Mitä on rohkeus
Rohkeutta on omien unelmien ja toiveiden toteuttaminen. Minulle yksi unelma on kirjoittaminen julkisuuteen ja omien mielipiteiden ilmaiseminen. Kirjoittaminen on minulle osa terapiaprosessia, jota käyn tällä hetkellä. Kirjoittamalla voin prosessoida erilaisia asioita, joita käyn läpi juuri nyt elämässä. Kirjoittaminen tuntuu haasteellisemmalta kuin aikaisemmin johtuen erilaisista rajoitteista, joita minulla tällä hetkellä on. Keskittyminen kirjoittamiseen on vaikeampaa ja ajatukset ovat solmussa kaiken tämän jatkuvan muutoksen keskellä. Tämä nykyaika tekee ainakin minun olostani turvattomampaa.
Rohkeutta on olla oma itsensä juuri sellaisena kuin on, eikä esitä mitään. Sellaisten aitojen ihmisten seurassa viihdyn parhaiten. Elämä koostuu erilaisista valinnoista, ja lopulta itse päätämme, millainen elämästämme tulee. Aina se ei riitä, vaan on meistä riippumattomia asioita, jotka vaikuttavat elämäämme. Parasta on kuitenkin hyväksyä ne tosiasiat, joihin emme voi itse vaikuttaa, eikä jäädä niitä vatvomaan turhaan. Voimme ponnistaa eteenpäin elämässä vastoinkäymisistä huolimatta. Eläminen itsessään vaatii rohkeutta tässä maailmassa ja tilanteessa, jossa elämme. Onneksi emme ole yksin kohtaamiemme haasteiden kanssa, vaan meillä on vertaisia ja ystäviä ympärillä jakamassa niitä. Vertaisuus onkin siksi niin tärkeää. Meidän ei tarvitse jäädä yksin ajatusten ja mieltä askarruttavien asioiden kanssa. Ympärilleen voi rakentaa turvaverkon erilaisista ihmisistä, jolloin selviytyminen on huomattavasti helpompaa ja haasteet voi jakaa ja kohdata yhdessä. Yhdessä koetut ja jaetut asiat muuttuvat selkeimmiksi ja ongelmanratkaisu on tällöin hedelmällistä.
On rohkeutta olla heikko ja tarvitseva. Rohkeutta on myöntää tarvitsevansa halausta tai toisia ihmisiä. Rohkeutta on myös pystyä sanomaan, että tarvitsee omaa aikaa itselleen ja aikaa tehdä omia itselle tärkeitä juttuja. Aina ei tarvitse jaksaa olla läsnä muille ihmisille. Omia akkuja on tärkeää pystyä lataamaan välillä. Siten jaksaa taas olla muiden ihmisten parissa paremmin. Olisi tärkeää, että jokaisella olisi tähän mahdollisuus, jotta ei kuormitu liikaa. Rohkeutta on myöntää itselle ja toisille olevansa väsynyt ja tarvitsevansa lepoa.
Minulle rohkeus näyttäytyy punaisena, pehmeänmuotoisena värinä. Jos tunnen itseni araksi tai sosiaalisuus ja vieraiden ihmisten tapaaminen ahdistaa minua, saatan pukeutua punaiseen vaatteeseen, ja värillä on silloin jokin salaperäinen voima muuttaa minut rohkeammaksi. Yleisesti ottaen pidän punaisesta väristä ja minulla on sitä paljon käytössä mm. sateenvarjo ja reppu. Luulen, että punaisessa värissä on kyse turvallisuuden ja energian tunteesta, jota väri antaa minulle. Värillä on todellakin väliä ainakin minulle.
Arkuuden väri on minulla violetti. Olin lapsena tavattoman ujo ja arka ja siksi helppo kiusanteon kohde. Minua kiusattiin ala- ja ylä-asteella lähinnä vaatteiden takia. Minulla oli vääränlainen ja -värinen takki ja housut muiden lasten mielestä. Kiusaamisesta kertominen oli vaikeaa omille vanhemmille, kun he ihmettelivät, miksi en halua käyttää uutta takkia koulussa tai mikä housuissani on vikana. Äitini mielestä takki oli hieno, eikä hän ymmärtänyt, miksi minua hävetti käyttää sitä koulussa. Minusta arkuus ei ole yhtään sen huonompi ominaisuus kuin rohkeus. Olen todennut, että rohkeuden ja arkuuden puolessa välissä on hyvä kulkea keskitietä pitkin, jotta ei toimi liian uhkarohkeasti. Minusta elämässä ei turha riskinotto kannata. On kuitenkin tärkeää muistaa nauttia elämästä, sillä meillä on vain tämä yksi elämä ja rajallinen määrä aikaa. Jokainen voi itse päättää, elääkö elämän täysillä nauttien vai murehtien jokaista pikku asiaa. Minusta positiivisuus kannattaa pitää yllä kaikessa tekemisessä. Terveys nousee minulla kaikkein tärkeimmäksi elämänarvoksi tällä hetkellä ja niin varmaan monille muillekin. Olen huolissani omasta ja läheisteni terveydestä ja pyrinkin toimimaan kaikin tavoin edistääkseni kaikkien minua lähellä olevien ihmisten terveyttä. Toivottavasti pysytään terveinä ja muistetaan nauttia kävelylenkeistä metsäpoluilla ja puistoissa ja nuuhkia raikasta metsäntuoksua ja ilmaa keuhkot täyteen. Kävelylenkin jälkeen aivotkin ovat kääntyneet uuteen asentoon, ja elämä näyttäytyy ihan toisenlaisena kuin ennen lenkille lähtöä. Elämä hymyilee jälleen ja on elämisen arvoista.
Pidetään huolta toisistamme.
Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!
Tarja Ruusunen
