Masennus kutsuna muutokseen
Helsingin Sanomissa oli jokin aika sitten (HS/31.8) sosiaalipsykologian professori Vilma Hännisen kirjoitus siitä, miten masennus voi toimia elämässä ikään kuin ”tienjakajana”. Kun siitä on selvinnyt, voikin aueta erilainen tie entiseen nähden. Masennus merkitsee usein sitä, että jonkin elämässä ”täytyy muuttua”. Entinen tapa elää vaatii muutoksia.
Muutostarpeet saattavat kohdistua joissakin tapauksissa konkreettiseen elämänympäristöön. Useimmiten on kuitenkin kyse sisäisistä suhtautumistavan muutoksista. Kuten siitä, että on näännyttänyt itsensä noudattaessaan ympäristön odotuksia, pakottanut itsensä johonkin, jota ei oikeasti halua. Tai kieltänyt itseltään luontaisesti mielihyvää tuottavat asiat. Syynä on voinut olla tarve miellyttää muita ja hakea muiden hyväksyntää. Näin tehdessään vie kuitenkin samalla oikeutuksen ja arvon omalta itseltään. Kun tätä on tehnyt liian pitkään, tilanne on vienyt voimat ja entiset totutut selviytymisstrategiat ovat menettäneet tehonsa. Tulee tauon paikka.
Tuon tauon aikana mieli voi kelata ja lähteä etsimään masennuksen syitä. Missä on voimattomuuteni syy ja mitä tarvitsisin? Omat tunteet, toiveet ja tarpeet ovat saattaneet jäädä taistelun melskeissä niin kätköksiin, että niitä on jopa vaikea löytää. Ne on syytä kaivella esiin. Itselle on oltava täysin rehellinen. Mitä oikeasti elämältäni haluaisin? On tärkeää, että oma mieli saa tehdä aidosti työtään ilman ulkopuolisten patistelua. Oikea motivaatio asioihin syntyy oman mielen tuotoksena, ei pakosta. Siihen tarvitaan usein aikaa.
Lopulta voi kajastaa esiin suunnan muutos. Mutta kuinka muutos tehdään? Sitä kyselevät monet. Sen täytyy lähteä sisältä päin. Kun tarve muutokseen on havaittu, omia toimintatapoja voi kelata hiljalleen uuteen suuntaan. Kuten: alan vaatia itseltäni vähemmän enkä moiti itseäni! Uskallan ottaa oikeuden olla se, mikä olen! Se voi vaatia moottorikseen myös annoksen kapinaa: ”Minun ei tarvitse aina suostua ympäristön odotuksiin?”. ”En halua luopua omista oikeuksistani muiden takia!”. Se voi lähteä myös halusta lähteä toteuttamaan sisimpänsä kutsua tai ehkäpä lapsuudenaikaisia unelmiaan. Uskaltaa ehkä aloittaa uuden harrastuksen tai taidon opettelun. Lähtee valmennuskursseille tai uuteen kouluttautumisohjelmaan. Tai osallistuu järjestöjen vapaaehtoisohjelmiin. Kun pääsee kiinni omien arvojensa ja mieltymystensä mukaiseen elämään, sen voi kokea merkitykselliseksi ja elämälle tarkoitusta antavaksi.
Vilma Hännisen haastattelemat masennuksestaan toipuneet kokivat masennusjakson kuormittavana, mutta myös vahvistavana. Se pakotti tekemään elämässä tarpeellisia muutoksia. Moni koki olevansa sen jälkeen avoimempi ja rennompi. Kun uskaltaa paljastaa oman itsensä, myös heikot puolensa, ei tarvitse esittää jotain mitä ei ole. Se vapauttaa! Masennuksen kokeneet oppivat myös kiinnittämään huomiota pieniin ilonaiheisiin ja ymmärtämään paremmin muiden ihmisten heikkouksia. Se kasvatti joissakin taistelutahtoa yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksia kohtaan.
Eija Honkala
psykologi, psykoterapeutti