Skitsofrenian hoito terveydenhoidon rakenneuudistuksessa

Mediauutiset järjesti 24.9. terveydenhoitoväelle ja hoidosta vastaaville tahoille mielenkiintoisen tilaisuuden, jossa pohdittiin skitsofrenian hoidon tulevaisuutta ja nykyisiä haasteita.
Helsingin kaupungin näkökulman toi esille vt. osastopäällikkö Leena Turpeinen. Hän kertoi valmisteilla olevasta uudesta hoitomallista, jossa psykiatriset sairaudet arvioidaan heti hoidon alkaessa sillä perusteella, onko kyseessä paljon hoitoa tarvitseva pitkäaikainen sairaus vai tarvitaanko apua lyhyemmin tai satunnaisemmin. Skitsofrenia on tyypillisesti pitkäaikainen sairaus, johon liittyy laaja-alainen hoidon tarve sisältäen lääkehoidon, sairaalajaksoja, sosiaalisen tuen ja usein myös asumispalvelut. Uudessa mallissa tulee olemaan keskeistä hoidon kokonaisvaltaisuus, jossa hoitotiimi kokoaa skitsofreniapotilaan tarvitseman avun elementit.

Ylilääkäri Tommi Väyrynen puhui pitkäaikaislääkityksen vaikutuksesta ja merkityksestä. Skitsofrenialle on varsinkin alkuvaiheessa tyypillistä relapsoituva kulku (psykoosin uusiutuminen), mikä heikentää sairauden ennustetta. Tästä syystä nämä relapsit olisi tärkeätä saada ehkäistyä, ja siihen tarvitaan lääkehoitoa. Monet potilaat kuitenkin keskeyttävät lääkehoitonsa, joten paras tulos saavutettaisiin pitkävaikutteisilla injektioilla. Väyrynen korosti lääkityksen tarkoituksen olevan parantaa kykenevyyttä ottamaan vastaan muuta oleellista hoitoa, kuten psykoedukaatiota (tietoa sairaudesta ja sen hoidosta), oireidenhallinta-taitoja ja esim. kognitiivista terapiaa.

Psykiatrian prof. Jyrki Korkeila arvioi alustuksessaan hoidon hyötyjä ja kustannuksia. Skitsofrenia pitkäaikaissairautena edellyttää usein myös laitosjaksoja, joiden kustannukset ovat korkeat. Hän esitti kansainvälistä vertailutietoa hoitojen kustannuksista. Skitsofreniassa “elämänlaadun parantamisen hintaa” on vaikea arvioida, koska hoitamatta jättämisen pitkäaikaisvaikutuksia ei osata arvioida. Pitkällä aikavälillä tulee myös sekundaarisia haittaseuraamuksia mm. läheisverkoston masentuvuutena ja sairastuvuutena. Skitsofreniaan kohdistetun stigman ja siihen suunnatun heikon hoitopanostuksen hän näkee vähemmistön syrjimisenä monien muiden kalliisti hoidettavien sairauksien rinnalla. Eräänä epäkohtana hän otti esiin psykiatristen potilaitten huonon työllistettävyyden Suomessa. Mm Ruotsissa ollaan paljon pidemmällä osatyökyvyn hyödyntämisessä ja sosiaalisten yritysten työllisyyttä lisäävässä käytössä. Työ sopivassa mittakaavassa on yksi mielenterveyden tehokkaimpia edistäjiä. Skitsofreniapotilaitten asumiskäyttöön tarkoitetuissa kuntoutuskodeissa ei panosteta riittävästi kuntoutukseen. Palveluntuottajat, jotka on valittu kilpailuttamisen kautta keskittyvät liiaksi pelkkään asukkaiden turvalliseen säilyttämiseen.

Alustuksia seuranneessa keskustelussa nostettiin esille mm avohoitoon siirtymisen epäkohtia. Vastauksissa todettiin, että avohoitokäytäntöön siirryttiin liian nopeasti. Ei ehditty tarpeeksi suunnitella toimivia hoitokäytäntöjä. Tarvittaisiin lisää hoitotyökaluja, hoidon suunnittelua, toipumisen seurantaa sekä mm. ryhmämuotoisen terapian käytäntöjä. Tilannetta pyritään korjaamaan ja kehittämään eteenpäin. Avohoidossa nähtiin hyvänä se, että matalan kynnyksen hoitoonpääsy parantaa hoitotuloksia. Samoin se, että hävitetään psykiatrisia sairauksia koskevaa stigmaa sillä, että kaikista sairauksista kärsivät potilaat käyttävät samoja hoitolaitoksia.

Teksti: Eija Honkala