Trauma ja psykososiaalinen tuki
Otsikon teemasta keskusteltiin Pasilan Helmi – talolla psykologi ja psykoterapeutti Pertti Hakkaraisen johdattelemana. Hakkarainen on työskennellyt 20 vuoden ajan psykoterapeuttina vankienhoidossa ja toimii tällä hetkellä seksuaalirikoksen uhrien tukikeskuksessa (SERI).
Hakkarainen määritteli trauman tapahtumaksi, joka uhkaavuudellaan ja yllätyksellisyydellään ylittää ihmisen voimavarat. Tällainen voi olla liikenneonnettomuus, väkivalta, pahoinpitelyn näkeminen tai jokin muu mieltä järkyttävä tilanne.
Traumaattisessa kokemuksessa ihminen menettää käsityksensä turvallisesta maailmasta. Hän kadottaa luottamuksensa ihmisiin ja omaan kykyynsä vaikuttaa tilanteeseen Jo yksi mieltä suuresti järkyttävä tapahtuma voi romahduttaa tämän luottamuksen. Myös pidempikestoiset, esimerkiksi lapsuudessa koetut kaltoinkohtelut ja lapsen tarpeiden laiminlyönti voivat synnyttää traumakokemuksen.
Äkillisissä traumaattisissa tapahtumissa (esim pahoinpitely, seksuaalinen väkivalta) kehon automaattisena alkureaktioina on yleensä joko pakeneminen ja taistelu tai täydellinen lamaantuminen, jolloin ei kykene minkäänlaiseen reaktioon.
Traumatapahtuman jälkeen mieli saattaa vaipua shokkitilaan, joka voi kestää tapahtumasta riippuen tunneista viikkoihin. Sen aikana ihminen on näennäisesti tunteeton, eristää tuskallisen tapahtuman pois tajuntansa piiristä. Seuraavassa, reaktiovaiheessa, tapahtuma nousee tietoisuuteen ja sen yksityiskohdat tulevat ahdistavina mieleen. Se aikaansaa varuillaanoloa, valppautta ja vaaran ennakointia. Mieli saattaa yrittää myös paeta ja vältellä liian tuskallisen asian muistamista.
Trauman hoidossa tärkeintä on palauttaa turvallisuuden tunne ja rauhoitella kiihtynyttä mieltä.Tätä ensimmäistä vaihetta kutsutaan vakauttamis – vaiheeksi. Siinä shokeeraavan pelon kokenutta tuetaan löytämään uudelleen tuntemus, että hänen ei tarvitse enää pelätä, eikä ole mitään hätää. Kun henkilö on valmis puhumaan kokemastaan ja tunteistaan, siihen annetaan hänelle levollisesti tilaa. Tällöin on kyseessä trauman käsittelyvaihe, jossa trauman kokenut voi puhua peloistaan, ahdistuksistaan ja tuntemuksistaan. Kun hän pystyy käymään kokemansa läpi ja muistamaan kauhutilanteen tunteet, uhkaan tulee etäisyyttä ja sitä kautta hän saa kokemusta tunteen hallittavuudesta. Myös kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen voi rauhoittaa ja hälventää pelkoja. Tavoitteena on, että trauman kokenut huomaisi, että pelot eivät ole enää nykytilanteessa ajankohtaisia, vaan ne liittyvät tuohon rajuun tunnekokemukseen, joka on mennyt yli hänen voimiensa. Häntä tuetaan uskallukseen päästää irti peloistaan ja löytämään uudelleen luottamus omaan voimaansa.
Lopullisena tavoitteena trauman hoidossa on päästä vähitellen irti pelon tunteista. Vaikka traumatapahtuma muistetaan, pyrkimyksenä on liittää se yhtenä muistona muiden koettujen tapahtumien joukkoon. Se ei enää hallitse elämää.
Pasilan talolle oli saapunut nelisenkymmentä helmiläistä, jotka osallistuivat aktiivisesti keskusteluun. Trauma ei ollut tuntematon kokemus lukuisista esitetyistä kysymyksistä päätellen. Hakkarainen vastaili vahvalla ammattitaidollaan ja tietämyksellään kaikkiin kysymyksiin. Tilaisuus päättyi äänekkäisiin aplodeihin.
Eija Honkala