Hyvä yksinäisyys
Heikon ihmisen täytyy turvautua muihin. Hän ei pärjää yksin. Vahvan itsetunnon omaava ihminen tulee toimeen itsensä kanssa. Hän sietää paremmin yksinäisyyttä. Sanotaan, että ensin on rakastettava itseään, ennen kuin voi rakastaa toisia. Minä ajattelen, että ensin on tultava toimeen yksin itsensä kanssa ennen kuin voi omana aitona vahvana itsenään antaa muille jotain omasta persoonastaan. Ajattelen jopa niin, että heikko ihminen tarvitsee koko ajan muiden seuraa. Hän joutuu turvautumaan muihin, kun ei turvaa itsestään saa.
Kuitenkaan yksinäisyyden sietäminen ja se, että viihtyy yksinkin, ei sulje pois yhteisöllisyyttä. Yksinäisyyttä sietävällä on vahva persoona ja silloin hänellä on annettavaa myös muille ihmisille.
Nykyaikana pelätään yksinäisyyttä. Ihmiset tarvitsevat lauman antamaa suojaa, mutta minusta se on laumasieluisuutta ja sillä sanallahan on huono kaiku. Pyritään olemaan samiksia ja kuulumaan laumaan, vaikka paljon parempi olisi, jos uskallettaisiin olla “eriksiä” – erilaisia. Erilaisuushan on rikkautta.
Yksinäinen ihminen on kuin yksinäinen puu. Sille riittää ravintoa maaperästä, sillä sen ei tarvitse taistella siitä muiden puiden kanssa. Sille riittää aurinkoa, sillä muut puut eivät sitä varjosta.
Yksinäisyys on ongelma vain, jos siitä sellainen tehdään. Miksi tehdä siitä ongelma? Mikään ei ole minkäänlaista sinänsä – vasta kokemuksemme jostain tekee siitä jonkinlaista ja se, miten koemme yksinäisyyden, on paljolti opittua.
Muut ihmiset eivät aina ole edes mikään ratkaisu yksinäisyyden tunteeseen. Vaikka ihmisillä olisi paljonkin muita ihmisiä ympärillä, ei se poista välttämättä yksinäisyyden tunnetta. Joskus jopa toisinpäin. Joukossa, jos ei pääse lähelle muita, sitä vasta itsensä yksinäiseksi tuntee. Muut ihmiset eivät siis välttämättä ole ratkaisu yksinäisyyden tunteeseen, jos se ongelmaksi koetaan.
Koska ihmissuhteiden luominen varsinkin aikuisällä on melko vaikeaa, niin parempi oppia ja sopeutua olemaan yksin. Tai ainakaan ei kannata paisutella sitä, että kyseessä olisi pelkästään ongelma.
On sanonta “joukossa tyhmyys tiivistyy”. Eikö tästä voida vähän johtaa sanontaa “yksinäisyydessä viisaus viihtyy”. Monesti, jos ihminen esittää joukossa joukon mielipiteistä eriäviä mielipiteitä, häneen kohdistetaan helposti kritiikkiä. Näitä eriäviä mielipiteitä ei aina uskalleta esittää, siksi joukoissa ihminen ei voi olla aito oma itsensä. Joukko voi kuin sopulilauma rynnätä vaikka omaan kuolemaansa järveen laumanjohtajaa seuratessaan. Minusta jopa sotia aikaansaadaan sillä, että ei uskalleta olla persoonia, vaan joukkosieluja.
Petri Keckman
Kuva: Kuvapankki https://burst.shopify.com/