmällä, että olisi avarampaa ja sen myötä erilainen toiminta helpompaa. Työntekijät selvittivät, mistä ja minkälaisia tämän tyyppiseen toimintaan hyviä tiloja olisi saatavilla.
Tilat löytyivät Itä-Helsingin Kontulasta, ja uusi toimipiste avattiin joulukuussa 2000. Talon toiminta painottui kulttuuriin ja taiteisiin, ja myös kädentaidoilla oli keskeinen sija. Asemapäällikönkadun toimistosta luovuttiin vuonna 2002, ja parin vuosikymmenen ajan Helmin toiminta keskittyi kaksiin toimitiloihin, puutaloon Pasilassa sekä Itä-Helsingin pisteeseen. Kontulasta muutettiin vuonna 2006 Siilitielle ja vuonna 2013 Mäenlaskijantielle Herttoniemeen.
Luovuutta, liikettä ja vertaisuutta
Vuosituhannen vaihtuessa uuteen oli yhdistyksen kasvanut toiminta vaatinut myös useiden uusien työntekijöiden palkkaamista. Vuonna 2000 Helmi pystyi tarjoamaan jo 11 työpaikkaa. 90-luvun aikana syntyneitä uusia virkoja olivat esimerkiksi jäsentoiminnan ja työtoiminnan ohjaajat. Vuosituhannen alulla remmiin astuivat myös keittiötyönohjaaja ja palveluohjaaja joidenkin muiden virkojen, kuten toimistosihteerin ja erinäisten projektipäälliköiden, pudotessa pois. Lisäksi muutama henkilö suoritti yhdyskuntapalveluaan Helmissä työskentelemällä. Kuluvalla vuosituhannella yhdistys on tarjonnut harjoittelupaikkoja myös kasvavalle määrälle sosiaali- ja terveysalan sekä muutamien muidenkin alojen opiskelijoita.
Jäsentoiminta vilkastui vilkastumistaan 2000-luvulla. Retkiä järjestettiin viikoittain mm. elokuviin, taidenäyttelyihin ja museoihin. Myös pari-kolme kertaa vuodessa toteutettavat pidemmät päiväretket pääkaupunkiseudun ulkopuolelle vakiintuivat osaksi toimintaa. Kävijöitä aktivoitiin osallistumaan erilaisiin harrastusryhmiin ja kulttuuritoimintaan luovan itseilmaisun kautta, käyttäen menetelminä kuvaa, muotoa, liikettä, tekstiä ja ääntä. Ulkoilmamaalaus- ja kasvipiirustusryhmät veivät taiteilun luonnon äärelle. Ryhmiä vetivät pääasiassa Helmin jäsenet, mutta myös esimerkiksi taidealan ammattilaisten ohjaamia ryhmiä tuli valikoimaan. Ryhmätoiminnan pyrkimyksenä oli mielenterveystoipujien psykososiaalinen tukeminen tarjoamalla mahdollisuuksia itseilmaisulle, itsetuntemukselle ja voimavarojen löytämiselle. Perustettiin myös erilaisia vertaistukeen perustuvia ryhmiä, joista osa käytti taiteellista työskentelyä terapeuttisen prosessin tukena.
Vuonna 2003 taideryhmät osallistuivat Helmin 20-vuotisjuhlien järjestelyihin: kankaanpainantaryhmä tuotti pöytäliinat ja eri kuvaryhmistä tuotettiin taidenäyttely. Luovan kirjoittamisen ryhmä osallistui antologian kirjottamiseen ja kirjoitti teatteriryhmän juhlissa lausumat runot.
Fyysisen terveyden ja arjessa selviytymisen teemat olivat vahvasti esillä. Eri puolilla Helsinkiä toteutettiin helmiläisille monenlaisia liikuntaryhmiä: Kampin liikuntakeskuksessa järjestettiin vesi- ja salivoimistelua, Maunulassa pelattiin sählyä, Ruusulankadulla keilattiin ja Bailabaila-tanssikoulusta tilattiin salsakurssi. Vertaistukiryhmiä rakennettiin eri mielenterveyden häiriöiden sekä erilaisten elämäntilanteiden, kuten yksinhuoltajuuden, ympärille. Lisäksi viikko-ohjelmassa pyöri toiminnallisina ryhminä mm. levyraati, HelmiKino ja englanninkerho. Pasilan sauna lämmitettiin kahdesti viikossa.
Kuukausittasilla yleisöluennoilla ja kyselytunneilla käytiin keskustelua ajankohtaisista aiheista asiantuntijoiden alustamana. Viikoittain pidettiin tuumatunti, jossa vaihdettiin kuulumisia ja keskusteltiin kävijöiden toiveista ja ideoista toimintaan liittyen. Helmi hankki myös taloille tietokoneita ja järjesti jäsenilleen ATK-kursseja sekä mahdollisuuksia henkilökohtaiseen tietotekniseen opastukseen.
Sata vuotta vanhan Pasilan hirsitalon sisäilma nousi 2000-luvulla huolenaiheeksi. Ongelma löytyi lattioiden ja yläpohjan täytteistä. Vuoden 2010 lopulla pääsi käyntiin kauan odotettu lattiaremontti, ja yhdistyksen toiminta joutui evakkoon. Väliaikaiset tilat saatiin naapurikiinteistössä tyhjillään olevasta, aiemmin postina toimineesta liiketilasta. Remontti kesti yli puoli vuotta. Osa korjatusta talosta saatiin käyttöön heinäkuussa, ja entistä ehompi Helmi-talo vietti avajaisiaan elokuun lopussa 2011.
2010-luvulla Helmin toiminnan keskeisenä ajatuksena oli mukana olevien osallistaminen, sosiaalisten verkostojen vahvistaminen ja vertaistoimintaan kannustamien. Rahoittajan vaatimuksesta toiminnan jäsenedut poistettiin, mikä aiheutti yhdistyksen jäsenmäärän huomattavan putoamisen. Helmi-arjessa se ei kuitenkaan liiemmin näkynyt. Vapaaehtoistoiminta kehittyi, ja yhä uudet helmiläiset saivat hyödyntää intonsa ja osaamisensa. 30-vuotisjuhlavuoden teema ”30 vuotta liikkeellä” kuvastaa pyrkimystä yhteiseen aktiivisuuteen, merkittävänä päämääränään syrjäytymisen ehkäisy: Helmi on tähdännyt liikunnan, retkeilyn ja kulttuurin tuomiseen myös niiden saataville, joille oma taloudellinen tai terveydellinen tila ei niitä muuten mahdollistaisi.
2020-luvulle saavuttaessa oli edessä muutto uusiin tiloihin Vallilaan. Vanhoista tutuista taloista luopuminen aiheutti helmiläisissä haikeutta, mutta Vallilan esteettömät tilat kokosivat kaikki viimein saman katon alle. Muutos sujuvoitti henkilökunnan yhteistyötä, eikä vanha jako ”Pasilan ja Hertsikan porukkaan” ollut enää voimissaan. Koronapandemia iski jarrua Vallilan toiminnan käynnistymiselle, mutta sittemmin uudesta Helmi-talosta on kehkeytynyt elämää kuhiseva arjen, juhlan, vertaisuuden ja yhteisöllisyyden keskus.
Roosa Tiensuu
Lähteet:
Mielenterveysyhdistys HELMI ry:n toimintakertomukset
Tarja Lindholm: PKE:stä Majakkaan (2007)
Allan Wilénin haastattelu