Syrjäytyminen yhteiskunnasta ja mielenterveysavun piiristä
Syrjäytyminen yhteiskunnan piiristä, työelämästä ja sosiaalisesta yhteisöstä tuottaa vakavia vahinkoja. Se tuli jälleen todistetuksi kansakuntaa koskettaneessa Imatran ampumadraamassa.
Toinen vakava syrjäytymisen muoto on syrjäytyminen mielenterveyshoidon piiristä. Apua mielenterveysongelmiin ei aina saada, vaikka sitä haettaisiin, näin varsinkin syrjäseuduilla. Palveluita ei ole riittävästi eikä vahingollisiin seuraamuksiin johtavia häiriöitä tunnisteta. Kun ongelmat jäävät näkemättä, niihin ei myöskään saada apua eikä hoitoa. Näin sanoi hiljattain myös ylilääkäri Hannu Lauerma, joka kaipasi vankeinhoitoon lisää mielentilatutkimuksia ja psykiatrista hoitoa. Tämä voisi vähentää myös rikosten uusimista.
Mielenterveyden ongelmat näyttäytyvät yleisimmin ihmisten omassa tai heidän läheistensä elämässä. Oikean hoidon toteutuessa ongelmien kanssa kuitenkin edetään yleensä ennakoidusti ja niiden kanssa pärjätään ja voidaan elää jopa hyvää elämää.
Yhteiskunnan hoitojärjestelmässä pitäisi kuitenkin olla myös tietoa, ammattitaitoa ja osaamista tunnistaa ne häiriötilat, jotka voivat tuottaa vaikeita seuraamuksia myös ulkopuolisille. Näitä ongelmia pitäisi myös lähteä aktiivisesti hoitamaan erityisesti niille kehitetyillä hoitomenetelmillä. Tiettyihin vaikeisiin persoonallisuushäiriöihin (esim. epäsosiaalinen ja rajatilapersoonallisuus, psykopatia) on kehitetty uusia hoitomenetelmiä. Ne pitäisi ottaa aktiiviseen käyttöön hoitojärjestelmien piirissä joka puolella Suomea.
Päättyneillä Mielenterveysmessuilla vankilapsykoterapeutti Pertti Hakkarainen kertoi käyttämästään ja toimivaksi kokemastaan persoonallisuushäiriöiden hoitomenetelmästä. Menetelmä perustuu kognitiiviseen psykoterapiaan, jossa ihmistä opetetaan tunnistamaan ajatuksiaan ja tulkintojaan. Hän voi tunnistaa impulssit, jotka herättävät hänessä aggressiivisia tuntemuksia. Hän näkee myös, mihin käyttäytymismalliin ne hänessä johtavat. Havaitessaan tekojensa haitallisuuden niin muiden kuin myös omalta kannaltaan, hänessä itsessään saattaa nousta halu muuttua. Terapiassa opetellaan tuntemusten hallintaa ja yritetään löytää uusia toimintatapoja vahinkoa tuottaneiden tilalle. Näitä erityistekniikoita ja niihin tarvittavaa taitoa pitäisi opettaa kaikille mielenterveyshoidosta vastaaville ja hoitotyötä tekeville.
Kunpa tuleva Sote – uudistus lisäisi mielenterveysavun saatavuutta ja toisi lisää osaamisen tasoa ja tasapuolisuutta mielenterveysongelmien hoitoon eri puolille Suomea.
Eija Honkala