Miksi terapiatakuuta tarvitaan?
Mielenterveysjärjestöjen yhteistyöelin Mielenterveyspooli on käynnistänyt äänten keruun valtakunnallisen terapiatakuun aikaansaamiseksi. Kyseessä on kansalaisaloite, jossa halutaan jouduttaa ja helpottaa terapiaan pääsyä kunnallisten terveyskeskusten yhteydessä. Hanke on äärettömän tärkeä, koska etenkin nuorten joukossa ahdistuneisuus – ja masennusongelmat ovat yhä kasvaneet. THL:n mukaan jopa 40 % nuorista aikuisista on kärsinyt elämässään jonkin asteisen mielenterveyden häiriötilan. Työkyvyttömyyseläkkeistä jo noin 46% myönnetään mielenterveyden häiriöiden, erityisesti masennuksen perusteella. Kun ajattelemme sitä inhimillistä kärsimystä, jota tilanne tuottaa nuorten ihmisten syrjäytymisen muodossa, asiaan on saatava parannus. Myös yhteiskunta kärsii tilanteesta menetettynä työvoimana ja suurena kulueränä. Nyt vireillä olevan terapiatakuun tarkoituksena on nopeuttaa avun saantia niin, että mielenterveyden ongelmista päästäisiin puhumaan heti niiden alkaessa, jotta ne eivät pääsisi pitkittyessään pahenemaan. Nykyisellään hoidon piiriin pääseminen tapahtuu liian monen portaan ja pitkän odottelun jälkeen.
Useimmat mielenterveysongelmat käynnistyvät ihmisen nuoruudessa. Ensimmäisinä oireina on usein mielialan ja aloitekyvyn laskua sekä ahdistuneisuuden tunteita. Kun näistä pääsee puhumaan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa, ongelmat voivat väistyä. Usein masennustilanteen laukaisijana on jokin ihmisen elämässä tapahtunut vastoinkäyminen tai menetys, joka helpottuu sillä, että huoli tulee kuulluksi. Ja että jonkun kanssa voidaan pohtia ratkaisuja tilanteeseen.
Monet tahot pitävät asiaa tärkeänä ja kannatettavana, mutta pohtivat mielenterveysalan ammattilaisten saannin vaikeutta. Mistä työvoima näin mittavaan uudistukseen?
Ratkaisuna voisi olla se, että terveydenhoitoalan ammattilaisia, esim. psykiatrisia sairaanhoitajia koulutettaisiin tiettyihin lyhytterapeuttisiin menetelmiin. On olemassa terapiasuuntauksia, jotka on alunperinkin suunniteltu toimimaan lyhytkestoisina. Yksi tällainen on erityisesti masennuksen hoitoon tarkoitettu ryhmämuotoinen interpersoonallinen terapia (IPT). Sen perusajatuksena on, että masennus on tyypillisesti ihmissuhteisiin liittyvä häiriötila, ja kun tämä häiriötila pyritään paikantamaan ja tunnistamaan, niin siihen voidaan pyrkiä vaikuttamaan. Kyseessä voi olla välirikko tärkeän ihmisen kanssa, kokemus syrjään joutumisesta ja yksinäisyydestä tai kokemus itselle tärkeän roolin menetyksestä. Myös luopumisen suru voi aiheuttaa masennusta. Näihin tilanteisiin voidaan terapiassa löytää korjaavia toimenpiteitä ja uutta asennoitumistapaa, jonka tarkoitus on helpottaa masennusta.
Myös kognitiivinen lyhytterapia voi olla käyttökelpoinen paljastamalla masennukseen tai ahdistukseen johtaneet negatiiviset ajatusmallit. Kun kielteiset ajatustottumukset nähdään, ne pyritään korjaamaan realistisempaan suuntaan. Omat hyötynsä löytyvät myös voimavarapainotteisista terapioista, jotka nostavat esiin ihmisen vahvuuksia ja sitä kautta toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen
Kehotietoisuutta hyödyntävä Keho ja Mieli – malli (Mind and Body Bridging) on terapia- ja itsehoitomalli, joka auttaa löytämään itseä mitätöivät ja masentavat ajattelutottumukset ja vapauttaa liiallisista vaatimuksista itseään kohtaan. Tarkoituksena on vapautua stressistä ja ahdistuksesta kehon ja ympäristöä havainnoivien aistien myötävaikutuksella.
Ahdistuksesta ja masennuksesta kärsivät voitaisiin terveyskeskusterapiassa myös opastaa käyttämään HUS:in ylläpitämää Mielenterveystalon nettiterapiaa. Tämän pikaterapian on todettu olevan avuksi nimenomaan ongelmien käynnistymisvaiheessa. Asiasta oli artikkeli mm. viimeisimmässä Helmi – lehdessä.
Menetelmiä siis löytyy terapiatakuun käytännön toteutukseen. Nähtäväksi jää, mitä sosiaali- ja terveyspalveluiden hallinto terapian toteuttamiseksi valitsee. Lyhytterapiatkin toki edellyttävät menetelmien osaajien kouluttamista tai ainakin kokoamista terveyskeskusten yhteyteen. Miksi ei voisi myös hyödyntää yksityisiä palveluntarjoajia, joilla on jo valmiiksi erityisosaamista näiden menetelmien osalta. Suomessa on jo kauan koulutettu psykoterapeutteja lyhytterapiaa varten, mutta menetelmät ovat jääneet hyödyntämättä, koska Kela tukee pitkäkestoisia terapioita. Mikäli alkuvaiheen terapioista ei todeta olevan apua, asianomainen voitaisiin johdattaa pidempikestoisen, nykyisen Kela-terapia tyyppisen psykoterapian piiriin. Monen kohdalla kuitenkin apu varmasti löytyisi jo tästä ensivaiheen terapiasta.
Eija Honkala
psykologi, psykoterapeutti