Kuka pitäisi huolen minusta, jos en minä
Havahdun siihen, että vietän työpäivää taas kotona, kuulokkeet päässä ja osallistun Korona-exit –ryhmän tapaamiseen. Kaksi vuotta sitten emme olleet edes kuulleet moisesta. Takana on jo puolitoista vuotta etätöitä. Elämme työhyvinvoinnin kannalta varsin mielenkiintoista aikaa. Työelämä on murroksessa ja korona on muuttanut tapoja tehdä töitä. Sen lisäksi, että korona on kuormittanut monella tapaa voimavarojamme, se on vaikuttanut suuresti työelämään. Osa on siirtynyt työskentelemään kokonaan etänä, osalla työmäärä on kasvanut hurjasti, toisilla työt ovat loppuneet tai muuttuneet erittäin epävarmoiksi. Kellään meistä ei ole kykyä ennustaa miten maailma muuttuu tai tilanne kehittyy.
Hyvinvointi ja työhyvinvointi ovat todella tärkeitä asioita. Työhyvinvointiin vaikuttavat monet asiat ja korona on tuonut oman lisänsä siihen. Oma kokemukseni on etätyönäkökulmasta. Teen asiantuntijatyötä, minulla ei ole työparia eli monista asioista vastaan yksin. Toki saan apua ja tukea tiimiltäni. Työni vaatii suunnittelua ja töiden rajaamista, jotta työmäärä ja laatu pysyvät hallinnassa. Ajoittain teen priorisointia esimieheni kanssa, jos työmäärä kasvaa liiaksi. Monilla työpaikoilla itsensä johtaminen nousee koko ajan vahvemmin esille. Samaan aikaan kun työntekijän vapaus kasvaa, kasvaa myös vastuu. Vastuu töiden suunnittelusta, hoitamisesta, ergonomiasta, tauoista, työn määrästä ja ylipäänsä omasta hyvinvoinnista. Kuinka jaksan, säilytän hyvän energian ja pysyn työkykyisenä. Työntekijän tulee kyetä kertomaa, jos töitä ja vastuuta on liikaa, työt ovat liian vaativia tai yhteistyö muiden kanssa ei toimi. Jos töitä ja vastuuta on liian vähän tai ei koe saavansa riittävästi vastuuta ja luottamusta, sekin voi olla yhtä kuormittavaa. Monilla työpaikalla etätyö on tullut jäädäkseen, onkin entistä tärkeämpi sanoittaa omaa jaksamistaan tiimissään, esimiehelle ja työterveyteen. Huolehtia työympäristöstä ja töistä palautumisesta, vaikka työn ja kodin välillä paikka ei vaihdu.
Olemme opetelleet ihan uudella tavalla kommunikoimaan virtuaalikokouksin, puhelimella ja pikaviestimien avulla. Moni kaipaa jo mahdollisuutta kävellä tuttua käytävää työpisteelleen ja huikkailla hyvät huomenet työkavereille. Työkaverit ovat osa meidän sosiaalista elämäämme, pelkät etäkontaktit ovat monille haaste. Etänä työskennellessä ei välttämättä näe tai juttele kenenkään kanssa päivittäin. Yhteiset lounas- ja kahvitauot ovat jääneet pois, myös tyhypäivät näyttävät olevan osittain jäissä.
Joillakin aloilla korona on taas vaikuttanut täysin toisella tapaa. Töitä ei voi hoitaa etänä, vaikka haluaisi. Terveydenhuoltoala on joutunut koville, työ on muuttunut ja sitä on paljon. Massatestaukset, rokotukset ja jäljityspuhelut eivät ole työtä, jota osattiin odottaa vielä kaksi vuotta sitten. Puhumattakaan siitä, että joutuu altistamaan itsensä virukselle päivästä toiseen. Ravintola- ja tapahtuma-alalla työt ovat varsin epävarmoja, toimintaan vaikuttavat rajoitukset ovat muuttuneet moneen kertaan. Tämä on varmasti kuormittavaa kaikille yrittäjille ja työntekijöille. Opetusala on joutunut aivan uusien tilanteiden eteen, maskien käytöstä ja turvavälien huolehtimisesta etäopetuksiin.
Epävarmuus on monesti kaikkein kuormittavin tunne ja olemme kaikki joutuneet sopeutumaan jo pitkän aikaa uusiin tilanteisiin. Monesti kannamme huolta oman hyvinvointimme lisäksi muista, miten puolisomme tai läheisemme voivat. Ihmisellä on halu tehdä töitä taloudellisista syistä, mutta myös muista syistä. Itsensä kehittäminen, merkityksellinen tekeminen, sosiaalisuus jne. Välillä muutokset, epävarmuus, elämä ja työt uuvuttaa, se kuulu asiaan. Tärkeintä on huomata, sanoittaa ja työstää asiaa. Ottaa hetki vähän kevyemmin, ennen kuin se alkaa isommin vaikuttaa terveyteemme ja hyvinvointiimme. Kysy työkaverilta välillä, hei miten sujuu?
Saila Turkka
Kuva: Timo Turkka