Sote ja huoli psykoterapian saatavuudesta
Sote-uudistuksen yhteydessä on monen muun asian ohessa kiistelty siitä, miten mielenterveyspalvelut pitäisi järjestää. On pelätty erityisesti sitä, miten pitkät kuntoutusterapiat saadaan järjestettyä ja rahoitettua, jollei valtakunnallinen Kela enää järjestä niitä.
Asiasta oli kolmen eri kirjoittajatahon keskustelu 23.4.18. ilmestyneen Hesarin mielipidesivuilla. Psykoterapeuttien piiristä ilmaistiin pelkoa, että jos kuntoutuspsykoterapia siirretään Kelalta maakuntien vastuulle, sen saatavuus heikkenee. Uhkana nähtiin, että kuntien muutoinkin niukat rahavarat eivät riitä kattamaan pitkien terapioiden kustannuksia. Lisäksi pelättiin, että tähän saakka yhtenäiset terapiaan pääsyn kriteerit kirjavoituvat ja johtavat kuntoutujien kannalta eriarvoiseen asemaan.
Toisenlaisen näkemyksen esittivät psykiatri Ben Furman ja psykologi Aku Kopakkala, jotka näkivät sote uudistuksen tuovan mielenterveysongelmien hoitoon uusia mahdollisuuksia. He toivat esiin entisten terapiamuotojen rinnalle useita uusia tehokkaiksi todettuja hoitokäytäntöjä. Näitä ovat esim. interpersoonallinen terapia, ratkaisukeskeinen lyhytterapia, EMDR, erilaiset ryhmämuotoiset hoitomenetelmät, aikabiologiset hoidot sekä erilaiset yhteisölliset interventiot. Tämän tyyppisten hoitomuotojen kustannukset jäävät huomattavasti pitkiä terapioita pienemmiksi. Etuna on myös se, että niitä voidaan toteuttaa asiantuntijoiden toimesta perusterveydenhuollossa heti ongelmien alkuvaiheessa.
Matti Holi, Suoma Saarni ja Eila Sailas, jotka edustavat Hus – psykiatrian johtoa ovat sitä mieltä, että Sote-uudistuksen yksikanavainen järjestelmä (organisoidaan keskitetysti yhdestä paikasta) voi pikemminkin parantaa kuin heikentää mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja oikeaa kohdentamista. He näkevät uuden järjestelmän etuina mahdollisuuden käynnistää terapiaprosessit heti oireiden alkuvaiheessa perusterveydenhuollon yhteydessä. Näin voidaan välttyä ongelmien pahenemiselta ja inhimillisen kärsimyksen pitkittymiseltä. Ongelmiin tarttuminen alkuvaiheessa vähentäisi todennäköisesti myös pitkien kuntoutusterapioiden tarvetta. Näin pidempiä terapioita voitaisiin kohdentaa niitä eniten tarvitseville ja resurssoida kunnolla. Valmisteilla on myös valtakunnallisesti yhteinen laaduntarkkailujärjestelmä sekä yhtenäiset kuntoutusterapiaan pääsyn kriteerit. Suurin haaste liittyy sote-uudistuksen rahoitusjärjestelmään.
Mielenterveysongelmat aiheuttavat maassamme suurimman työkyvyttömyyseläkkeiden määrän. Erityisesti masennus saa ihmiset hakeutumaan ennenaikaiselle eläkkeelle. Voisi uskoa ja odottaa, että yhteiskunnan kiinnostus näiden ongelmien torjumiseen olisi suuri. Ja että myös sote-uudistuksessa tehtäisiin kaikki mahdollinen mielenterveysongelmien ennaltaehkäisemiseksi ja hoitamiseksi. Esitetyissä uudistuksissa onkin useita tähän tähtääviä elementtejä. Näitä ovat erityisesti hoidon saatavuuden helpottaminen ja nopeuttaminen, jolloin ongelmat eivät pääse pitkittyessään vaikeutumaan. Näin mahdollistetaan tarvittavat varat myös pitkien kuntoutusterapioiden toteuttamiselle.
Eija Honkala
psykologi, psykoterapeutti