Mitä on toipumisorientaatio?
Mitä on toipumisorientaatio?
Kehittämispäällikkö Esa Nordling THL:stä piti Pasilan Helmi-talolla 13.12. mielenkiintoisen esitelmän aiheesta Toipumisorientaatio (Recovery).
Termi on monelle vieras. Nordling kuvasi sitä uudenlaiseksi ajattelun ja toiminnan viitekehykseksi mielenterveyden hoidossa. Siinä on keskeisenä tavoitteena painottaa potilaiden omia voimavaroja, osallisuutta omassa elinympäristössään, elämän merkitykselliseksi kokemista sekä toiveikkuuden ylläpitämistä.
Tämä suuntaus on ollut Suomen mielenterveystyössä esillä viime vuosien aikana yhä enenevässä määrin. Se on saanut alkunsa Australiasta ja Britanniasta, jossa mielenterveystyö on tällä hetkellä pitkälle kehittynyttä.
Muutokset entiseen
Toipumisorientaatiossa potilaan asema suhteessa hoitohenkilökuntaan nähdään eri tavalla kuin ennen. Tähänastisissa hoitosuhteissa potilas on yleensä nähty hoidon objektina, johon hoitotaho on käyttänyt ammatillista asiantuntijavaltaa. Holhottuna olijan rooli on saattanut aiheuttaa hoidettavissa passivoitumista sekä ulkopuolisuuden ja merkityksettömyyden tunteita. Uuden suuntauksen mukaan potilaasta tulee tärkeä osallinen oman hoitonsa suunnittelussa ja hoitosuhteesta tulee enemmän yhteistyösuhteen kaltainen. Potilasta kuullaan ja hänen mielipiteensä otetaan huomioon.
Ajattelumalliin liittyy havainto, että ihmistä ei voida motivoida ulkoapäin painostamalla. Motivaatio toipumisen suuntaan voi löytyä, kun se lähtee kuntoutujan omista tavoitteista ja mielenkiinnon kohteista. Kun huomaa itse pystyvänsä ja onnistuvansa, toiveikkuus omien voimavarojen ja mahdollisuuksien suhteen vahvistuu.
Hoitolinjauksena toipumisorientaatiossa ei haluta lukkiutua diagnooseihin tai kaavamaisiin hoitokäytäntöihin, eikä asetuta potilaan yläpuolelle päättämään hänen asioistaan. Sen sijaan tuetaan potilaan oman identiteetin vahvistumista, autetaan häntä uskomaan voimavaroihinsa ja löytämään itselleen tärkeitä ja mieluisia elämänsisältöjä ja tavoitteita. Hoitosuhteessa painottuvat mentorointi- tyyppiset periaatteet. Käskyttämisen sijaan käytetään vaihtelevia ja monipuolisia lähestymistapoja uusien tavoitteiden löytämiseksi. Periaate on “ihmiseltä ihmiselle” ilman että ammattilaisten rooleja korostetaan.
Toipumisella ei tässä lähestymistavassa tarkoiteta kliinistä paranemista, eli sitä, että oireet lievittyvät tai häviävät hoitojen seurauksena. Toipuminen nähdään kuntoutujan omana kokemuksena siitä, että elämä voi olla mielekästä, merkityksellistä ja toiveikasta sairauden olemassaolosta huolimatta. Toipuminen nähdään pidempänä kasvuprosessina, kuin polkuna, jolla on suunta mutta ei päätepistettä. Tämän kasvupolun kulkeminen yhdistää kaikkia ihmisiä, koska jokaisella meistä on oma polkumme ja suuntamme.
Tarkoitus ei ole kumota potilaalle tärkeitä hoitomuotoja tai poistaa lääkitystä. Pyrkimyksenä on lisätä kuntoutujan tiedollisia resursseja (psykoedukaatio) niin, että hän voi itse ymmärtää sairauteensa liittyvien hoitomuotojen tärkeyden ja hyödyllisyyden ja sitoutua entistä paremmin hoitoon. Näin hän kokee myös voivansa vaikuttaa hoitoonsa.
Mikä toipumisorientaatiossa on keskeisintä
Keskeisintä toipumisorientaatiossa on merkityksen löytäminen omalle elämälle. Että voisi nähdä oman elämäntarinansa kärsimyksineen kehityskulkuna ja kasvualustana, joka voi johtaa hyviin asioihin tulevaisuudessa. Tulevaisuus näyttäytyy mielekkäänä, kun siihen voidaan nähdä liittyvän osallisuus, eli mahdollisuus olla mukana vaikuttamassa itselle tärkeisiin asioihin. Tärkeää on myös mahdollisuus ylläpitää yhteyttä muihin ihmisiin. Kokemukset onnistumisista ja unelmien ylläpito ovat pohja, jolle hyvä elämä voi rakentua siitä huolimatta, että sairaus seuraisi taustalla.
Jotta toipumisorientaation mukainen hoitokäytäntö pääsisi Suomen terveydenhuollossa toteutumaan, se vaatisi paljon resursseja organisaatioiden ja terveydenhuoltohenkilöstön koulutukseen. Nordling kertoo, että hanketta viedään voimaperäisesti eteenpäin THL:n voimin. Tällä hetkellä suunnitteilla olevassa hankkeessa on mukana ryhmittymä, johon kuuluu mm. Lapin Yliopisto, useampi sairaanhoitopiiri sekä valtakunnallisesti keskeisiä mielenterveysjärjestöjä.
Eija Honkala
psykologi, psykoterapeutti