TYÖKYVYTTÖMYYDESTÄ KOHTI JÄLJELLÄ OLEVAA TYÖKYKYÄ
Mielenterveyssyistä eläköityminen on ollut Suomessa kasvava trendi, se lienee meillä kaikilla tiedossa. Erityisesti nuorten keskuudessa ahdistuneisuushäiriöt ja masennusdiagnoosi ovat olleet johtamassa työkyvyttömyyseläkkeisiin. Hesarin Vieraskynä – palstalla 30.6. Mikko Hintsala nosti esille tämän ongelman todeten, että työkyvyttömyyden painottamisesta pitäisi päästä jäljellä olevan työkyvyn arviointiin ja sen kehittämiseen ja tukemiseen. Työkyvyttömyyseläke aiheuttaa saajalleen helposti tulkinnan yleisestä kyvyttömyydestä ja johtaa syrjäytymiseen yhteiskunnan aktiivisen toiminnan piiristä.
Työkyky on monitahoinen ilmiö, jossa yhden kyvykkyyden heikentyessä monia muita puolia ja mahdollisuuksia jää jäljelle. Puutteiden tarkastelusta pitäisikin Hintsalan mielestä siirtyä ihmisen kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ja jäljellä olevien voimavarojen tukemiseen. Tällöin tulevaisuus voisi rakentua tämän jäljellä olevan kapasiteetin suuntaan.
Hyödyt tilanteesta koituisivat monelle taholle. Hintsala itse edustaa yritystä, joka tekee työkseen tätä vajaatyökykyisten kuntouttamista. Työssään hänellä on ollut mahdollisuus nähdä kuntouttamistyön tuloksia, mutta myös haasteita. Hyvin oleellinen näkökulma tässä suunnan muutoksessa kohti jäljellä olevaa kyvykkyyttä on mielestäni itsetuntokysymys. Ihminen kokee olevansa yhteiskunnan elämässä mukana, kyvykäs omine erityispiirteineen. Tämä tuo mukanaan omanarvontuntoa, toiveikkuutta ja yrittämisen halua. Psyykkinen elämänlaatu paranee.
Sama näkökulma nostettiin esille jo pari vuotta sitten Mielenterveysmessuilla. Siellä STM:n ohjelmajohtaja Päivi Mattila ja projektipäällikkö Raija Tiainen kertoivat valtakunnallisesta osatyökykyisten työllistämishankkeesta, jossa pääperiaatteena oli sama kuin tuoreessa Hesarin kirjoituksessa: huomio tulisi siirtää työkyvyn puutteesta kohti jäljellä olevaa työkykyä. Ratkaisuna oli mm. työjärjestelyjen muuntelu sekä työkykykoordinaattoreiden tuki mahdollistamaan työssä jaksamista. STM:n hankkeen siirtymistä tosielämään vahvistaa se, että se on määritelty yhdeksi hallituksen kärkihankkeista, koska se tähtää työllisyysasteen kasvuun.
Kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck Suomen Mielenterveysseurasta antoi Mielenterveysmessuilla projektille täyden tukensa. Hän piti tärkeänä yhdenvertaisuusperiaatteena, että työtä tarjotaan kaikille, kuten EU:n asettama ihmisoikeuspykälän 27 artikla edellyttää. Suojatyö kuntoutumisverstaissa ei läheskään täytä tätä vaatimusta, vaan valtiolta edellytetään työllistymisen suhteen paljon lisätoimenpiteitä. Suurimpina esteinä hän näki sen, ettei työnantajilla ole tarjota mukautettuja työpaikkoja. Siksi työnantajakannustimia ja jopa velvoitteita tarvittaisiin lisää, byrokratiaa ja hallinnollisia esteitä pitäisi purkaa ja sosiaaliturvajärjestelmää joustavoittaa. Yrittäjyyden tukitoimia pitäisi lisätä myös osatyökykyisten osalta. Kokemusasiantuntijoilla voisi olla hänen mielestään paljon käyttöä näitä uusia työmahdollisuuksia suunniteltaessa.
Tätä tärkeää asiaa on siis pohdittu ja pilotoitu monilla arvovaltaisilla tahoilla. Olisikin toivottavaa, että se tulisi julkisuudessa näkyvämmäksi ja lähtisi toteutumaan eteenpäin.
Eija Honkala
psykologi, psykoterapeutti
Helmi ry