Nöyryyttämisellä on pitkät seuraamukset
Psykiatri Juhani Mattila on julkaissut äskettäin kirjan “ Nöyryytys – Arvokkuuden kokemuksen menettämisestä ja uudelleen löytämisestä”.
Hän sanoo, että lapsuudessa koetut nöyryytykset vaikuttavat ihmiseen arvaamattoman voimakkaasti. Nöyryytyksellä hän tarkoittaa moittimista, vähättelyä, ulkopuolelle jättämistä, jopa ilmettä, jolla lasta katsotaan. Lasta saatetaan verrata esim. toisiin, hänen epäonnistumisiaan nostetaan esiin eikä hänen tunteitaan oteta huomioon. Tämä tapahtumasarja vaikuttaa käsitykseen, mikä lapselle syntyy itsestään. Hän kokee itsensä huonoksi ja arvottomaksi.
Ihmisen psyykelle on tunnusomaista, että tällaiset ikävät kokemukset painetaan mielen syvyyksiin, josta ne eivät nouse esiin tunnistettavina muistoina. Tunteet eivät kuitenkaan katoa, vaan altistavat myöhemminkin havaitsemaan herkemmin vastaavanlaisia vähättelytilanteita. Esimerkiksi sanat työpaikalla tai parisuhteessa voidaan kokea töykeiksi ja arvosteleviksi, vaikka niitä ei olisi sellaisiksi tarkoitettukaan.
Ainoana merkkinä mielen kätköissä olevasta traumasta voi olla epämääräinen ahdistus, joka voi nousta esiin tavanomaisissa arkipäivän tilanteissa. Sen syy tuntuu käsittämättömältä. Seurauksena voi olla jopa tarve karttaa yhdessäolotilaisuuksia muiden ihmisten kanssa, jotta oma paha olo ei paljastuisi. Välttelyn toistuessa voidaan joutua syrjäytymisen tielle.
Onko tällaiseen kohtaloon saatavissa apua, kysyy Mattila? Kyllä on. Kun ihminen saa kiinni traumaattisista muistoistaan ja tunnistaa tapahtumaketjun, hän voi oivaltaa, mistä hänen pahassa olossaan voi olla kysymys. Hän voi muistaa nöyryytyksen kokemukset, joita ei ole koskaan otettu esille. Tunteiden sanoittaminen ja niistä puhuminen helpottaa. Rohkaistuminen ja ymmärretyksi tuleminen auttavat löytämään oman arvon ihmisenä uudelleen. Monilla meistä on kokemuksia väheksytyksi tulemisesta. Siksipä näiden kokemusten jakaminen ja vertaistuki voisi olla erinomainen apu.
Mattilan mielestä nöyryyttävien muistojen esiin nostaminen on ensiarvoisen tärkeää mm masennuksen, paniikkihäiriön tai työuupumuksen hoidossa. Vasta kun näistä mieltä painavista muistoista on päästy eroon, toipuminen voi alkaa.
Lapsuuden kaltoin kohtelun vahingolliset seuraukset on tiedetty psykiatriassa entuudestaankin. Mattilan kirja edelleen vahvistaa tätä käsitystä. Mitä kaikkea nöyryytyksen kokemukset aiheuttavat, sitä voimme vain arvailla esimerkiksi koulukiusaamisen osalta. Siksi tätä asiaa on syytä pitää näkyvästi esillä.
Mikä on oma käsityksesi nöyryyttämisen vaikutuksista mielenterveyden kannalta?
Eija Honkala
Psykologi, psykoterapeutti